Kiitti seurasta ja hyvää matkaa Otto
maanantai 4. toukokuuta 2015
tiistai 23. syyskuuta 2014
Virta
Täytyy nyt raportoida, että Giin pelastuskoirakoulutus saavutti yhden rajapyykin: käyttöönottotarkastus tuli hyväksytysti suorítettua 17.9. ja Gii on nyt virallisesti hälykoira. Yhdenlaisena työvoittona tätä voi kai pitää, sillä ihan "perinteisen" pelastuskoiran muottiin Gii ei ole sopinut vaan aika paljon on saanut kaikennäköistä askarrella.
Käyttöönottotarkastus järjestettiin meille Vesivehmaalla maastossa missä en ollut ennen käynyt. Ja ihan kun en muuten olisi ollut riittävän jännittynyt, niin meille oli kutsuttu perään kävelemään testaajan, suunnistajan ja hälyryhmän vastaavan lisäksi kaksi poliisia, vapepan edustaja ja toinenkin hälyryhmän vetäjä. Eli jo lähdössä 8 hengen letka koiran perään hiukan arvelutti mua, mutta ei Gii tästä karavaanista, joka kasvoi aina 10 henkeen asti ennen viimeisen ukon nostoa, onneksi välittänyt.
Saimme tarkastettavaksi noin 20 hehtaarin pitkulaisen alueen, jonka pohjoispuolella sanottiin olevan alue mitä toinen koirakko tarkastaa. Aloitimme työskentelyn pohjoispäästä, ja kohtuupian Gii ilmaisi alueen ulkopuolelta maalimiehen. Tämä oli siis kuitenkin "toisen koirakon" alueella emmekä saaneet sitä nostaa. Jatkoimme etsimistä, ja Gii vielä uudelleen nosti tämän mm:n jäljen meidän alueelta ja yritti toistamiseen käydä nostamassa ukon. Tästä "häiriömaalimiehestä" ja sen tekemästä jäljestä, alueelle menneiden muiden maalimiesten jälkien ja alueen ryteikköisyyden vuoksi pyörimme kai turhan tiiviistikin siksakaten. Näin koirasta, että alueella meni jälkiä, mutta kun emme jäljestämistä ole riittävästi harjoitelleet niin en jäljestämään sitä laittanut vaan jatkoimme hakutyöskentelynä siksakaten.
Onneksi maasto hiukan helpottui edetessämme etelämmäksi. Reilun tunnin etsinnän jälkeen Gii sai hajun ylärinteestä, etsi maalimiehen ja tuli tekemään ilmaisun. Tämä oli mielestäni varsin kelpo suoritus. Poliisit jopa loppupalautteessa kehuivat koiran irtoamista.
Sitten onnistuimme taas löytämään kunnon ryteiköitä. Ja yhdessä sellaisessa Gii teki ilmaisun. Mä tietty jäin hinkkaamaan siihen ryteikköön, vaikka aika pian aavistinkin ettei siellä ukkoa ole - mutta piti vaan tarkistaa ja tarkistaa.
Matkan viimein jatkuessa ryteikkö väheni mutta korkeuserot lisääntyi. Ja aikamme kierreltyämme pääsimme liki korkeinta kohtaa, ja siellä Gii haukahti. Oli jo alkanut hämärtää, maalimiehellä oli kasvot peittävä hirvikärpästakki ja maalimies lähti liikkeelle koiran tullessa - siitä haukahdus. Muuten normaali ilmaisu. Aikaa oli nyt kulunut reilusti yli 2 tuntia.
Vielä saimme lisätehtäväksi palata sinne "toisen koirakon" alueelle tarkistamaan, mihin Gii oli aikaisemmin reagoinut. Siirryimme siis alueen toiseen päähän mistä olimme aloittaneet, laitoin koiran taas etsimään ja se välittömästi lähti maalimiehelle. Nyt oli jo niin pimeä, etten nähnyt ilmaisua. Kun tämäkin ukko oli ylhäällä oli aikaa kulunut jo yli 3 tuntia.
Loppupalautteessa poliisit sanoivat, että mun olisi kannattanut sahata alue pituussuuntaan ja harvemmalla kun nyt tein poikittain tiheällä siksakilla ja alueen pienemmiksi lohkoen. Totta, mun siis pitäisi kai viimein oppia luottamaan koiraan... Toinen palaute oli, että meidän pitäisi enemmän treenata ryteiköissä ;)
Olin kyllä tyytyväinen Giin työskentelyyn. Siinä ei väsymystä, turhautumista tai uskonpuutetta näkynyt, vaan se jaksoi työskennellä kyselemättä multa apuja. Gii pysyy etsiessään näköetäisyydellä, ja se on musta hyvä. Mun vaan pitäisi oppia luottamaan, että se lähtee kun hajun maalimiehestä saa...
Käyttöönottotarkastus järjestettiin meille Vesivehmaalla maastossa missä en ollut ennen käynyt. Ja ihan kun en muuten olisi ollut riittävän jännittynyt, niin meille oli kutsuttu perään kävelemään testaajan, suunnistajan ja hälyryhmän vastaavan lisäksi kaksi poliisia, vapepan edustaja ja toinenkin hälyryhmän vetäjä. Eli jo lähdössä 8 hengen letka koiran perään hiukan arvelutti mua, mutta ei Gii tästä karavaanista, joka kasvoi aina 10 henkeen asti ennen viimeisen ukon nostoa, onneksi välittänyt.
Saimme tarkastettavaksi noin 20 hehtaarin pitkulaisen alueen, jonka pohjoispuolella sanottiin olevan alue mitä toinen koirakko tarkastaa. Aloitimme työskentelyn pohjoispäästä, ja kohtuupian Gii ilmaisi alueen ulkopuolelta maalimiehen. Tämä oli siis kuitenkin "toisen koirakon" alueella emmekä saaneet sitä nostaa. Jatkoimme etsimistä, ja Gii vielä uudelleen nosti tämän mm:n jäljen meidän alueelta ja yritti toistamiseen käydä nostamassa ukon. Tästä "häiriömaalimiehestä" ja sen tekemästä jäljestä, alueelle menneiden muiden maalimiesten jälkien ja alueen ryteikköisyyden vuoksi pyörimme kai turhan tiiviistikin siksakaten. Näin koirasta, että alueella meni jälkiä, mutta kun emme jäljestämistä ole riittävästi harjoitelleet niin en jäljestämään sitä laittanut vaan jatkoimme hakutyöskentelynä siksakaten.
Onneksi maasto hiukan helpottui edetessämme etelämmäksi. Reilun tunnin etsinnän jälkeen Gii sai hajun ylärinteestä, etsi maalimiehen ja tuli tekemään ilmaisun. Tämä oli mielestäni varsin kelpo suoritus. Poliisit jopa loppupalautteessa kehuivat koiran irtoamista.
Sitten onnistuimme taas löytämään kunnon ryteiköitä. Ja yhdessä sellaisessa Gii teki ilmaisun. Mä tietty jäin hinkkaamaan siihen ryteikköön, vaikka aika pian aavistinkin ettei siellä ukkoa ole - mutta piti vaan tarkistaa ja tarkistaa.
Matkan viimein jatkuessa ryteikkö väheni mutta korkeuserot lisääntyi. Ja aikamme kierreltyämme pääsimme liki korkeinta kohtaa, ja siellä Gii haukahti. Oli jo alkanut hämärtää, maalimiehellä oli kasvot peittävä hirvikärpästakki ja maalimies lähti liikkeelle koiran tullessa - siitä haukahdus. Muuten normaali ilmaisu. Aikaa oli nyt kulunut reilusti yli 2 tuntia.
Vielä saimme lisätehtäväksi palata sinne "toisen koirakon" alueelle tarkistamaan, mihin Gii oli aikaisemmin reagoinut. Siirryimme siis alueen toiseen päähän mistä olimme aloittaneet, laitoin koiran taas etsimään ja se välittömästi lähti maalimiehelle. Nyt oli jo niin pimeä, etten nähnyt ilmaisua. Kun tämäkin ukko oli ylhäällä oli aikaa kulunut jo yli 3 tuntia.
Loppupalautteessa poliisit sanoivat, että mun olisi kannattanut sahata alue pituussuuntaan ja harvemmalla kun nyt tein poikittain tiheällä siksakilla ja alueen pienemmiksi lohkoen. Totta, mun siis pitäisi kai viimein oppia luottamaan koiraan... Toinen palaute oli, että meidän pitäisi enemmän treenata ryteiköissä ;)
Olin kyllä tyytyväinen Giin työskentelyyn. Siinä ei väsymystä, turhautumista tai uskonpuutetta näkynyt, vaan se jaksoi työskennellä kyselemättä multa apuja. Gii pysyy etsiessään näköetäisyydellä, ja se on musta hyvä. Mun vaan pitäisi oppia luottamaan, että se lähtee kun hajun maalimiehestä saa...
sunnuntai 29. kesäkuuta 2014
Puolen vuoden päivitykset
Kylläpä olen kuuliainen: tänään sain palautetta päivittymättömästä blogistamme ja heti korjaan asian :)
Gii on siis pelastuspuolen pelastuskoirakokeet suorittanut. Keväällä käytiin Tampereella ensin loppupimeässä. Koira toimi erittäin hyvin - yksi sen parhaita suorituksia ikinä - mun osalta ei vaan valitettavasti voi sanoa samaa ja yksi ukko jäi nostamatta. Kartanluku ja etsintäsuunnitelma sekä ennenkaikkea etsintäsuunnitelman toteutus ontuivat: oli siis kaikenkaikkiaan opettava kokemus! Tuulen suunnan katson tästä lähtien aina netistä.
Seuraavaksi käytiin Kotkassa loppuvaloisa. Sää oli lämmin, maasto kalliota ja kivenlohkareita. Alue oli pitkä ja kapea, aurinko paistoi sopivasti ja tuulenvire kävi juuri pitkittäin alueen suuntaisesti. Suunnistaminen siis onnistui melkein aistinvaraisesti. Gii työskenteli kohtuullisesti, hieman oli tahmeampi kuin ed. kokeessa, mutta nyt kaikki maalimiehet nousivat ja koe hyväksytysti suoritettu.
Loppupimeän uusi yritys oli meidän omassa kokeessa Kärkölässä. Ekan mm:n nosti ok. Toinen oli makaava risukossa, jota en yhtään huomannut ja meinasin astua päälle. Gii oli samaan aikaan mm:llä ja mun loikka maalimieheltä sivuun veti myös Giin pois. Lähdin siis kiertämään mm:stä, ja näin sain Giin tekemään ilmaisun - meni kyllä hiukan painostamiseksi. Kolmannen mm:n kohdalla myös osuin kävelemään suoraan kohti, ja tällä myös ilmaisu huono: juoksi maalimiehen ja mun väliä mutta ei mennyt maahan (=Giin kertomisen tapa) ennenkuin pysähdyin itse. Jälkikäteen tätä pohdin ja havaitsin, että jos kävelen suoraan kohti mm:stä niin Gii jää vain sahaamaan eikä tee maahanmenoa. Voiko se päätellä että tuossahan se jo tulee mm:lle, riittää kun juoksen näyttämässä suuntaa? Jos pysähdyn, käännyn toiseen suuntaan tai kävelen mm:n ohi, niin sitten Gii ilmaisee eli pysäyttää mut maahanmenolla. Loppupimeäkin tuli kuitenkin hyväksytysti suoritettua, mutta näistä ilmaisusäädöistä johtuen en heti hakenut käyttöönottotarkistusta.
Nyt on siis vielä hiottu ilmaisua eri tilanteissa, kuten jos mä kävelen suoraan kohti mm:stä, liikkuvia maalimiehiä, mm:n paikan tarkentamista eikä hajusta ilmaisuun lähtöä jne. Ja tällä viikolla tuli havaittua, että jos Gii ei ole käynyt mm:llä eikä ole täysin varma mm:n sijainnista, niin se helposti tulee mulle "selittämään" asiaa istumalla eli tekee puolittaisen ilmaisun jotta saisi mut mukaan lähemmäs maalimiestä ja yhdessä etsimään. Tavallaanhan se on ihan järkevää, että kertoo että haju on ja että ei tiedä ihan tarkkaan mistä haju tulee. Mutta pois kai tuokin käytös pitäisi sammuttaa? Vai voisiko sen antaa olla, tositilanteessahan voisi olla hyödyllinenkin juttu? Täytyy miettiä. Tänään Espoon raunioilla sain myös aiheutettua sille epävarmuutta ilmaisuun, kun tokalla mm:llä luulin sen tekevän valeen, kun en itse tajunnut siinä olevan piiloa. Aina pitäisi luottaa koiraan - miksi se on niin vaikeaa?!
Giin kanssa aloitin alkukesästä vihdoin kokeilemaan jälkeä. Ja ymmärsihän se mistä on kyse ;) Pieniä metsäjäljenpätkiä, jossa on esineitä mutta ei ollenkaan namuja, on nyt muutamia tehty. Mökillä voisi niitä lomalla lisää tallailla. Ja kyllähän mua kiinnostaisi tunnistusjäljestystä myös syksyllä aloittaa.
Agilityrintamalla on sitten ollut valitettavan hiljaista - mä vaan niin koen että se juna meni mun osalta jo vuosia sitten ohi. Gii on kyllä liikuttavan ihana kun se yrittää mun tunarointiohjauksesta tehdä hyviä ratoja ;) Mä vaan turhaudun omaan osaamattomuuteeni. Kesällä meidän treeniaika olisi sunnuntai-iltaisin, ja se on kyllä jäänyt melkein aina käyttämättä muiden menojen vuoksi. Täytyy miettiä, haenko talveksi ollenkaan ryhmään. Gii kyllä tykkäisi.
Keväällä aloitimme uuden harrastuksen: doboilun. Jos olisin tiennyt, että itsekin joutuu ihan tosissaan siinä hikoilemaan, niin olisin ehkä miettinyt tarkemmin ;) mutta onneksi en tiennyt ja sen verran kivaa oli, että nyt on oma tasapainotyyny ja pallo tilauksessa.
Mulla on siis tämän viimeisen puoli vuotta ollut vain Gii ja Otto. Otto on selvästi nyt "vanha". Sillä on päiviä, ettei halua juuri lenkkeillä, kuulokin on heikentynyt ja kuorsaus voimistunut. Mutta edelleen se jaksaa ajoittain olla oma rasittava itsensä...
Kuvassa Mai ja Gii
Nooralla on ollut Netta ja Mai. Netan kanssa treenaus on jäänyt hyvin vähiin, ja elokuusta se on lähdössä puoleksi vuodeksi hoitoon perhekoiraksi. Luulen Netan itsensä olevan hyvin tyytyväinen tähän seuraneidin rooliin.
Mai on noussut agilityssa kakkosiin, ja saanut sieltä yhden nollan. Mutta näistä voisi vaikka Noora joskus päivitellä...
Gii on siis pelastuspuolen pelastuskoirakokeet suorittanut. Keväällä käytiin Tampereella ensin loppupimeässä. Koira toimi erittäin hyvin - yksi sen parhaita suorituksia ikinä - mun osalta ei vaan valitettavasti voi sanoa samaa ja yksi ukko jäi nostamatta. Kartanluku ja etsintäsuunnitelma sekä ennenkaikkea etsintäsuunnitelman toteutus ontuivat: oli siis kaikenkaikkiaan opettava kokemus! Tuulen suunnan katson tästä lähtien aina netistä.
Seuraavaksi käytiin Kotkassa loppuvaloisa. Sää oli lämmin, maasto kalliota ja kivenlohkareita. Alue oli pitkä ja kapea, aurinko paistoi sopivasti ja tuulenvire kävi juuri pitkittäin alueen suuntaisesti. Suunnistaminen siis onnistui melkein aistinvaraisesti. Gii työskenteli kohtuullisesti, hieman oli tahmeampi kuin ed. kokeessa, mutta nyt kaikki maalimiehet nousivat ja koe hyväksytysti suoritettu.
Loppupimeän uusi yritys oli meidän omassa kokeessa Kärkölässä. Ekan mm:n nosti ok. Toinen oli makaava risukossa, jota en yhtään huomannut ja meinasin astua päälle. Gii oli samaan aikaan mm:llä ja mun loikka maalimieheltä sivuun veti myös Giin pois. Lähdin siis kiertämään mm:stä, ja näin sain Giin tekemään ilmaisun - meni kyllä hiukan painostamiseksi. Kolmannen mm:n kohdalla myös osuin kävelemään suoraan kohti, ja tällä myös ilmaisu huono: juoksi maalimiehen ja mun väliä mutta ei mennyt maahan (=Giin kertomisen tapa) ennenkuin pysähdyin itse. Jälkikäteen tätä pohdin ja havaitsin, että jos kävelen suoraan kohti mm:stä niin Gii jää vain sahaamaan eikä tee maahanmenoa. Voiko se päätellä että tuossahan se jo tulee mm:lle, riittää kun juoksen näyttämässä suuntaa? Jos pysähdyn, käännyn toiseen suuntaan tai kävelen mm:n ohi, niin sitten Gii ilmaisee eli pysäyttää mut maahanmenolla. Loppupimeäkin tuli kuitenkin hyväksytysti suoritettua, mutta näistä ilmaisusäädöistä johtuen en heti hakenut käyttöönottotarkistusta.
Nyt on siis vielä hiottu ilmaisua eri tilanteissa, kuten jos mä kävelen suoraan kohti mm:stä, liikkuvia maalimiehiä, mm:n paikan tarkentamista eikä hajusta ilmaisuun lähtöä jne. Ja tällä viikolla tuli havaittua, että jos Gii ei ole käynyt mm:llä eikä ole täysin varma mm:n sijainnista, niin se helposti tulee mulle "selittämään" asiaa istumalla eli tekee puolittaisen ilmaisun jotta saisi mut mukaan lähemmäs maalimiestä ja yhdessä etsimään. Tavallaanhan se on ihan järkevää, että kertoo että haju on ja että ei tiedä ihan tarkkaan mistä haju tulee. Mutta pois kai tuokin käytös pitäisi sammuttaa? Vai voisiko sen antaa olla, tositilanteessahan voisi olla hyödyllinenkin juttu? Täytyy miettiä. Tänään Espoon raunioilla sain myös aiheutettua sille epävarmuutta ilmaisuun, kun tokalla mm:llä luulin sen tekevän valeen, kun en itse tajunnut siinä olevan piiloa. Aina pitäisi luottaa koiraan - miksi se on niin vaikeaa?!
Giin kanssa aloitin alkukesästä vihdoin kokeilemaan jälkeä. Ja ymmärsihän se mistä on kyse ;) Pieniä metsäjäljenpätkiä, jossa on esineitä mutta ei ollenkaan namuja, on nyt muutamia tehty. Mökillä voisi niitä lomalla lisää tallailla. Ja kyllähän mua kiinnostaisi tunnistusjäljestystä myös syksyllä aloittaa.
Agilityrintamalla on sitten ollut valitettavan hiljaista - mä vaan niin koen että se juna meni mun osalta jo vuosia sitten ohi. Gii on kyllä liikuttavan ihana kun se yrittää mun tunarointiohjauksesta tehdä hyviä ratoja ;) Mä vaan turhaudun omaan osaamattomuuteeni. Kesällä meidän treeniaika olisi sunnuntai-iltaisin, ja se on kyllä jäänyt melkein aina käyttämättä muiden menojen vuoksi. Täytyy miettiä, haenko talveksi ollenkaan ryhmään. Gii kyllä tykkäisi.
Keväällä aloitimme uuden harrastuksen: doboilun. Jos olisin tiennyt, että itsekin joutuu ihan tosissaan siinä hikoilemaan, niin olisin ehkä miettinyt tarkemmin ;) mutta onneksi en tiennyt ja sen verran kivaa oli, että nyt on oma tasapainotyyny ja pallo tilauksessa.
Mulla on siis tämän viimeisen puoli vuotta ollut vain Gii ja Otto. Otto on selvästi nyt "vanha". Sillä on päiviä, ettei halua juuri lenkkeillä, kuulokin on heikentynyt ja kuorsaus voimistunut. Mutta edelleen se jaksaa ajoittain olla oma rasittava itsensä...
Nooralla on ollut Netta ja Mai. Netan kanssa treenaus on jäänyt hyvin vähiin, ja elokuusta se on lähdössä puoleksi vuodeksi hoitoon perhekoiraksi. Luulen Netan itsensä olevan hyvin tyytyväinen tähän seuraneidin rooliin.
