Torstain treeneissä oltiin taas pienellä porukalla. Ihmekö tuo, kun auton mittari näytti – 23 matkalla metsään. Päätettiin kuitenkin tehdä kunnon treeni ja tallattiin alue edes takaisin moneen kertaan, tulihan ainakin lämmin. Otin koirille partioivan treenin, jokaiselle vain yhden ukon. Ja Netta onnistui tekemään jotain, mitä ei koskaan ennen: unohti näytölle lähtiessä, missä mm on. Oli siis ollut (jälkikäteen kuulin) ihan maalimiehen luona ja ottanut rullan. Paikka vain pääsi unohtumaan, ja sitten tarvottiin pimeää ja lumista metsää, kunnes pyysin maalimieheltä ääniapua. Enpä taas tiedä, kuinka tilanteessa olisi pitänyt toimia, nyt ääniavun myötä löydettiin mm:lle ja palkalle.
Otto toimi kuten kokenut koira: juoksi helppokulkuisinta polkua kunnes sai hajun. Maalimies löytyi siis nopeasti ja helposti. Haukku oli vaan varsin laiskaa.
Gitte sen sijaan sai hetken hakea, sillä mm oli kuopassa, eikä haju sieltä tainnut nousta. Hyvin kuitenkin työskenteli, ja sai lopulta palkkansa.
Tänään oltiin taas varikolla. Ja meitä oli jopa kuusi ihmistä! Otto sai yhden ukon lumikasan huipulle. Ja se oli palakakkua. Ainoa vaan, että oli hypännyt makaavan maalimiehen päälle - vahingossa kai kylläkin.
Netalle otin myös vaan yhden ukon (koska hävettää treenata 3 koiraa, mutta kun en raatsi jättää ketään treenaamattakaan), optiolla että se onnistuu. Ja onnistuihan se sikäli, että Netta muisti, missä mm oli näytölle mennessään. Rullan ennenaikaiseen pudottamiseen mun olisi kyllä puututtava.
Giistä on pakko sanoa, että se oli tosihyvä! Teimme haun partioimalla, ja Gii etsi hienosti risteillen molemmin puolin :) Eka ukko oli umpipiilossa auton lavalla, ja Gii ilmaisi sen. Toinen oli alueen perällä, missä ei oltu aikaisemmin käyty treeneissä, roskisten välissä. Ja tämä myös löytyi ja haukuttiin hienosti. Taitava Sintti!
Mä olen tässä jatkuvasti (edelleen ;)) arponut, keskittyisinkö Giin kanssa enemmän palvelus- vai pelastuspuoleen tyyliin. Eikä selvyyttä näytä tulevan - treenaammehan yhtälailla molemmissa porukoissa. Tällä hetkellä vaaka kuitenkin kallistuu pelastuspuoleen. Ehkä syynä on, että Giille opetettiin ensin partiointi eikä pistot, ja nyt se partiointi siis edelleen tuntuu luontaisemmalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti