Viime agility treeneissä Gitte oli taas tuuraajana. Muiden suorituksia se katseli tarkkana ja radalle päästyään sillä tuntu olevan selvä visio mistä kiitää. Alku oli kamalaa ryntäilyä joka suuntaan, lähinnä täysillä eteen päin. Loppuun kuitenkin jopa onnistunutta pätkää. Loppuun palkkasin sen lelulla ja se leikki kunnon raivolla.
Hallin takaosassa tehtiin vinokeppejä, vielä ei ole asia täysin selvennyt.
Tokokurssilla tehtiin eilen ALOn hypyn osuuksia erillään ja seuraamista. Giten kanssa päätin tehdä niin, että vain kuljen estettä kohti ja se hyppäisi, ei oikein toiminut kun Git vaan seurasi. Pitää varmaan tehdä kosketusalustan/-kepin kanssa. Toisessa harjotuksessa opeteltiin, että koira seisoo paikallaan perusasentoon palatessa. Gitellä käytin etupalkkaa, se oikeen tärisi odottaessaan.
Seuraamista tein parin askeleen pätkissä, välillä alotettiin perusasennosta ja välillä vauhdista. Tosi hyvä!
Me on viime aikoina mietitty tosi paljon Giten haun ilmasua. Tuntuu, että haukku ei kyllä tule toimimaan. Parempi se olisi kuitenkin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa vaihtaa rullalle, ettei 'stressi'tilanteissa sitten myöhemmin mene sekaisin. Mä oon nyt samalla opettanut sille rullaa pohjustavia asioita, kun oon Netan kanssa tehnyt.
Eli on harjoteltu kosketusalustalle makaamaan menemistä (sitä myös alotin jo nimeämään) ja kosketuskeppiä. Pitäs nyt vaan opettaa nouto Gitelle ensin.
Eilen kävin hakemassa sitten Netalle tilatun rullan (kiintorulla) ja Netta oli törkeen innostunu siitä. Kokeilin sitä sille ja se vaan yritti ottaa rullaa suuhunsa ja lähtee esittelemään sitä, pitänee panostaa ärsykekontrolliin...
Gitte sai myös back on trackin loimen. Matkailtiin neitien kanssa bussilla ostamaan sitä ja kaupungissa oli jätelava mihin heiteltiin lautoja. Giten mielestä se oli hirveen pelottavaa, se veti hännän koipien väliin ja alkoi huutaen rynniä eteenpäin. Kiva. Sen jälkeen se oli hirveen tarkkana, kyttäsi koko ajan kävellessä.
Muuten kotona on ollu niin helppoa, kun Otto on mökillä. Voi jättää ruoat pöydän reunalle eikä kuukaan syö lapasia, sukkia tai kaukosäätimiä. Kuulostaa ehkä vähän erikoiselta, mutta 7v labradoria saa vahtia paljon enemmän kun 7kk kelpietä :D
3 kommenttia:
Kuulostaa kovin tutulta tuo ilmaisutavan vaihtamisen suunnittelu... Ite mietin kans Jillan kanssa sitä aikanaan, mutta just sen takia, kun oltiin treenattu haukkumista jo kuukausitolkulla niin ei sitten kantti riittänyt vaihtaa jos jostain syystä palaakin siihen ensin opittuun.
Onneksi haukku lähti toimimaan ahkerasti treenaamalla ja vaatimalla, lelupalkka ja aikuistuminen (rauhoittuminen ja itsevarmuuden kasvu) auttoivat asiaa myös kummasti. Nykyisin mä olen Jillan ilmaisuun ihan tyytyväinen.
Mielenkiinnolla seuraan miten Giten kanssa käy :)
Arvaa vaan, kuinka paljon me on tuota ilmaisun vaihtamista mietitty. Mä oon kanssa ajatellut, että aikuistuttua sen kantti kestäis paremmin, mutta entä jos ei? Mitä myöhemmäksi tuon ilmaisun vaihtamisen jättää, sitä vaikeampaa se lienee. Vähän niinkuin ajan voittamiseksi olemme nyt ajatelleet harjoitella jonkin aikaa vaan maalimiehen luo maahan menoa: tämä käy näytölle menoharjoittelusta rullakoiralle ja ehkä jos pyörrämme päätöksessä voinee tuohon maahanmenoon myös liittää haukkuilmaisun... Siis tällainen 'pelkuriratkaisu' ;)
Se on joo vähän hankalaa, kun ei ole kristallipalloa tarjolla... Jos multa nyt kysyis niin ite varmaan silti valitsisin Jillalle sen haukkumisen (nostaa nykyisin virettä kivasti), mutta silti uskon, että jos olisin valinnu sen rullan niin tuskin tarjoaisi haukkua jos rulla olis vaan opetettu huolella.
Eli musta ei taida olla paljonkaan apua (Janna lienee kokenein meistä hakujutuissa, suosittelen kysymään häneltä neuvoa tai mielipidettä jos tarvitsee), mutta ollaan hengessä mukana. Valitsitte niin tai näin niin oikopolkua ei ole ja ilmaisun rakentaminen vaatii aina aikaa. Tehkää päätös koiran mukaan. Tai treenaatte sitten vaan etsimistä tosi pitkään ;)
Lähetä kommentti