lauantai 28. maaliskuuta 2009

Pekoa perjantaina

Menimme alueen takaosaan, jossa emme taas olleet vähään aikaan olleet. Sovimme, että alueen peräosa on käytössä ja yksi ukko piilossa. Ohjaaja ei tiedä piiloa, ja lähtee alueelle yksin ilman perässäkävelijöitä.
Otto oli toisena koirana vuorossa. Hakusuunnitelmani oli kiertää vastapäivään alueen rajat ja sitten lähteä halkomaan keskustaa. Lähdimme suunnitelmani mukaan. Sitten Otto lähti tarkistamaan koppia, jossa edellisellä kierroksella oli ollut ukko. Odotin hetken, että Otto palaisi, mutta sitä ei kuulunutkaan. Lähdin myös kopille, jossa ei ollut koiraa eikä ukkoa - olin siis hukannut koiran. Mietin hetken koiran kutsumista, mutta en uskaltanut, koska pelkäsin, että se voisi olla ukolla. Palasin siis tielle ja jatkoin eteenpäin. Otto tulikin vastaan. Se oli mennyt rakennuksen varasto-osaan sisään, ja ilmaisi selvästi (vinkui ja hyöri siihen malliin), että ukko on lähellä. Kiersimme varaston etuseinämää pitkin liukuovien kautta sisään. Sisällä Otto hyppi peräseinää ja yritti kurkkia laudanraoista ulos. Menimme sitten takaisin ulos ja tarkistimme takaseinämän ulkoa. Kun ukko ei ollut siellä palasimme taas sisään. Nyt Otto meni tarkistamaan varaston jatkeena olevat toimistotilat, jonne ovi oli raollaan. Se kiersi kaikki huoneet ja palasi sitten varastoon pyörimään. Sitten se meni taas liukuoven kautta ulos, tutki päädyssä olevat 3 suurta puuarkkua ja alkoi ilmaista seinänviereistä arkkua. Arkku oli lukossa, mutta sain raotettua kantta ja näytettyä Otolle, että sisällä ei ole ukkoa. Sitten Otto ilmaisi ikään kuin rakennuksen katolle, mutta sielläkään ei ollut ketään. Palasimme taas varastoon sisään, ja silloin huomasin itse, että ukko oli sisällä siinä nurkassa, jota Otto ulkopuolelta oli ilmaissut. Ukko oli kiivennyt varastohyllyjä katon rajaan, ja rakennus on harvaa laudoitusta. Ilmavirta ilmeisesti painoi hajun selvemmin ulos. Laitoin Oton vielä tarkistaan sitä seinämän varastohyllyä, ja se kiersikin katsomassa hyllyt tarkasti, mutta ei vieläkään paikallistanut ukkoa, vaan pyrki taas liukuovesta ulos. Pyysin ukkoa rapistelemaan, ja sitten viimein Otto bongasi ukon. Olipa hyvä harjoitus! Itse huomasin, että yksin etsiminen on ilman perässäkäveleviä tukijoukkoja haastavampaa. Otto kyllä osoitti kiitettävää sitkeyttä. Se jaksoi paikallistaa ja etsiä ukkoa tosi sitkeästi ilman minkäänlaista merkkiä herpaantumisesta, luovuttamisesta tai muualle lähtemisestä. Hyvä Otto!
Kierroksen viimeisenä pääsi myös Netta töihin. Sille otettiin kolme ukkoa perässäjuoksuina ja keskityttiin vain vahvistamaan ukon ilmaisemista. Netta toimi tosi hienosti! Se juoksi ihan suoraan joka ukolle, peruutti hieman ja haukkui sarjatulella.

Ei kommentteja: