vajaataito

kaikkee kaikkee

2011-11-14T16:45:00.004+02:00

Viime tekstin jälkeen onkin kaikkea tapahtunut. Jiin harmi on, että mamma on jättänyt sen. Edelleen se jaksaa välillä auton äänen kuullessaan kipittää katsomaan, jos mamma tulis kotiin. Samoin kun käytiin juna-asemalla lenkin ohessa niin se oli jo ihan varma, että mamma tulis. Mutta ei, porukat tulee vasta tammikuun lopussa.
Netta on sen ajan hoidossa yhdessä perheessä, tai Netta on varmaan mielestään lähinnä taivaassa perheen tytön pehmolelumäärän takia :D

Jiin elämä on nyt sitten pyörinyt lähinnä aksan ympärillä. On normitreenien lisäksi oltu muiden seurojen epiksissä sekä Juha Oreniuksen ja Lotta Vuorelan koulutuksissa ja jopa kisoissa.
Kisat oli eilen Porvoossa, kaks agirataa ja yks hyppäri. Harmi kun en saa nyt videoitua mitään, kun siihen sopiva kamera on myös matkustanut pois.
Eka rata hylky, mulla kaks huonoa haltuunottoa.
Toiselta radalta saatiin luva, tais olla ainoa nollatulos, joten sijoitus 1. Jii teki ihan normaalisti, oli vaan hitaan tuntunen.
Viiminen rata, hyppäri, hylky myös. Siinä mä mokasin alun. Rataan tutustuessa katoin väärin, että Jii näkis lähdöstä kolmannen esteen ja oma keksittyminen hajos. Viidennellä esteellä sain ohjauksen vähän kasaan ja loppu meni hyvin. Kepit oli toiseksi viiminen este loppusuoralla, ne oli ihan superhyvät!

Käydään nyt parin viikon päästä vielä Hyvinkäällä kisaamassa. Mutta olis tarkotus muuttaa treenejä ja saada niitä kontakteja kuntoon. Jos pikkunössöö sais vaik vähän vauhtia :D

Lisäks me on tokoiltu, huhhuh. Ilmottauduttiin vaun alo/avo tokokurssille ja on käyty keskiviikkosin vapaavuorolla tokoilemassa. Ja jopa tehty kotona!!
Kotona on naksuteltu kosketuskepin kanssa maasta istumaannousua ja kurrea. Sitten oon naksutellu peruuttamista ja vadin kanssa yritetty saada takapäätä liikkeelle. Sepi on ollu iha hullun innoissaan, niin on ollu tosi hauska tehä sen kanssa.
Vapaavuorolla on tehty ryhmäpaikallamakuu, mua tuskastuttaa se sen rauhattomuus. Se oottaa palkkaa ihan hulluna ja tärisee ja vaihtaa lonkalle tai taittaa etutassun tms. Ääh, miks mä oon saanu sen tollaseks. Se makaa paljo paremmin "käy siihe" odottelumakuussa.
Ja sit kun on tän syksyn aikana treenattu jäävien erottelua, niin tuntuu et koko homma on vaan menny huonommaks. Tehtiin viime viikolla liikkeestä maahan käskytettynä, minkä Jii jääti ihan totaalisesti, kuten arvelinkin. Kolmannella toistolla meni vasta oikein.
Ja sit se seuraaminen, takapalkan kanssa se vaan jäätyy. Homma menee niin tönköks ja teknisesti paljon kamalammaksi kuin normiseuruu. Musta tuntuu et mä en vaan saa sitä yli siitä. Pärjättäskö me ilman koko takapalkkaa..
Toissaalta aksa kisoissa se toimii hyvin, että Jiin patukka on jossain kehän ulkopuolella/autolla. Noo, mitä nyt kerran lähti jo palkalle toiseksi viimisen esteen jälkeen :D
enmävaantiiä

Opittavaa on

2011-10-15T12:55:00.007+03:00

Kuvat Espy raunioilta 25.9. (c) Taru

Eilen Hennalan varikolla Taru järjesti mulle opettavaisen treenin. Gii pääsi etsimään illalla yhdeksän maissa, joten oli pimeää ja tuuletonta viilenevässä illassa. Haetutin ensin alueen oikean reunan, ja Gii katseli mua aina välillä sen näköisenä, että oletko tosissasi, eihän täällä ketään ole. Jatkoimme sitten vasenta reunaa, ja Giikin alkoi irrota paremmin. Ennen hallia se juoksi metsänreunaa ja yhtä konttia ympäri. Ja sitten mä tein sen: painostin virheilmaisun. Kun mä ihan varmasti arvelin, että mm on kontissa, niin Gii alkoi haukkua kohti kontin kattoa. Tuli siis osoitettua, että Gii on ihan liian miellyttämisenhaluinen... Jatkoimme sitten matkaa alueen vasenta laitaa, ja perällä Gii taas pyöri yhtä koppikonttia ja sen viereistä levykasaa. Sitten se pysähtyi haukkumaan niiden väliin. Taru kysyi multa, että mitä se ilmaisee, ja mä sanoin että Gii ilmaisee ihan mitä ja minne sattuu.

* Jälkikäteen ymmärretty harjoituksen opetus: kuinka koira ilmaisee montaa mm yhtä aikaa. Yksi mm oli kopissa suljetun oven takana. Toinen mm oli ihan kopin vieressä oven puoleisella sivulla olevan levykasan päällä noin 1,5 m korkeudessa. Gii ilmaisi näitä kahta yhtä aikaa haukkuen niiden välissä ja kääntäen kuonoaan vuoroon molempiin suuntiin. Kolmas mm oli kopin toisella puolella noin 2,5 m korkeudessa palkkikasan päällä.*

Giin haukkuessa avasin kopin oven, ja siellä oleva mm palkkasi koiran. Mun tulkinta sillä hetkellä oli, että Giin pyöriminen ja ilmaisun kohdentumattomuus johtui vain sen epävarmuudesta: oli pimeää ja mm umpipiilossa. Jatkoin siis alueen etsintää yhden mm noston jälkeen. Ja sinne ne olisivat kaksi muuta paleltuneet... Taru kuitenkin sääli mm:iä ja kehotti meidät palaamaan sinne. Gii haukkui seuraavaksi levykasan päällä olevan mm, yritti jopa hypätä kasan päälle ;) Tämän jälkeen lähetin sen sitten uudelleen koppia kohti, ja silloin haukkui kopin takana palkkipinon korkeuksissa olevan. Yritti löytää reitin myös tämän mm:n luo, jopa niin innokkaasti, että mua alkoi hirvittää ja kielsin sitä kiipeämästä.

Tämä oli erinomaisen hyvä harjoitus mulle. Mä olen nyt jotenkin iskostanut itselleni, että Gii on epävarma ilmaisussa ja yritän nyt sitten ihan väärällä tavalla tukea sitä. Koira tietenkin tukeutuu näin vaan entistä enemmän muhun ja mä sitten arvailuillani sotken koko jutun. Maailman kliseisin hokema koiraan luottamisesta olisi kai otettava todesta, ja kannustettava myös Giitä vaan uskomaan itseensä eikä muhun ;)

Käyttökoirien treeneissä olen aloittanut -sotkeakseni varmaan kaiken ihan perusteellisesti- opettamaan Giille pistojen ja partioinnin erotusta. Eli kun lähetän sen pistolle, sillä on pk-valjaat päällä, käskysana on 'äijä' ja lähetys tapahtuu perusasennosta kädellä osoittaen. Katsotaan nyt, mikä soppa tästä syntyy.

Positiivisesti jos haluaisin ajatella, niin ehkä mun poistuminen kuvioista ja tuleva 3 kuukauden treenitauko pekossa on hyväksi? Gii on jotenkin tämän syksyn aikana tuntunut liimautuvan muhun koko ajan tiiviimmin. Okei, joo, onhan se ihanaa kun edes joku on kiinnostunut musta ja kuuntelee mitä sanon ;D mutta liika on tietty liikaa.

Netan kanssa olen metsästyskauden lomassa muutaman perusetsintä/-rullailmaistreenin tehnyt. Positiivista on, että rulla tulee perusasentoon, joskin välillä väärän ihmisen viereen :D Treenattavaa on nyt etenkin kolmiossa eli mun olisi muistettava aina liikkua eteenpäin lähetyspaikasta sekä roikuttava liinassa kiinni näytölle mentäessä.

Otto oli torstaina leikkauksessa. Sen mahasta ja kaulasta löytyi aikaisemmin syksyllä patteja, jotka eivät olleet rasvapatteja eivätkä antibiootein kadonneet. Samalla kun ne leikattiin, operoitiin myös Oton molemmissa silmissä silmäluomissa sekä ulko- että sisäpuolella olevat näppylät. Nyt pitää siis yrittää estää, ettei se tassuilla pääse hankaamaan silmiään, raapimaan kaulan leikkaushaavaa tai nuolemaan mahanalustan haavaa. Ja vielä 10 päivää, kunnes tikit poistetaan. Muuten Otto on kyllä ollut pirteä tämän syksyä, tunnin parin lenkitkin sujuvat. Painoa oli ell:n vaakassa 28 kiloa.

Hyvä hylsy

2011-10-02T11:24:00.003+03:00

Lauantaina menimme Giin kanssa uudelleen pelastushaun valoisan loppukokeeseen. Viikolla olimme treenanneet useampaan kertaan pressutettuja maalimiehiä, ja ajattelin katsoa, miten koe menee ennenkuin teen ratkaisuja ilmaisun vaihdon suhteen.

Kokeen järjesti PHPK Kalkkisissa alueella, missä en ollut ennen käynyt. Alun luoksepäästävyys sujui kuten ennenkin: Gii istuu perusasennossa, vähän luimistaa ja väistää kun testaaja koskee. Maastoon pääsimme Giin kanssa klo 18 aikoihin. Vapaana mukana kulkeminen testattiin tiellä matkalla metsään. Ja juuri suorituksemme aikaan ihan vieressä tien toisella puolella joku ampui hirvikiväärillä. Tuli siis tämäkin kokeiltua: Gii vain paransi kontaktia eikä muuten reagoinut ammuntaan. Paikallamakuu oli tien vieressä, ja sen aikana ammuttiin uudelleen. Onneksi ei minkäänlaista näkyvää reaktiota Giissä :)

Etukäteen olin spekuloinut hakualueen muotoa ja etsintäsuunnitelmaa, ja maanantain iltarastien kannustamana päättänyt, että nyt en reunoja kulje. Kartan saatuani meinasi kuitenkin usko loppua: etsittävä alue oli aivan pyöreä, tasainen ympyrä! Päätin tehdä alueen sisälle kolmion. Tuulta ei sytkärin liekillä ollut havaittavissa ja ilma oli jäähtymässä. Kolmion kiertosuunta oli siis sikäli ihan sama, ja päätin lähteä oikeaa sivua. Hetikohta lähdöstä Gii painui oikeaa rajalinjaa kohti, ja räpisteli siellä kuusien alla. Mun tulkinta tilanteesta oli, että siellä on pressutettu mm eikä Gii uskalla haukkua. Kun koira lähti sieltä liikenteeseen, kysyin testaajalta että lopetetaanko tähän. Testaaja katsoi mua kummissaan ja sanoi, että jatketaan vaan. Kun sitten hetken päästä näin koiran, huomasin ettei sillä ollut enää liivejä.

(Kokeen lopuksi selvisi, että Gii oli juossut piikkilankaan. Piikki oli lävistänyt sen JuliusK9-valjaiden rintaremmin, mikä on paksua kaksinkertaista kangasta, ja jäänyt niin tiukasti kiinni, ettei koira ollut saanut riuhdottua itseään irti. Niinpä se oli onnistunut kiemurtelemaan ulos valjaista ja tuli jatkamaan töitä. Ja tyhmä ohjaaja luuli, että nyt se jätti maalimiehen...)

Jatkoimme kulkua kolmion ensimmäistä sivua. Tämä oli kallioista ja kivikkoista, paikoin jyrkkääkin rinnettä. Pian Gii bongasi seisovan miehen lierihattu päässä. Ilmaisu oli hyvä, ei minkäänlaista epäröintiä. Jatkoimme sivun loppuun, ja käännyimme seuraavalle kolmion sivulle. Maasto muuttui karmeaksi risukoksi, josta läpipääseminen oli täyttä työtä (mun rillitkin tippui kahdesti 8-o). Yksi iso kivenlohkare alueella oli, ja mä ihan taas arvelin, että siellä on mm ja kierrätin Giitä sitkeästi etsimässä...

Tavoitimme taas alueen rajalinjan, ja käännyimme kolmion kolmannelle sivulle. Nyt maasto oli paikoin hyvin tiheää kuusikkoa, välissä sammalen peittämiä kivenkoloja ja lätäköitä. Suunnistustaitoni ei ollut ihan täydellinen, paluu kolmiolta osui vähän lähtöpisteestä eteenpäin oikealle. Juotin koiran ja sanoin lähteväni nyt halkaisemaan alueen keskeltä ympyrää.

Siinä karttaa lukiessani Gii ampaisi ylös kalliolle, ja sanoin seuraavani koiraa kohti sitä alkuperäistä lähtöpistettä alueen halkaisua varten. Gii pyöri kalliolla, mutta lähti sitten mun mukaani aluetta halkaisemaan. Taas pääsimme siihen lähes läpipääsemättömään märkään risukkoon. Hetken päästä risukosta oikealta kuului Giin haukku. Se oli löytänyt kokonaan pressutetun mm:n (ja haukkui hyvin tämän meille vieraan ihmisen!!!). Aika oli nyt tullut käytettyä, ja suorituksemme loppui siihen.

