Pitkästä aikaa olimme eilen peko-treeneissä raunioilla. Gitte ei siellä ollut ennen käynytkään. Otimmekin sen juoksemaan mukaan, kun tallasimme alueen. Uskomattoman reippaasti se siellä kulki, kävi itsekseen juoksemassa putkia ja tunneleita eivätkä erilaiset alustat -pellit tai levyt- häirinneet ollenkaan. Noora jopa houkutteli Giten mukaan raunioiden alla kulkevaan tunnelistoon ja haukutti sitä siellä. Haukku kaikui tunnelistossa kovasti, mutta ei se tuntunut sinttiä säikyttävän.
Sää tuntui olevan jotenkin matalapaineinen ja vähän epäilytti, miten haju raunioilla ja sen putkistoissa kulkee. Päädyimmekin ottamaan varman päälle piiloja. Otto tuntui pitkästä aikaa reippaalta ja tosi innokkaalta - tunnisti tietty missä oltiin. Otolle eka ukko kyljellään olevaan roskikseen ja ovi kiinni. Otto löysi piilon nopeasti, mutta se oli jotenkin ilmaisussa epävarma: kiersi roskista ja vinkui. Viimein kun pysähtyi haukkumaan, niin avasin heti oven ja annoin maalimiehen palkata. Toinen ukko oli laajassa betoniputkessa pressun sisällä. Tämäkin löytyi nopeasti, mutta Otto yritti kaivautua pressun alle ennen haukun aloitusta. Nyt haukkui kuitenkin paremmin. Eli ei Otto toimi kuten ennen, mutta oli kuitenkin parempi kuin parit edelliset kerrat. Kun vaan tietäisi, mikä sitä vaivaa. Ihan kuin sillä olisi dementia ;)
Netta tuli raunioille koemaisesti vapaana 'seuraten' ja paikallamakuun tehden. Ja se oli tosi täpinöissään!! En muista sitä niin innoissaan raunioilla ennen nähneeni :o Noora lähetti sen melko alhaalta, ja Netta juoksi raunioiden alakautta ympäri takaisin yläreunassa olevan ukon luokse. Ukko oli yhden kaivonrenkaan pituisen 'tunnelin' takana kuopassa. Netta myös ilmaisi harvinaisen reippaasti. Toinen ukko oli traktorin renkaiden katveessa pressun alla. Tämä myös löytyi ja haukuttiin hyvin. Netalta paras suoritus ikinä! Ihan kuin se olisi viimein oivaltanut, mitä ja miten pitää tehdä.
Giten kanssa oli päätetty, että enää ei oteta mitään perässäjuoksun tapaista edes ilmaisutreeninä. Kahdella kerralla metsässä sillä oli näin tehty - ja kierrokset nousee nopeasti ja korkealle. Nyt vaan etukäteen huoletti, miten se raunioilla tajuaa, mitä ollaan tekemässä. Päätimme kuitenkin pysyä päätöksessä ;) ja kaksi ukkoa meni valmiiksi piiloihin, toinen istumaan kyljellään olevaan roskalaatikkoon ovi auki ja toinen 'rivitaloon' eli koppirivistön keskelle koppiin niin ettei oviaukosta ihan suoraan näy vaikka ovi auki. Molemmat piilot olivat raunioalueen reunoilla, kun tuo tapaturma-alttius vähän huolettaa. Noora oli vielä ekana 'mieleenpalautus'-ukkona metsän reunassa matkalla raunioille.
Gitte oli heti tosi tohkeissaan, kun pääsi autosta. Yritykseni oli vaan lähteä sen kanssa kävelemään ja katsoa, bongaako se ukot. Gitte kuitenkin oli sitä mieltä, että hakemaanhan tänne on tultu ja kun päästin sen vapaaksi, niin se lähti etsimään itsenäisesti. Nooran sen löysi muutaman kunniakierroksen jälkeen ja pienellä härnäyksellä aloitti haukun. Seuraava ukko roskiksesta löytyi myös nopeasti. Hieman yritin lähinnä omalla liikkumisellani / 'kehonsuunnalla' ohjata sitä. Ja vasta kun Gitte ukon löysi ja kiipesi roskikseen tämän kylkeen istumaan ja haukkumaan tajusin, miten haastavan treenin olin sille järkännyt. Mutta hyvin sintti siitä suoriutui. Seuraavan ukon etsintä oli jo varsin määrätietoista. Sillä selvästi oli haju, kun se pääsi rivitalolle ja sinnikkäästi se kiersi ja itse tarkensi, mistä kopista haju tulee. Taas se reippaasti kiipesi koppiin ukon viereen istumaan ja haukkumaan. Haukku irtosi jo itsestään, mutta muutaman välipalkan se vielä sai.
Treeniporukkamme oli tosi vaikuttunut tuon hätään puolivuotiaan kakaran toiminnasta - ja niin tietty me itsekin. Sehän toimi kuin pelastuskoira! Etsi itsenäisesti, mutta ohjautui ja ilmaisi löytämänsä. Nyt tietty on huoli, ettei itse tyri: mikä on liikaa tai liian vähän treeniä tuon ikäiselle, mikä on liian helppoa ja mikä liian vaikeaa :o Se vaan tuntuu oppivan niin äärettömän nopeasti, on innokas tekemään, malttaa keskittyä ja kuunnella, mutta osaa myös riehua ja irroitella. Kotona se on helpon rauhallinen, mutta aina innokas, jos jotain puuhaa on tarjolla. Eli tuntuu, ettei tästä voi olla kuin yksi suunta - alaspäin :D
3 kommenttia:
Kiva kuulla, että Gitte on ihan pätevä harrastuskoiranalku :)
Varmin tapa treenata nuoren koiran kanssa lienee harjoitella yhtä asiaa kerrallaan. Välillä vaativampaa etsintää ja toisella kertaa vaikka pidempää ilmaisua. Mieluumin liian vähän kuin liikaa. Tärkeinhän on kuitenkin luoda se hyvä motivaatio, sitä ei korvaa mikään, joten onnistuneet suoritukset ja niistä saatava oikeasti hyvä palkka on kaiken a ja o. Eikä kaikista työtapaturmista kannata ottaa liikaa ressiä sitten jos niitä tulee, etteköhän te yhden pelastuskoiran osaa kouluttaa :)
Tuo yhden asian harjoittelu kerrallaan olisi varmasti viisasta, kun vaan tietäisi, mikä se yksi asia on ;) On niin paljon kivoja lajeja ja jatkuvasti mielessä, mitä kaikkea pitäisi muistaa opettaa... Ja suunnitelmallisuus kun ei ole vahvuuteni.
Aina voi kirjata itselleen ylös mistä kokonaisuuksista nämä asiat koostuu ja sitten harjoitella niitä vuorollaan. Pätee kaikissa lajeissa.
Sellaisen neuvon tuohon hakuhommaan vielä antaisin, että panostakaa siihen, ettei Gitte jätä hajua/maalimiestä vaan työstää homman loppuun asti. Jillalla on nimittäin joskus pehmeänä koirana tapana luopua maalimiehestä jos mä kovin vahvasti käännyn poispäin ja esim. pimeäkokeita ajatellen tätä meidän pitäis nyt harjoitella. Ei tullu aiemman koiran kanssa koskaan vastaan moinen asia niin on tullu vähän vissiin oiottua perusopetuksessa tämän kanssa... Oppia ikä kaikki. Maalimies on maailman tärkein asia eikä ilmasu voi koskaan olla liian hyvä! :)
Lähetä kommentti