laiskaa treenausta -tosikoitoksista puhumattakaan- tällä rintamalla. Tai tosikoitosta tosimielessä on kyllä ollut...
Noora pakkasi eilen ennen puoltapäivää leirikamoja kassiinsa, ja jossain välissä Otto ehti kassista kaivamaan ja syömään pussillisen xylitol-purkkaa. Mä olin tietty tallilla ja kännykkä autossa. Noora yritti suolalla, mutta ei saanut Ottoa oksentamaan. Otolta meinasi jo taju lähteä, ennenkuin ehtivät päivystävälle ell:lle. Siellä oksennutettiin ja glukoosinesteytettiin suoraan suoneen. Kotona sitten piti syöttää sokeria 6 rkl puolen tunnin - tunnin välein. Iltaan mennessä koira oli kuin ilmapallo, kun eihän se ollut sokeriin tottunut. Apteekista hain parafiiniöljyä. Sitten alkoi tyhjentyä molemmista päistä. Yöllä kahteen asti ripuloi ja oksensi vielä purkkapaloja. Aamulla oli onneksi jo parempi. Saa nähdä, mitä maksakontrolli sanoo ensi viikolla, miten on Otto koettelemuksestaan selvinnyt.
Peko-treenejä on peruttu helteen vuoksi, ja ainoastaan perjantaina pääsimme metsään. Otolla oli perustreeni, joka meni ihan perustavalla - tai lämpötilaan nähden ihan hyvin. Gitelle laitoin 2 ukkoa valmiiksi, kun tuntui että oli kohtuuhyvä tuulenvire. Ensimmäinen pisto olikin hieno, eteni suht suoraan ukolle ja oli aloittanut heti itse haukkumaan. Ukko palkkasi makkaralla ja lähti leikittämällä palaamaan keskilinjalle, mistä olin tulossa vastaan. Toinen ukko oli sivutuuleen, ja Gii kääntyi liian aikaisin oikealle. Juoksi siis yhden tyhjän lenkin. Toisella lähetyksellä ukko löytyi, ja palkkaaminen kuten ensimmäisellä. Sitten halusin vielä kokeilla, miten kolmas ukko löytyy laavun alle rakennetusta 'ruokakaapista', jonne siis pääsi laavun lattialla olevan luukun kautta. Ensin Gii yritti ryömiä laavun alle, mutta kohtuuäkkiä keksi hypätä laavuun sisään eli ihan hyvin meni.
Helteiden jatkuessa Sintin uinti-into ja -taito on kohentunut hienosti. Tänään ui itsekseen -ja Roopen kanssa- jo pitkiä lenkkejä ihan uimisen ilosta, eikä tyylikään ollut enää sellaista etutassuilla läiskimistä vaan jo varsin sulavaa 8)
2 kommenttia:
Purukumien kanssa kannattaa olla todella varovainen! Tiedän pari tapausta joissa purkan syöminen on aiheuttanut koiralle epileptisia oireita ja käytöskin on muuttunut. Henki menee todella helposti kun sokeritasapaino vinksahtaa. Ahneiden koirien kanssa saa olla todella varovainen. Yksi gööttikasvattini on ihan fixautunut purkkaan ja on kolmesti kiikutettu henkihieverissä polille. Neljäs kerta koitunee kohtaloksi ja purkat onkin tässä taloudessa täysin kiellettyjä. Koira kun kaivaa ne vaikka kirjahyllystä..
Nyt onneksi näyttää siltä, että me selvisimme säikähdyksellä tästä xylitol-episodista. Otto kävi tänään maksakokeessa ja arvot olivat onneksi normaalit.
Lähetä kommentti