Mai on noussut agilityssa kakkosiin, ja saanut sieltä yhden nollan. Mutta näistä voisi vaikka Noora joskus päivitellä...
keskiviikko 18. joulukuuta 2013
se on vaan hullu koira
Toisella radalla Mai oli selvästi ronskimpi ja etenevämpi, mielenkiinnolla odotan millanen se on ens viikolla Lahdessa tutussa hallissa. Niin ja tuomari mittasi Main korkeudeksi 44,5cm ja mä taas oon mittaillut sitä 46cm korkeaksi.
Mä oon itse aika yllättynyt, että Mai olikin jo heti kisaiässä kisavalmis. Tavotteena meillä oli startata "vasta" 2014 alkupuolella. Me ei olla treenattu mun mielestä kovinkaan paljoa määrällisesti, vaikka toki hallilla on helppo kävästä tekemässä lenkin ohessa jotain pientä. Mä en tiedä, että missä välissä se on oppinut kaiken mitä se nyt osaa! Kesällä me ei osattu vielä mitään. Kepit alotettiin vasta Main täyttäessä vuoden, kontaktit kasattiin kesän aikana ja hyppykorkeuksia alettiin nostaa kesällä 5cm kuukaudessa tahtia. Samoin hyppyesteisiin (rengas, muuri, pituus) on tutustuttu vasta syksyn aikana.
Laatikkotreeniä kontakteja varten kesäkuulta.
Tällä hetkellä oon tosi tyytyväinen siihen miten se lukee ohjausta. Meillä meni tosi pitkään, että Mai oppi tekemään esim päällejuoksuja ja saksalaisia. Toki niitä oli vähän haastava ehtiä itse tekemään silloin, kun rimat oli nilkan korkeudella. Nyt tuntuu, että se osaa tehdä lähes mitä vaan.
Samoin kontaktit on tosi hyvällä mallilla. Treeneissä se se tekee A:ta ja keinua mun kriteeriin tosi hyvin. Puomilla tarvii vielä vahvistaa laukkaa. Puomin ja keinun erottelussa on ollut vähän vaikeuksia, mutta viimisimmät treenit on menny hyvin.
Kokoamisessa ja kääntymisessä meillä riittää tekemistä maxikorkeuksilla. Mai niin kovin mielellään pomppais monen metrin hypyn ja tällä hetkellä mä joudun tosi vahvasti "uhkailemaan" sitä, että saan sen kääntymään. Ollaan harjottelemassa erillistä hophop käskyä pikkuhypyille. Hommaa on toki sotkenut myös se, että mä en osaa päättää miten haluaisin sitä ohjata, kuinka paljon itsenäisyyttä ja kuinka paljon saattamista. Toistaiseksi Mai ei osaa hakea itse hyviä linjoja, kuten Gii, niin varmaan ainakin niissä sitä vielä autan reilusti.
Mai, kuka ei noin muuten ole mikään hiljainen hissukka, on aksaradalla ihan tosi kiltti. Pelkään, että liiankin kiltti. Ja toisaalta pelkään, että kohta kaikki tekeminen vaan hajoaa käsiin.
Kotona Mai on tosi helppo koira. Se ei ole juuri askarrellut mitään ja mikä tärkeintä: se osaa sylissä olla paljon kiltimmin kuin kukaan muu koirista :-D Ehkä se on pikkupentuna saanut olla paljon enemmän sylissä, kun oli ainoa pentu?
Koiraseurassa se on varmasti super ärsyttävä muiden mielestä, kiusaaja. Mai kiskoo Nettaa korvista, näykkii Ottoa ja kutsuu Giitä leikkimään murinahyökkäyksillä.... 15-vuotiaalla Pipsalla sentään riitti auktoriteetti kertoa, että mene muualle kakara.
Eniten Maissa tunteita kyllä herättää autoilu, se alkaa huutaa ja heittämään voltteja, kun tajuaa et ollaan menossa autoon. Sillä on hirveä kiire päästä autoon sisään, että se voi huutaa lisää autossa sisällä. Ajaessa se on ihan hiljaa, mutta heti kun se huomaa pääsevänsä ulos alkaa kiehuminen taas. Kyllä, raivostuttavaa.
Tämän syksyn mulla on ollut pelkkä Mai. Muutettiin hissittömän talon ylimpään kerrokseen ja portaat on niin liukkaat, ettei koirat meinaa pystyssä pysyä. Netta pelkäsi rappukäytävässä niin paljon, että se on asunut nyt myös Lahdessa. Enkä mä millään sais kahta koiraa kannettua portaita, Mai suostuu kävellä alas, mutta ei ylös.
Viime lauantaina treenailtiin Lotan kouluttamana Maiskis-seurassa, Mai pääsi mukaan kiharasta tukasta huolimatta. Treenistä pätkiä alla. Giin kanssa en taida olla tehnyt aksaa sitten syyskuun kisojen jälkeen, mutta olipa niin kivaa, että ilmosin senkin Lahden kisoihin. Saas nähdä kuin suoritetaan kontaktit, kun vaihto juoksuille on edelleen kesken....
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
Peruspimeä
Giin kanssa käytiin viime viikonloppuna perushakukokeen pimeäosuus. Ensi vuonnahan loppukokeisiin pääsee jo toisen peruskoeosuuden suorituksella, mutta halusin 'harjoitusluonteisesti' käydä myös pimeän kokeen. Koe oli alueella, missä emme olleet ennen käyneet. Olimme viimeinen peruskoekoirakko. Suorakaiteen muotoinen alue oli tien vieressä, ja totesin omien pimeänsuunnistustaitojen riittävän aluksi vain rajoja pitkin kulkemiseen. Sitten kun alue on piirtynyt gpsiin, niin voin lähteä halkaisemaan keskeltä pituussuuntaan.
Aloituskulmasta olimme hätään päässeet liikkeelle, kun Gii muutaman metrin erkaannuttuaan tuli jo luo ja painui maahan. Olin todella epäuskoinen, mutta ei auttanut kuin hyväksyä ilmaisu. Ja oikeinhan se oli, maalimies makasi verkotettuna kuusen juurella oksien katveessa. Siitä jatkoimme matkaa alueen toiseen päähän, missä metsä oli varsin tiheää ryteikköä. Ryteikössä tuntui, ettei Gii irronnut mihinkään ja oma eteneminen oli myös varsin tuskaista. Kulman jälkeen huomasin, että Giillä on haju, mutta niin heikko ettei se lähde itse työstämään. Jatkoin siis matkaa ja toisen kulman jälkeen se taas pyrki alueen sisälle. Kaarsin myös itse vähän ja vahvistin koiraa, mutta se ei lähtenyt työstämään hajua. Jatkoimme siis toisen pitkän sivun ja kulman viimeiselle sivulle kohti aloituskulmaa. Metsä oli nyt avarampaa ja koira irtosi hyvin - siis Giin mittapuulla. Taaskaan en itse ollenkaan huomannut että se olisi löytänyt maalimiehen, mutta ilmaisi, hyväksyin ilmaisun ja lähdin seuraamaan. Koiraa seuratessa meinasi epäilyttää että mihin se vie, kun matka oli niin pitkä - ja sitten olin kävellä verkon päälle. Eli nämä kaksi ekana nostettua ukkoa Gii työsti ja ilmaisi kyllä hienosti! Kun alue oli näin kierretty, lähdin halkaisemaan keskeltä pituussuuntaan. Mulla oli vahva usko, että kolmas mm oli alueen toisessa päässä ryteikössä. Taas kun ryteikössä tuskailin, niin Gii pysyi selvästi lähempänä, ja näytti kerran kuin se olisi pikaisesti käväissyt maassa (?). Ryteikkö oli tiheä ja työläs, yritin katsoa koiraa, jonka näin pörräävän siihen malliin että hajua on. Viimein se paikallisti mm:n ja ilmaisi. Eli hyväksytty suoritus. Testaaja oli sama kuin valoisan kokeessa, ja hän sanoi ilmaisun parantuneen.
Ilmaisun edelleen parantamiseksi osallistuimme tänään Minnan tilauskoulutukseen varikolla. Ensin teimme 'normitreenin' eli Giille oli mm valmiina lähellä piilossa. Tämän se työsti ja ilmaisi kuten nyt on viime aikoina tehnyt. Minna kehui meidän kehittyneen kesästä kovasti - ja hyvä niin ;) Toisen ukon kohdalla näkyi Giin tuen tarve. Se selvästi sai hajun mmstä ja yritti saada mut mukaan että olisi yhdessä menty etsimään. Mä kun jatkoin kuitenkin eteenpäin, niin koira lähti mukaan ja luopui mmstä. Takaisin palatessa etsi ukon, ja tuli ilmaisemaan. Kun mä vaan edelleen kävelin eteenpäin niin jäi maahan mun taakse. Me on aika vähän harjoiteltu sitä, että mä liikun ripeästi poispäin kun koira tulee piilolta ilmaisulle. Treenin teemaksi tulikin, että vahvistan koiran tulemaan mun eteen ilmaisemaan vaikka mä kävelisin pois.
Ensin tehtiin muutama toisto lyhyeltä matkalta niin, että mä olin kohti piiloa. Gii jäi melko kauas musta, mutta sain sen käsiavulla korjaamaan ilmaisun = maahanmenon mun eteen. Sitten harjoittelimme niin, että mä liikuin 90 asteen kulmassa piilolta poispäin. Ensin se jäi taas mun taakse, ja pysyi siellä vaikka kävelin melkoisen pitkälle. Kutsuin sitten käsiavuin lähelle ilmaisemaan. Seuraavilla toistoilla se osasikin sitten tulla mun eteen :) ja myös sahasi niin, että tuli mua lähemmäksi hakemaan :) Täytyy nyt pitää kriteeriä tiukkana tuosta lähelle ja eteen tulosta ilmaisussa.