Kolmas mm oli siellä kalliolla, missä Gii oli pyörinyt ensin ne liivit pudotettuaan ja nyt ennen alueen halkaisua. Arvelin, että koiralta olisi kantti loppunut ilmaisun suhteen. Mutta näin jälkiviisaana olen kuitenkin sitä mieltä, että ilmaisusta se ei ollut kiinni: mm oli Giille hyvin tuttu ja ilman pressua. Tai sikäli voi katsoa kantin loppuneen, ettei Gii työstänyt hajua riittävän pitkälti, kun mä jatkoin matkaa eteenpäin. Piilo oli kuitenkin ilmeisen vaikea, sillä yksikään koira ei sitä löytänyt - jopa taitava taidontarkistaja kokeen lopussa tarvitsi apuja piilon keksimiseen. Piilo oli siis kalliorinteessä, kuusenoksien katveessa olevassa notkelmassa. Haju taisi painua alas märkään risukkoon.

Kaikenkaikkiaan olin hyvin tyytyväinen Giin työskentelyyn. Se jaksoi tehdä koko puolituntisen täysillä töitä, risteili mun kulkusuunnan mukaisesti molemmin puolin. Sen kulkusäde on sopivan laaja (tässä maastossa suuren osan ajasta se oli näkymättömissä, mutta onneksi panta kaulassa vähän kilisi valjaiden karistamisen jälkeen), ja se pitää muhun yhteyttä. Mä en sitä kutsu, huutele tai kehottele ollenkaan, annan sen toimia itse. Se seuraan mun kulkusuuntaa, mitä nyt kerran taisin lähettää sen yhdelle rajalinjan kukkulalle, ja sinnehän se meni tarkistamaan. Alue oli hyvin haastava kuljettava, pari kertaa Gii kiljaisi oksien raapiessa ja ainakin kerran se arvioi hyppyetäisyyden väärin (runkoja olikin maassa useampi peräkkäin) ja pamautti vatsansa/takajalkansa runkoihin. Ja parasta oli, että kaiken tämän jälkeen ihan ajan lopussa se haukkui vielä hienosti :)

Testaajan palaute oli myös mieltä ilahduttava. Koira työskenteli hienosti ja myös mun etsintäsuunnitelma sai kiitosta 8-) Olisimme kuulemma voineet ihan hyvin mennä kokeesta läpikin. Testaaja oli kuitenkin sitä mieltä, että tosietsintöjä ajatellen hän haluaisi antaa vielä koiran kasvaa. Hauskoilla ja vaihtelevilla treeneillä rakennetaan itsevarmuutta ja kanttia työstää heikkoakin hajua vaikka mä kävelisin pois. Ilmaisun vaihtamiseen ei nähty mitään syytä, nyt koira haukkui hyvin.

Kaiken kaikkiaan tästä kokeesta jäi hyvä fiilis, vaikkei me (eikä kukaan muukaan 10 koesuorituksesta) menty läpi. En sinällään pidä järkevänä mennä viikon välein kokeisiin, mutta nyt tämä selkeytti ajatuksiani. Kokeita ei nyt edes ajatella ennen ensi kevättä, vaan kasvatetaan kantteja.

Tätähän mä olen koko ajan pelännyt

2011-09-25T19:47:00.009+03:00

Lauantaina UPK:n järjestämässä päivän peko-haun loppukokeessa Vihdissä mun pelkoni sitten toteutui: Giin kantti ei kestänyt haukkua kokonaan pressutetut mm:t. Olimme tietty taas kokeen viimeinen koirakko, ja radalle päästiin liki 4 tunnin odottamisen jälkeen. Hakurata oli ihan ok, tuulenvire sopiva ja keli pilvipoutainen. Lähdimme taas kiertämään reunoja seuraten myötäpäivään. Hyvin pian lähetyksen jälkeen huomasin Giin saaneen hajun, ja lähdin oikealle sen perään vahvistamaan. Ukko oli kokonaan pressutettuna kuusenoksien alla. Tämän haukkui ok.

Jatkoimme matkaa pitkää sivua, ja nousimme kalliolle. Huomasin Giin taas työstävän hajua melko kaukana edessä. Sitten se hävisi näköpiiristä. Päätin pysyä etsintäsuunitelmassa ja etenin kohti kulmaa. Kulmaan päästyäni kuulin haukahduksen, mutta ennen kuin ehdin mitään reagoida, Gii tuli hakemaan mua. Kokeen alussa olin testaajalle sanonut, että koira voi tulla mua vastaan. Nyt testaaja käski mun pysähtyä ja olla puhumatta koiralle. Siinä me sitten seisoa patsasteltiin: minä, testaaja, ratamestari ja koira. Mä pyysin testaajalta lupaa, että voisin liikkua. Sain luvan lähteä kävelemään rajalinjaa, mutta ei yhtään koiran tulosuuntaa = piiloa kohti. Kävelin ensin muutaman askelen edestakaisin, Gii pyöri ympärillä. Sitten lähdin kävelemään etsintäsuunnitelman mukaista linjaa, jolloin Gii meni takaisin piilolle ja alkoi haukkua. Haukkui piilolla kunnes tulimme (matkaa ehkä parikymmentä metriä alueen sisälle päin). (Jälkikäteen olen jossitellut, että jos olisin kääntänyt kulkusuuntaani heti huomattuani koiran työstävän hajua alueen sisällepäin, olisiko silloin kantti kestänyt haukkua?) Testaaja ja ratamestari/testaajaharjoittelija miettivät, että oliko ilmaisu hyväksyttävä. Päättivät katsoa suorituksen loppuun.

Etenimme lyhyen sivun loppuun ja käännyimme takareunan pitkälle sivulle. Siinä testaaja pyysi pysäyttämään koiran - mikä sujui yllättävän helposti ottaen huomioon että hakutreenissä tätä ei olla koskaan tehty, aina olen kutsunut koiran luo... Pitkällä sivulla edetessämme pian huomasin Giillä taas olevan hajun. Se eteni sivua pitkin eteenpäin, pyöri rajalla olevan kuusen ympäri ja painui maahan kuusen eteen katse mun tulosuuntaan haukkumaan. Siinä haukkui paikallaan maassa, kunnes tulin viereen, jolloin siirtyi haukkumaan kuusen oksien alle. Myös tämä kolmas mm oli kokonaan pressuun kääriytynyt. Testaaja ja testaajaharjoittelija jatkoivat neuvottelua meidän hakusuorituksestamme, joka päätyi tulokseen hylätty puutteellisen ilmaisun vuoksi.

Palautteena suorituksestamme saimme kiitosta koiran hakutyöskentelystä, sekä kehotuksen vaihtaa ilmaisu kertovaan. Siinä sitten viime yö menikin pohtiessani ilmaisun vaihtoa.

Tänään olimme koko päivän Espyn järjestämässä rauniokoulutuksessa Espoossa. Eilisten kokemustemme jälkeen halusin kivaa ja helppoa. Ensimmäisellä kierroksella Giille oli kolme mm, kaikki avoimissa putkissa ja suorapalkalla. Palautteena saimme, että hienosti työskentelevä, erittäin nopea koira, joka on hyvin ohjattavissa ja pitää kontaktia ohjaajaan. Raunioillahan emme juuri ole treenanneet, mutta ympäristöön ei Gii kiinnittänyt mitään huomiota: keskittyi vain työntekoon. Voisimme kuulemma yrittää hidastaa suoritusta niin, että minä ihastelisin ;) koiran kanssa löydettyä mm:stä pidempään, mm voisi palkata koiran vielä uudelleen tultuaan piilosta pois sekä miettimällä ruokapalkan vaihtoa leluun. Nyt Gii vaan hotkaisee ruoat niin nopeasti kuin kykenee päästäkseen jatkamaan etsintää. Ja minä annan sen jatkaa, kunnes viimeisen ukon jälkeen on loppuleikki. Niin, ja palautteena oli myös, ettei meillä ole mitään syytä vaihtaa ilmaisua (vaikka tämä harjoitus oli ilman ilmaisua...)

Toisella kierroksella pyysin mm:t 'taloihin', koska halusin nähdä miten Gii kiipeää ja menee niihin sisään. Aloitimme keskimmäisestä 'talosta', johon Gii hyppäsi ensin päädystä sisään (kehuin), tuli ulos ja aloitti haukun kuono ylös. Laskin sen tarkistamaan keskimmäisen, levyllä peitetyn välin. Palasi ja haukkui edelleen talon edessä ylöspäin. Autoin sen huomaamaan rappuset, ja kiipeämään niitä. Kehuin kun se meni itsekseen ylös, ja sieltähän se mm löytyikin. Nyt mm syötteli lihapullanpaloja yksi kerrallaan kädestä. Giin kanssa odotimme vielä rappusten alhaalla, että mm tuli alas ja antoi vielä makkaran.

Jatkoimme etsintää talon alaseinustalle, ja Gii meni itse tarkistamaan aukot (kehuin) ja lähetin sen vielä ekasta aukosta, kun en tiennyt niiden olevan yhteydessä keskenään. Sitten etenimme alatalolle, jonka takapäädyssä koira selvästi sai hajun, ja ymmärsi itse mennä sisään talon alapuoleisella sivulla keskellä olevasta aukosta. Mm makasi talon päädyssä 'ylätasanteella'. Kun mä menin kurkistamaan, niin Gii istui kaltevalla levyllä ja hotki palkkaansa. Taas jäimme odottamaan, että mm tuli ulos ja antoi vielä makkaran.

Tänä aikana kolmas mm oli mennyt vieressä olevan kiipeilytelineen päälle. Gii bongasi ukon alhaalta ja alkoi haukkua. Mä autoin sen huomaamaan luiskan, mitä pitkin se kiipesi mm:n luo. Palkan jälkeen ohjasin sen tulemaan alas samaa luiskaa. Nyt mm alas päästyään leikki Giin kanssa loppupalkkalelulla.

Palautteena saimme kehuja koiran työskentelystä, mutta ohjaaja kannusti koiraa liikaakin, kyllä se olisi ukot työstänyt ilman tukeakin. Tällä kierroksella yritin hidastaa työskentelyä: koira viipyi kädestä syötettynä mm:llä pidempään ja sai tosiaan vielä palkan, kun mm pääsi pois piilosta.

Lopuksi vielä teimme ketteryysesteitä ja kiipeilimme talojen katolla. Ja Gii jopa teki ne vaakatasossa olevat tikapuut 8-o Kyllä oli kiva palauttava treenipäivä! Nyt vaan kun taas pitäisi jotain päättää tuon Giin ilmaisun kanssa - johan tässä vuosi menikin ilmaisutavan valintaa pohtimatta...

Tokopäivä ja parit aksat

2011-09-20T16:03:00.006+03:00

Viime viikolla alko Korkeavireen agikurssi. Tehtiin ensin päällejuoksuja ja välistävetoja niin pitkälle, että tuli virhe. Me saatiin Jiin kanssa huimat kaksi oikein 8-)

Sitten harjoteltiin vastaisen käden merkitystä: putkesta eka hyppy päällejuoksulla, keskimmäistä hyppyä ei hypätä ja viiminen hypättiin poispäin ja putkeen.
Toiseen suuntaan Jiillä meni tosi hyvin, mutta toiseen ei sitten millään.
Sen jälkeen sama idea, mutta keskimmäinen leieröitiin (eka hyppy hypättiin siis pois päin ja viiminen ohjaajaan päin). Se ei myöskään oikeen sujunu.
Lopuksi keppejä putken kautta takaleikkauksella. Jii teki oikein, mutta himmaili. Viiminen toisto toiseen suuntaan, jolloin mä tulin keppien oikealle puolelle ja se tosi hyvä. En tajuu miks sillä on noi puolierot.

Lauantaina oltiin Kirkkonummella Maiskis-tokopäivässä Ansu Leimanin koulutuksessa. Matkalle sattu tietty mutkia, olin sit vahingossa valinnu reitin mikä ajatti Hesan kautta ja eksyttiin vähän tietty ja näin ollen somasti myöhässä.
Jiin kanssa tein ensin seuraamista ja puhuttiin sitten jäävistä. Seuraamisessa ongelma oli takapalkasta luopuminen. Oon miettinyt, että onko se ristiriitaista jos palkkaan myös taskusta, vaikka on takapalkka. Ansun mielestä ei, niin uskallan nyt tehdä niin sitten :D Ja tiukka linja, huonoa seuraamista ei katella.

Jääviin meillä ei edelleenkään ole kunnon vihjeitä, mutta taidan nyt päätyä suullisiin. Niissä tehdään toistoja ja harjotellaan erottelua.

Toisessa erässä noutoa ja luoksetuloa. Seppo ei ollu yhtään 'hyiyäk en taho noutaa', kun mitä se on viime aikoina ollut. (Joo, on me oikeesti joskus treenattu vähän tokoa, mutta en oo siitä jaksanu mainita :D)
Se teki hirveen kivasti! Tässä meiän on pakko päästä nyt eteenpäin.

Luoksetulo oli myös yllättävän hyvä. Sitä se on muuten tehny hyvin vaan niin, että palkka on mun selän takana, muuten jäätävää himmailua. Pitää harjotella sivulletuloa kovasta vauhdista. Ja mä voisin olla tuijottamatta.

Kiitos koulutuksesta! ;)

Eilen tosikkotreenit, tehtiin sunnuntaista Oreniuksen rataa. Alku niin, että otin vastaan kakkosen ja kolmosen välissä, kolmoselle vaan heitin Jiin ja lähin menemään, että ehtisin takaakiertoon, mutta en mä sinne kuitenkaan ehtiny. Kolmosen toisella puolella oli seinä niin lähellä, ettei Jii voinut kääntyä väärään suuntaan, muuten se ois varmaan kääntyny sinne.
Päällejuoksut ei toimi, Jii olis halunnu 17 sijaan hypätä kutosen. Mun ohjaaminen ei siinä kohtaa pysyny päällejuoksussa, vaan tein puolivalssia ja siitä ei päässyt eteenpäin. Vastakkainen käsi ei riitä kääntämään Jiitä, koska mun oma liikkuminen eteenpäin on niin paljo vahvempi ohjaus. Tähän ois pakko ja äkkiä puuttua.
Ja se 18 aidan ohjaaminen millään sylivekkijaakotuksella tai niistolla tai mikä onkaan ei vaan onnistunu yhtään, Jii kiertää aidan toiselta puolelta.
Pyörittämällä tulee hirvee karros, koska mä en saa pidettyä sitä ihan hallussa.
Sari neuvoi siihen onneksi leikkausvalssin, mikä oli super! En ollut moisesta edes kuullu.

Koko ajan oli vaan sellanen tunne, että Jii lähtee käsistä. Haltuunotot on edelleen ihan toimimattomia (joo-o, en oo niille mitään tehnykään) ja Jii ei haluis millään tulla esteistä ohi, jos ne yhtään osuu sen linjalle.
Toisaalta Jii menee paljon ronskimmin ja nopeammin, teki kepit hyvin, kontaktit toki hitaat.
Nyt ois treeni-ideaa, kunhan sais auton ja ehtis hallille.

Pimeänpelot

2011-09-12T22:50:00.003+03:00

Giin pekotreeneissä olen edelleen yrittänyt rohkaista sitä peitettyjen maalimiesten ilmaisuun. Pari treeniä viime viikolla on kestänyt niin myöhään, että Gii on päässyt etsimään pimeässä. Edelleen seisovat naamiontiverkolla peitetyt ja kokonaan pressuun käärityt mm:t ovat sille vaikeita. Naamiointiverkon alla kyykyssä tai istumassa oleva mm tuottaa vähiten ongelmia. Kai nyt ihan oikeasti täytyisi ottaa kunnon haukuttamistreeniä... Muttei aina vaan menisi pelkäksi koiran kiusaamiseksi, niin perjantaina olivat mm:t valoisassa ja ihan ilman peittoja metsässä: kyllä oli reippaita ilmaisuja!

oot kiva jii!

2011-09-08T17:39:00.002+03:00

Ei vaan oo mitään innostusta kirjottaa treeneistä. Paljon on sen sijaan tullu mietittyä, kun ei oo töitä voi tehdä ilman aivoja :-)
Oudointa on, että tässä viimisen kuukauden aikana on tullu tehtyä tokoa! Netan kanssa on harjoteltu vaan pidempiä pätkiä, jos se bh pitäs yrittää käydä tallustelemassa. Netta on jostain syystä ollu tosi kiva.
Jiin kanssa vahvistettu seiso & maahan jääviä, muttei liikkeenomaisesti juurikaan. Panostettua palkkausta tehty myös ja vähän luoksetuloa ja noutoa.

Aksassa ollu taukoa juoksujen takia. Tiistaina Jii pääsi pitkästä aikaa radalle ja se oli ihan päätön. Vähän siinä jotain tuskailtiin. Kepeille se meni joko liian kovaa ja yritti mennä liian kovaa tai sitten himmaili.
Siitä huolimatta oltiin eilen P-HAUn epiksissä. Jii oli hirveen kiva heti, kun saavuttiin paikalle! Möllirata meni hyllyksi, Jii meni väärään putkeen, kun jäin paikalleni kääntämään. Mutta tosi kiva fiilis, mikä onkin nyt tärkeintä!
Ykkösten rata meni myös oikeissa tunnelmissa ja lisäksi puhtaasti ja vielä nopeimmalla ajalla. Kepeillä epävarma ja hidas, samoin hidas kontakteilla. Mutta mun ohjaukset meni suunnilleen niinku pitikin, Jii irtos, mutta sain sitä myös haltuun tarpeeksi :D
Jätettiin hyvissä ajoin ennen vuoroa patukka autolle ja mentiin hengailee lähtöpaikan lähelle. Ennen omaa vuoroa sain viriteltyä sen tosi kivasti, eikä se ollut lähdössä yhtään epävarma, jee :)

Ilmaisupainotteista

2011-09-04T20:21:00.003+03:00

Millään en meinaa enää muistaa, mitä viime sunnuntaina tehtiin. Taisimme olla Rahametsässä aamulla, ja Gii ekana koirana etsimässä. Ja kuten viime aikoina on tapana ollut, teemana oli ilmaisun vahvistaminen. Vasemmalle tuli kolme ja oikealle neljä 'pistoa'. Osalla piiloista mm oli naamiontiverkon alla, osalla istui ja sai tuijottaa lähestyvää koiraa jne. Tarkemmin en enää muista, taisi mennä ok. Netalle oli kai 3 mm, ja muistaakseni en täysin tyytyväinen ollut. Otto sai osallistua radan merkkien poiskeruuseen ja nuoren holskunartun viihdyttämiseen.

Torstaina olimme Sipurassa. Nyt Giin teemana olivat seisovat mm:t. Nämä sujuivat hyvin. Netalle otin kaksi mm:stä, ja se taas haahusi.

Perjantaina Jokimaalla meni mullakin vihdoin jakeluun: Netan kanssa ei kannata treenata, kun sillä on juoksut. (Se siis aloitti myös yhtä lyhyellä välillä uudet juoksut, vaikka tavallaan sen juoksunvälit on ollut about 7 kk). Giillä haetutin partioimalla ensin alueen oikean reunan, ukot olivat menneet vasemmalta alueelle. Metsä oli yhtä risukkoa, kun puut olivat keväällä kaadettu ja Gii uusissa JuliusK9 valjaissaa oli jatkuvasti risuissa kiinni. Hyvin se kuitenkin tämän kesti, kertaakaan ei mun tarvinut koiraa irroitta tai kannustaa irrottautumaan, rytinä vain kävi sen edetessä ;) Sitten koira hävisi mun näköpiiristä. Lähellä menee hevosten juoksurata, ja sieltä kuului ääniä. Epäilin siis Giin painelleen sinne. Kutsuin koiraa - ei reaktioita - kutsuin kovemmin - koira tuli. Jatkoimme vähän matkaa ja Gii bongasi kannolla (ei piilossa) istuvan maalimiehen. Hyvin ymmärsi tämänkin aukealla näkyvissä istuvan mm:n haukkua. Ja mm tiesi sanoa, että äsken kutsuessani olin varmaan huutanut koiran pois toiselta mm:ltä. Ja näin olin tehnytkin. Lähellä seisoi naamiointiverkolla peitetty mm, jota Gii oli juuri suunnitellut ryhtyvänsä haukkumaan (hypittyään ensi verkkoa 8-o), kun mä kutsuin sen pois. Onneksi se kuitenkin palasi nyt mm:lle ja ilmaisi. Tämä on juuri näitä väärintoiminnan riskejä, kun ei ole ketään perässäkävelijää, jolta varmistaa ennen koiran kutsumista, ettei kutsu pois ukolta...

Tänäaamuna olimme taas Rahametsässä. Nyt treeneissä oli neljä ihan uutta ihmistä, ja mä tietty hyväksikäytin heidät kaikki uusiksi mm:ksi Giille. Yksi seisova pressun alla, yksi seisova naamiointiverkon alla, yksi makaava pressuun kääriytyneenä ja yksi aukella istuva. Istuvan haukkui hyvin, peitettyjen kanssa edelleen ilmaisun aloitus on kimeää haukkua ja makaavan kohdalla tuli mua vastaan. Mutta tänään kuulin, ettei päästy ensi lauantaina yrittämään loppukoetta, joten vielä on aikaa treenata...

Ja pekoelämät

2011-08-27T20:20:00.003+03:00

Työt on taas viime aikoina haítanneet harrastustoimintaa, ja pekorintamalla oli muutaman viikon tauko. Viime viikolla sitten taas jatkettiin. Perjantaina oli taajamaetsintä, josta en enää yksityiskohtia muista... Taisi mennä kaikilta kolmelta - eli siis Ottokin sai lopuksi etsiä mut ;) hyvin.

Sunnuntaina metsässä Gitelle eka ukko makaamassa kokonaan naamiontiverkolla peitettynä: haukku alkoi epävarmasti. Toka ukko oli jyrkässä rinteessa kivenkolossa: hieno. Kolmas makaava mm olikin rinteen alla, kun etsitytin päältä, mutta löytyi kuitenkin ja haukkui ok, vaikka kokonaan pressulla peitetty. Neljäs istuva naamiointiverkolla kokonaan peitetty mm etsitytti pitkään, mutta kun löytyi, ilmaisu oli kai ok. Netalle oli kaksi mm: jyrkässä rinteessä kivenkolossa ja takakulmalla. Nyt en mennyt enää niin paljoa vastaan rullan palautusta: tuli perusasentoon. Hieno Netta :)

Torstaina olimme varikolla. Netalle otin taas vaan kaksi ukkoa (se tässä useamman koiraan treenaamisessa on: millään ei kehtaa ottaa joka koiralle pitkää 'kunnon treeniä'). Netta oli taas innokas, ja löysi & ilmaisi ukot hienosti. Gitelle jatkoin teemallaa 'kaikki mm:t haukuttava' ;) Alueelle lähti 3 ukkoa, joista yhden pyysin penkille makaamaan kasvot kohti koiran tulosuuntaa. Tämän löysi ekana ja ilmaisi paremmin kuin odotin. Seuraava mm oli taas kokonaan naamiontiverkon alla kyyryssä: löytyi ja tuli haukuttua ok. Kolmas oli ihan peruspiilossa kivikasojen välissä, ainoastaan mm:n luoksepääsy tuotti haasteen, haukkuilmaisu nyt varma, kun ukko oli näkyvissä.

Muuta treeniä ei sitten tällä viikolla ole ollutkaan, kun Gii aloitti juoksun. Väli edellisistä juoksuista taitaa olla nafti puoli vuotta. Ihan näin lyhyttä juoksunväliä ei toivoisi...

Sepin aksaelämät

2011-08-10T19:23:00.008+03:00

Kai aksastaki pitäs jotain kirjotella. Treenattu on ja jonkun verran on tullu asioita mietittyä. Ennen Jiin mökkeilyä oltiin Marianne Karjalaisen koulutuksessa, oli tosi kiva. Yritin panostaa Jiin vireeseen, se toimi. Tuskailua oli kontaktien kanssa. Putki-puomi erottelusta ei tullut ensin mitään, Jii meni joka tapauksessa putkeen. Huomautin ja sen jälkeen se meni puomia, ei hyvin, mutta meni. Marianne ehdotti lelupalkkaa sinne puomin päähän, joko ihan alastulolle tai vähän matkan päähän. Se ei vaan toimi. Sen lisäks, että Jii tulee hitaasti alas se myös himmailee ja tuijottaa lelua ja odottaa lupaa. Musta tuntuu, että en saa siitä puomilla niin vapautunutta, että se miettis lelun nähdessään et 'hei jee lelu', se on vaan nöyrästi töissä ja suhtautuu leluun luopuen. Oon nyt miettinyt, että palkkaan kaikki oikeat suoritukset ja kuvittelen varmuuden tuovan vauhtia.

Toinen tuskailun aihe oli haltuunotto, mä oon hakeudun huonoon kohtaan ja Jii ei tuu käteen. Siihen kohtaan keksi sitten ihan toisenlaisen paremman ratkasun, vedättämällä nyt vaan saa vauhtia :D

Tällä viikolla sitten jatkettiin parin viikon tauon jälkeen, tai no Jii oli mökkeilemässä ja mä vaan töissä :( Tosikkotreeneissä jäätiin treenaamaan keskenään, ihan hirveesti saan vaan potkia itteäni, että teen kunnolla, vaikkei ole kukaan kattomassa ja kommentoimassa. Mutta oli fiilistä! Jii teki tosi kivoja keppejä! Niin ja jostain syystä rimoja (55) tuli muutama alas.

Eilen hallilla pientä hyppyneliöö(3 aitaa ja muuri) + rengas. Tääkin oli hyvänmielentreeni. Rengas ja muuri oli vieraita, mutta ei ongelmaa. Renkaan kanssa ei ollut ongelmaa, kun lähetän sen kiltistä kulmasta. Vaikeammista kulmista tullessa Jii ei edes yritä, vaan luikahtaa vaan jostain välistä äkkiä.

Kontakteja ei oo siis vielä tauon jälkeen tavattu, jäänee ens viikkoon.
Ärsyttää, kun unohdin ilmottautua Korkeavireelle ajoissa ja ei mahduttu!

Seppo vissii mökkeilyn aikana yritti vähän harventaa tota tummaa karvotustaan. Sille ei näköjää riittäny pelkkä karvanlähtö, vaan se tais kokeilla kylmävahaa ku sai aikaan karvattoman läntin ja pikkusen oli ihoaki lähteny :D parempi tuuri ens kerral...

Pimeän peruskoe

2011-08-07T22:51:00.002+03:00

Hiukan kyllä epäilytti ilmoittaa Gii 6.8. UPK:n järjestämään pelastushaun pimeän peruskokeeseen. Muistini mukaan Gii on viimeksi etsinyt pimeässä joskus viime syksynä. Ja edellisissä treeneissä Gii oli lähtenyt maalimieheltä kesken ilmaisun mua vastaan. Mutta kun koe järjestettiin vartin ajomatkan päässä meiltä, niin pakkohan se oli mennä.

Sekä torstain että perjantain treeneissä teemana oli maalimiehellä pysyminen. Torstaina oltiin Sipurassa metsässä ja perjantaina Hennalassa varikolla. Maalimies välipalkkaili, ja koira pysyi.

Lauantaina vettä satoi oikein reippaasti, mutta sade hiipui iltaa kohdi ja yön aikana vain muutama pisaroiva kuuro kulki yli. Mä olin ensin maalimiehenä loppukoeradalla, ja siirryin sitten Urajärvelle, missä oli peruskoe. Aluksi Gii oli pimeässä varuillaan, mutta rentoutui sitten. Luoksepäästävyys oli erikseen meille myöhässä tulleille kahdelle koirakolle. Siinä ei yllätyksiä: Gii pysyi perusasennossa kunnes testaaja yritti lähestyä, sitten väisteli. Kun testaaja lopetti huomioimasta koiraa ja ryhtyi puhumaan mun kanssa, alkoi Gii lähestyä testaajaa ;)

Maastoon pääsimme viimeisinä klo 2.20 aikoihin. Sillä hetkellä ei satanut, mutta ei tuullutkaan sytkärin liekillä mitattuna ja yö oli lämmin. Vapaana kulkemisessa ja paikallamakuussa ei ongelmia. Alue oli tien varressa, hakkuuaukean yläpuolella kapean suorakaiteen muotoinen rinne. Omaperäinen etsintäsuunnitelmani oli taas reunojen kiertäminen vastapäivään. Nousimme ensimmäisen lyhyen sivun ja lähdimme etenemään pitkää takasivua. Gii pyöri etsimässä mun mielestäni oikein mukavasti ja hyvällä etäisyydellä. Mun huomioni keskittyi heijastinmerkkien etsimiseen. En siis edes huomannut, miten selkeästi Gii oli hajun bongannut ja sen myötä lähtenyt etuvasemmalle. Havahduin vaan hetken kuluttua ihmettelemään, missä koira on. Pian onneksi kuului haukku, käsi ylös ja ääntä kohden. Gii oli selkä kiveä vasten istuvan maalimiehen edessä. Pysyi hyvin mm:llä ja jatkoi edelleen haukkumista, kun mä seisoin vieressä odottamassa testaajan lupaa. Olimme tulleet tämän löydön myötä lähelle alueen etureunaa ja tietä, mutta halusin palata etsintäsuunnitelman mukaisesti takarajalle. Juuri takarajan taas löydettyäni, Gii oli löytänyt seuraavan maalimiehen. Tämä makasi pienen supan pohjalla. Sitten jatkoimme takarajaa takakulmalle, joka oli muutaman metrin metsätien toisella puolella. Mä rämmin koiran kanssa tien ja sivulaidan välillä, muut kävelivät tietä. Jossain vaiheessa Giikin pyörähti tiellä, ja pudotti sinne valopannastaan valot. Mä menin kanssa tielle ihmettelemään hajonnutta valopantaa, ja hetken päästä ihmettelin kadonnutta koiraa. Kun pyörähdin ympäri, huomasin koiran olevan sivurajan puolella tienojassa vinkumassa. Huomasin myös ojassa selällään pitkä sadeviitta päällä, lipallinen huppu päässä kasvot ylöspäin makaavan maalimiehen. Odotin paikallaan seisten, että Gii alkaisi kunnolla haukkumaan. Tuntui, että odotin tavattoman pitkään, mutta Gii vaan haukkui vinkuen, ei ollenkaan normaalilla ilmaisuhaukulla. Sitten kysyin testaajalta, voinko hyväksyä tuollaisen ilmaisun ;) Testaaja kysyi, että ilmaiseeko koira maalimiestä, ja minä sanoin, että kyllä. Gii pysyi nytkin koko ajan maalimiehellä, ja vinkuhaukkui. En vaan kyllä ymmärrä, miksi se vinkui. Mutta pääasia oli, että suoritus oli hyväksytty :)

Mä olin tosi tyytyväinen Giin työskentelyyn pimeän kokeessa. Testaajana oli Kari Iivonen, ja häneltäkin saimme positiivista palautetta koiran itsenäisestä mutta ohjattavissa olevasta työskentelytavasta. Ja sää oli kyllä sellainen, että ilman irtoavaa ja itsenäisesti etsivää koiraa ei kokeesta olisi läpi päässyt.

Tänään treeneissä otin Giille testin viimeisen ilmaisun uusinnan. Varasin mukaan sadeviitan ja pyysin maalimiehen selälleen rakennuksen seinän viereen ja tuijottamaan koiraa. Nyt ei ilmaisussa ollut mitään ongelmaa. Netan kanssa treenasin sitten vähän pidemmästi. Varikolla metsänreunassa oli kaksi ukkoa, toinen metsässä ja toinen rakennuksen vieressä vihreässä muovilaatikossa kansi raollaan. Netta on kyllä nykyään niiiiiin innoissaan, kun pääsee etsimään ja rullakin pysyi suussa perusasentoon asti. Loma taisi tehdä hyvää meille kaikille :)

Kelpieleiri ja pekojutut

2011-07-11T21:57:00.006+03:00

Viime torstain treenistä täytyy merkitä muistiin, että rahametsässä Giille oli kaksi seisovaa, naamioverkolla peitettyä mm:stä. Avarassa maastossa se näki molemmat jo lähetyksestä. Eka meni ok, toisella mm:llä mä olin menossa piilolle hirveän risukon läpi rytinällä, enkä tiedä tuliko Gii katsomaan mitä mä ryskän vai mikä sai sen lähtemään mm:ltä? Palasi kuitenkin takaisin ilmaisemaan, kunhan oli tsekannut mut.

Perjantaina starttasimme sitten Nooran töiden jälkeen kohti Ylännettä ja Kuralan kartanotilaa kelpieleirille. Giin lisäksi otimme Netan matkaan mukaan. Illan ohjelmassa oli majoittumisten jälkeen tokoa Lotan kouluttamana. Noora ja Gii harjoittelivat kontaktia, ja Lotta yritti häiritä ;) Mun mielestä meni kohtuullisesti, mutta lisää häiriötreeniä ei olisi pahitteeksi.

Lauantaina mä olin Giin kanssa aamupäivällä hakutreenissä. Ja taas oli kuuma! Tyydyin siis neljään pistoon. Otimme ääniavuin muistikuvat, ja työskentely sujui kolmannelle mm:lle asti ok. Sitten kuului kun Gii kiljaisi matkalla piilolle. Maalimies kertoi jälkikäteen, että koira oli ollut hajulla ja tulossa piilolle, kun oli kai risuun juossut. Kiljaisu oli kova, ja sitten koira ei enää ilmeisesti halunnutkaan mennä piilolle, vaan jäi juoksentelemaan ympäriinsä. Kutsuin takaisin, juotin ja lähetin uudelleen. Gii upposi hyvin ja syvälle, mutta ei nostanut ukkoa, jäi vaan juoksentelemaan piilon ympärille. Lopulta mä lähdin kävelemään kohti piiloa, ja sitten 'löysi' ukon ja haukkui. Neljännelle lähetettäessä oli jo selvästi väsynyt, heitti matkalla voltin, mutta upposi sitten ja ilmaisi.

Iltapäivällä Noora teki Giin kanssa aksaa. Mä en edes yritä raportoida sitä... Sitten me palattiin Lahteen, kun Noora oli niin kiireinen. Muut jäivät vielä jatkamaan leireilyä... Kiitos Lindalle hienosti järjestetystä leiristä! Ja kaikille kiitos treeniseurasta!

