Pelastushaun valoisan peruskoe

Olin tässä koko kevään keräillyt rohkeutta mennä Giin kanssa pelastuspuolen hakukokeisiin. Koska ainoa oman yhdistyksen koe sattui Englannin työmatkan kanssa samaan aikaan, niin ei auttanut kuin lähteä muualle vierailemaan. Ja Kotkaanhan ei ole kuin reilut sata km...

Olimme Giin kanssa ainoat valoisan kokeeseen ja peruskokeeseen osallistuvat eilisessä KPK:n järjestämässä kokeessa. Koe alkoi siis vasta illalla ennen yhdeksää. Aluksi oli kaikille (5 koirakkoa) yhteinen luoksepäästävyys ja sitten yksi kerrallaan hallintaosuus. Näissä ei Giin kanssa ongelmia. Maasto oli lähellä merenrantaa, sekä kuivaa kalliota harvalla mäntymetsällä että ryteikköisä notkelmia. Meidät vietiin suorakaiteen muotoisen hakualueen pitkän sivun keskelle. Tuulta ei ollut havaittavissa (niin, sitä sytkäriä en ole vieläkään saanut hankittua). Koitin katsella karttaa ja miettiä etsintäsuunnitelmaa, mutta sen verran olin epävarma omista suunnistustaidoistani, että päätin lähteä kiertämään rajoja pitkin myötäpäivään siitä pitkän sivun keskeltä. Giille siis liivit päälle ja lähetyskäsky. Se kaarsi heti alueen sisälle, ja jäin odottamaan. Hetken kuluttua alkoi haukku kuulua melko etäältä. Nostin käden ja kysyin testaajalta, saanko juosta. Onneksi antoi luvan, sillä kyllä silti kesti kauan ennenkuin ryteikön läpi löysin haukkuvan koiran luo. Maalinainen istui selkä puunrunkoa vasten ja Gii haukkui hiukan kumartuneena.

Palasimme takaisin lähtöpaikalle ja etenimme pitkää sivua. Kohta kulman jälkeen vähän matkaa lyhyttä sivua kuljettuamme Gii erkani taas alueen keskustaa kohti. Ja sitten alkoi haukku kuulua, ja jälleen varsin kaukaa. Taas juoksin ryteikköjä uhmaten ja löysin koiran haukkumassa kuusta, jonka oksat uloittui tiiviisti maahan saakka. Maalimies istui siellä kuusen katveessa. Palkkasin ja juotin koiran ja palasimme lyhyelle sivulle. Tarkistutin koiralla kulman kivikot ja lähdimme pitkää takasivua. Koira katosi jonnekin, ja testaaja pyysi kutsumaan koiran. Ja tulihan se onneksi, vaikka hiukan kesti. Jatkoimme taas matkaa. Gii pyöri hyvin mukana, etsi varsin laajalla säteellä, kunnes katosi. Etenin hissukseen, kunnes haukku kuului. Ja taas juosten ääntä kohden. Nyt maalimies makasi selällään pressupussissa kallionkatveessa notkelmassa. Kun olin noin parin metrin päässä Gii nousi mua vastaan, mutta haukkui taukoamatta. Testaaja totesi kokeen hyväksytysti suoritetuksi!

Testaajana kokeessa oli Marko Mikkola. Hän arvosteli koiran suoriutumisen kaikilta osin erinomaiseksi ja kirjoitti vielä huomautusosioonkin, kuinka erinomaista Sintin työskentely oli :) Erityisesti saimme kiitosta siitä, että koira on hallinnassa ja seuraa ohjausta, on hyvin motivoitunut etsimään ja työskentelee itsenäisesti. Haukun kesto ja katkeamattomuus sekä maalimiehellä pysyminen saivat myös kiitosta, sillä testaajakin totesi ilmaisujen keston tulleen koetelluksi, kun ukot olivat aina löytyneet niin kaukaa.

Ohjaajan etsintäsuunnitelmaa sen sijaan ei erityisesti kehuttu ;) Olisin kuulemma voinut pyytää suunnistajan ohjaamaan mut alueen kulmasta kulmaan, ja näin olisi kyllä kannattanutkin tehdä, sillä ukot olisivat olleet kaikki sillä linjalla.

Mutta pääasia on, että uskalsin kokeisiin mennä ja Gii teki niin upean suorituksen. Erityisen iloinen mä olen sen työinnosta ja itsenäisyydestä, että se epäröimättä haukkui niin pitkään vieraassa paikassa vieraat miespuoliset maalimiehet. MahtiSintti :)