Aloituskulmasta olimme hätään päässeet liikkeelle, kun Gii muutaman metrin erkaannuttuaan tuli jo luo ja painui maahan. Olin todella epäuskoinen, mutta ei auttanut kuin hyväksyä ilmaisu. Ja oikeinhan se oli, maalimies makasi verkotettuna kuusen juurella oksien katveessa. Siitä jatkoimme matkaa alueen toiseen päähän, missä metsä oli varsin tiheää ryteikköä. Ryteikössä tuntui, ettei Gii irronnut mihinkään ja oma eteneminen oli myös varsin tuskaista. Kulman jälkeen huomasin, että Giillä on haju, mutta niin heikko ettei se lähde itse työstämään. Jatkoin siis matkaa ja toisen kulman jälkeen se taas pyrki alueen sisälle. Kaarsin myös itse vähän ja vahvistin koiraa, mutta se ei lähtenyt työstämään hajua. Jatkoimme siis toisen pitkän sivun ja kulman viimeiselle sivulle kohti aloituskulmaa. Metsä oli nyt avarampaa ja koira irtosi hyvin - siis Giin mittapuulla. Taaskaan en itse ollenkaan huomannut että se olisi löytänyt maalimiehen, mutta ilmaisi, hyväksyin ilmaisun ja lähdin seuraamaan. Koiraa seuratessa meinasi epäilyttää että mihin se vie, kun matka oli niin pitkä - ja sitten olin kävellä verkon päälle. Eli nämä kaksi ekana nostettua ukkoa Gii työsti ja ilmaisi kyllä hienosti! Kun alue oli näin kierretty, lähdin halkaisemaan keskeltä pituussuuntaan. Mulla oli vahva usko, että kolmas mm oli alueen toisessa päässä ryteikössä. Taas kun ryteikössä tuskailin, niin Gii pysyi selvästi lähempänä, ja näytti kerran kuin se olisi pikaisesti käväissyt maassa (?). Ryteikkö oli tiheä ja työläs, yritin katsoa koiraa, jonka näin pörräävän siihen malliin että hajua on. Viimein se paikallisti mm:n ja ilmaisi. Eli hyväksytty suoritus. Testaaja oli sama kuin valoisan kokeessa, ja hän sanoi ilmaisun parantuneen.
Ilmaisun edelleen parantamiseksi osallistuimme tänään Minnan tilauskoulutukseen varikolla. Ensin teimme 'normitreenin' eli Giille oli mm valmiina lähellä piilossa. Tämän se työsti ja ilmaisi kuten nyt on viime aikoina tehnyt. Minna kehui meidän kehittyneen kesästä kovasti - ja hyvä niin ;) Toisen ukon kohdalla näkyi Giin tuen tarve. Se selvästi sai hajun mmstä ja yritti saada mut mukaan että olisi yhdessä menty etsimään. Mä kun jatkoin kuitenkin eteenpäin, niin koira lähti mukaan ja luopui mmstä. Takaisin palatessa etsi ukon, ja tuli ilmaisemaan. Kun mä vaan edelleen kävelin eteenpäin niin jäi maahan mun taakse. Me on aika vähän harjoiteltu sitä, että mä liikun ripeästi poispäin kun koira tulee piilolta ilmaisulle. Treenin teemaksi tulikin, että vahvistan koiran tulemaan mun eteen ilmaisemaan vaikka mä kävelisin pois.
Ensin tehtiin muutama toisto lyhyeltä matkalta niin, että mä olin kohti piiloa. Gii jäi melko kauas musta, mutta sain sen käsiavulla korjaamaan ilmaisun = maahanmenon mun eteen. Sitten harjoittelimme niin, että mä liikuin 90 asteen kulmassa piilolta poispäin. Ensin se jäi taas mun taakse, ja pysyi siellä vaikka kävelin melkoisen pitkälle. Kutsuin sitten käsiavuin lähelle ilmaisemaan. Seuraavilla toistoilla se osasikin sitten tulla mun eteen :) ja myös sahasi niin, että tuli mua lähemmäksi hakemaan :) Täytyy nyt pitää kriteeriä tiukkana tuosta lähelle ja eteen tulosta ilmaisussa.
sunnuntai 27. lokakuuta 2013
Keräilytalous
Mistähän nyt tuulee - olen jo kolmatta kertaa päivittämässä blogia tässä kuussa ;-) Tai nyt on vaan ylimääräistä aikaa, kun olin koko syksyn suunnitellut joku viikonloppu lähteväni mökille poimimaan puolukoita, ja nyt oli ensimmäinen vapaa viikonloppu. Puolukkametsä näytti kyllä hiukan haastavalle. Ahkerasti kävellen ja lumia varvuista karistellen toki muutama marjakin löytyi.
Otto se taas kunnostautui, ja löysi riekon tai teerenraadon (mä en osaa sanoa kumpi se oli). Mutta Oton mielestä hyvää oli, ja se teki linnusta nopeasti selvää. Netta aluksi epäröi, mutta lopulta sekin söi osansa.
Arvaisin, että joku oli ollut lintumetsällä ilman koiraa. Ampunut linnun, mutta ei löytänyt sitä. Menipä siis lintu parempiin suihin.
Ainiin, viikolla fyssari hoiti koirat. Netta oli kohtuullisessa kunnossa, ja vasen puoli vain vähän oikeaa jäykempi. Oton takapään käyttämättömyydessä yksi syy voi olla ristiselkä, joka oli jumissa. Giillä myös oli ristiselässä pientä kireyttä, mutta kokonaisuutena oli ok kunnossa. Kaikille sain jumppaohjeita - kunhan vaan saisin aikaiseksi niitä toteuttaa.
Otto se taas kunnostautui, ja löysi riekon tai teerenraadon (mä en osaa sanoa kumpi se oli). Mutta Oton mielestä hyvää oli, ja se teki linnusta nopeasti selvää. Netta aluksi epäröi, mutta lopulta sekin söi osansa.
Arvaisin, että joku oli ollut lintumetsällä ilman koiraa. Ampunut linnun, mutta ei löytänyt sitä. Menipä siis lintu parempiin suihin.
Ainiin, viikolla fyssari hoiti koirat. Netta oli kohtuullisessa kunnossa, ja vasen puoli vain vähän oikeaa jäykempi. Oton takapään käyttämättömyydessä yksi syy voi olla ristiselkä, joka oli jumissa. Giillä myös oli ristiselässä pientä kireyttä, mutta kokonaisuutena oli ok kunnossa. Kaikille sain jumppaohjeita - kunhan vaan saisin aikaiseksi niitä toteuttaa.
torstai 24. lokakuuta 2013
Peruspäivä-hakukoe
Giin ilmaisunvaihdon myötä sen pelastuspuolen koetulokset vanhenivat. Viime lauantaina siis aloitimme alusta ja menimme Sysmään valoisan perushakukokeeseen. Mun tuurilla me oltiin tokavikoja ja saatiin odotella 4 tuntia ennen metsään pääsyä. Onneksi oli lämmin mökki missä odottaa.
Hakualue oli tien vieressä kalliolle nouseva rinne eli alueen pitkä sivu rajautui tiehen. Muodoltaa alue oli pisaramainen eli ei ollut selviä kulmia. Tämä kulmattomuus myös pudotti mut kartalta, mutta onneksi se ei loppujenlopuksi haitannut. Tai haittasi sikäli, että etsintäsuunnitelmasta sain arvioksi erinomaisen, mutta sen toteuttamisesta en ;) Aloitimme ennalta määrätystä kulmasta nousemalla tieltä ylös rinteeseen. Rinteestä Gii nosti ekan ukon irtoamalla ja ilmaisemalla erinomaisen arvoisesti. Mun ajatus oli ollut lohkoa alue, mutta juutuinkin rinteen päälle. Siellä huomasin Giin olevan hajulla, mutta jätti työstämisen kesken. Kun 'takanurkan' jälkeen käännyimme alas, palasi hajun työstöön ja nosti toisen maalimiehen kallionkielekkeeltä. Siitä jatkoin alueen halkaisemista, ja kolmas maalimies istui suuren kivenlohkareen päällä reittimme vasemmalla puolella. Tämän ilmaisussa ei ollut kehumista, tai arvostelun mukaan se oli tyydyttävä. Gii siis juoksi edestakaisin maalimiehellä ilman, että olisi ensin kertonut löydöstä mulle. En tiedä, vaikuttiko tiheä risukko että ei mennyt heti maahan.
Kokeesta pääsimme läpi, mutta ilmaisua on kyllä yhä edelleen hinkattava. Tänään treeneissä sitä yritinkin. Etsin samanoloisen risukon ja sinne piiloutui 3 mm:stä. Kuultuani puhelimella vahvistetun löydön lähdin kävelemään poispäin. Ja nyt oli vielä pimeä. Mutta kyllähän se treeneissä toimi: Gii kiersi mun eteen kävelylinjalle ja painui maahan niin että olisin kompastunut siihen jos en olisi käskenyt näytölle. Miksei se kokeessa tehnyt niin? Jospa se vaan tarvitsee vielä vahvistusta lisää...
Hakualue oli tien vieressä kalliolle nouseva rinne eli alueen pitkä sivu rajautui tiehen. Muodoltaa alue oli pisaramainen eli ei ollut selviä kulmia. Tämä kulmattomuus myös pudotti mut kartalta, mutta onneksi se ei loppujenlopuksi haitannut. Tai haittasi sikäli, että etsintäsuunnitelmasta sain arvioksi erinomaisen, mutta sen toteuttamisesta en ;) Aloitimme ennalta määrätystä kulmasta nousemalla tieltä ylös rinteeseen. Rinteestä Gii nosti ekan ukon irtoamalla ja ilmaisemalla erinomaisen arvoisesti. Mun ajatus oli ollut lohkoa alue, mutta juutuinkin rinteen päälle. Siellä huomasin Giin olevan hajulla, mutta jätti työstämisen kesken. Kun 'takanurkan' jälkeen käännyimme alas, palasi hajun työstöön ja nosti toisen maalimiehen kallionkielekkeeltä. Siitä jatkoin alueen halkaisemista, ja kolmas maalimies istui suuren kivenlohkareen päällä reittimme vasemmalla puolella. Tämän ilmaisussa ei ollut kehumista, tai arvostelun mukaan se oli tyydyttävä. Gii siis juoksi edestakaisin maalimiehellä ilman, että olisi ensin kertonut löydöstä mulle. En tiedä, vaikuttiko tiheä risukko että ei mennyt heti maahan.
Kokeesta pääsimme läpi, mutta ilmaisua on kyllä yhä edelleen hinkattava. Tänään treeneissä sitä yritinkin. Etsin samanoloisen risukon ja sinne piiloutui 3 mm:stä. Kuultuani puhelimella vahvistetun löydön lähdin kävelemään poispäin. Ja nyt oli vielä pimeä. Mutta kyllähän se treeneissä toimi: Gii kiersi mun eteen kävelylinjalle ja painui maahan niin että olisin kompastunut siihen jos en olisi käskenyt näytölle. Miksei se kokeessa tehnyt niin? Jospa se vaan tarvitsee vielä vahvistusta lisää...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)