Sunnuntaina olimme Giin kanssa vierailemassa Kouvolan - tai Kuusankosken jos tarkkoja ollaan - raunioilla. Meille oli järjestetty siellä valmis treeni. Raunoille otettiin alkuun kaksi koiraa etsimään, ja Gii sai olla toinen niistä. Me aloitimme yläreunan kasoilta, jotka se äkkiä sivuutti, ja paahtoi kohti alanurkkaa. Siellä se ilmaisi kuusten välissä alueella, jossa ei äkkiä katsoen näyttänyt olevan mitään. Raunio oli siis mullekin ennestään täysin tuntematon, ja sitten siinä hetken pyörin ja havaitsin kapen muoviputken suun pilkistävän maasta: alla täytyi olla tunneleita, johon oli ilmaputki. Gii haukkui ilmaputken vieressä. Etsin sisäänmenoaukkoa, ja sellainen löytyikin levyllä peitettynä alarinteestä. Lähetin Giin sisään, ja se menikin. Palasi kuitenkin hetken päästä, ja haukkui lisää. Mä lähdin sitten sen kanssa ryömimään putkistoon. Gii meni edellä ja ryhtyi haukkumaan. Se oli risteyksessä, kuono oikealle - ja siellähän se mm oli. Gii pääsi sitten autoon viilentymään, ja toinen koira tuli jatkamaan.

Toinen osa treeniä oli rakennusetsintä. Talossa oli kellari ja kolme kerrosta. Sielläkään en ollut koskaan ennen käynyt. Aloitimme maantasosta. Talossa oli niin pimeää, että lamput olivat tarpeen. Ensimmäinen mm oli takanurkassa levyjen takana, mutta Gii ilmaisi keskellä takaseinää: haju kiersi. Sitten jatkoimme toiseen kerrokseen, missä koirasta näki, että hajua on. Etsimme melko perusteellisesti, mutta mitään ei löytynyt. Jatkoimme siis ylöspäin. Ylimpään kerrokseen päästyämme Gii hetikohta alkoi ilmaista - tyhjässä huoneessa. Mä mietin, että nyt ne hajut taas kulkeutuu jostain, ja yritin saada koiraa jatkamaan matkaa. Lähdin itse edellä eteenpäin, mutta Gii jäi makaamaan ilmaisupaikkaansa. Tällöin parini huomasi, että lattiassa oli saranat ;) Ja siellähän se mm oli lattiassa olevassa matalassa kolossa makaamassa. Tosi hieno suoritus Sintiltä! Se oli elämänsä toisen kerran rakennuksessa etsimässä, ja teki hienosti töitä :) Edes kapet rappuset eivät aiheuttaneet ongelmia kumpaankaan suuntaan.

Tänään olimme sitten vierailemassa Kennelliiton suurleirillä Loviisassa. Mulla oli Netta ja Gii mukana demoamassa pelastuskoiran työskentelyä, ja myös eri tapoja opettaa hakua. Netan kanssa tein risteilyn ja yhden rullailmaisun. Gii näytti ensin yhden haamun etsinnän ja sitten sille oli kaksi valmista mm:stä. Toinen oli grillikodassa. Ovi oli hiukan raollaan, Gii avasi sen kuonollaan, tuli sitten pyörähtämään mun luona ja haukahti kerran ennenkuin kiipesi sisään kotaan. Siellä haukkui penkillä makaavan sanomalehdillä peitetyn mm:n. Toinen oli puussa. Haju siitä painui parakin seinälle, jossa Gii juoksi edestakaisin. Parakin takaa lähti juuri silloin joku kävelemään, ja Gii syöksyi ilmaisemaan tämän ;) Sitten kiersi aluetta, mutta ei saanut hajua. Lopulta pyysin mm:stä hiukan rapistelemaan. Tämä tietty tehosi. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä häiriötreeni, sillä paikalla oli 80 - 90 hengen yleisö! Ja jokaisen maalimiehen löydyttyä yleisö taputti :)

Nyt musta tuntuu, että toistaiseksi unohdan treenit, missä mä en mene ilmaisevan koiran luo piilolle.

Veeran leiri

2011-07-03T19:39:00.006+03:00

Perjantai-iltana olin ensin pekotreeneissä Helkalantiellä Oton ja Giten kanssa. Koska hellelukemat olivat niin kovat, mietimme treenin, missä koirien ei tarvitsisi paljoa juosta. Maalimies sai siis kiivetä korkealle kuuseen. Otolle ylhäällä olevat maalimiehet ovat aina olleet hankalia, ja niin nytkin. Lisäkiusana oli vielä piilon lähistöllä oleva lampaanraato, joka oli vastustamattoman houkutteleva. Mutta keksi se Otto vihdoin mm:kin haukkua. Giille myös puupiilo oli vaikeampi kuin luulin. Se juoksi varsin laajasti ja pitkään puun ympärillä ja lopulta pyysin rapina-ääniapua.

Treenin jälkeen vaihdoin Oton tilalle Netan kyytiin Giin kaveriksi ja suunnistin Sysmään Veeran luo. Olimme sopineet sinne oman leirin käyttökoirapuolen pekoporukan kanssa. Lauantaiaamuna menimme metsään jo seitsemän jälkeen, jotta ehtisimme treenata ennen paahtavinta kuumuutta. Tallasimme hakuradan ja kerrankin saimme jopa numeroitua & merkittyä piilot. Teimme samaa treeniä kuin Kärnän koulutuksessa eli koirakko aloitti radan lopusta, mm:t taputtivat aina piiloilla ja edettiin radan alkuun, josta koira lähetettiin töihin. Koska oli jo niin kuuma, jouduimme rajoittamaan pistojen määrän neljään. Giin osalta en enää muista tarkemmin miten meni, eli varmaan ihan ok. Netan oli selvästi vaikea pitää rullaa suussa, kun läähätti. Kerran siltä putosi rulla noin 8 metriä ennen mun luo tuloa ja se pysähtyi hölmistyneenä. Lähetin sen sitten uudelleen ukolle ottamaan rullan suuhun. Seuraavalla pistolla helpotin sen juoksemista kävelemällä vastaan.

Iltapäivällä palasimme leiripaikalla, uitimme koiria ja suunnittelimme suuria ;) Alkuperäinen ajatuksemme oli lähteä metsään tekemään vielä illalla hakutreeniä, mutta helle hyydytti meidät. Kirsi koulutti tokoa, kun löysimme varjoisan nurmikkoalueen. Mä en tehnyt Giin kanssa kuin paikallamakuun. Netan kanssa perusasentoa ja seuraamista, niin ja vähän esineruutua. Ilta meni siis lähinnä elpyen...

Sunnuntaiaamuna olimme taas seitsemän jälkeen liikkeellä. Nyt oli onneksi rata valmiina, ja päätimme tehdä saman treenin kuin edellisenä päivänä. Itseasiassa Gii oli porukan kokenein koira, ja muut olivat edellisenä päivänä tarvinneet vielä lisätaputuksia viimeisillä pistoilla. Nyt sen sijaan kaikilla meni tosi hienosti ilman lisäapuja. Giille keksin haasteeksi haukuttaa ekalla pidempään, laittaa yhden ukon kuoppaan verkon alle ja yhden metsän ulkopuolelle pellolle, kaikkiaan nytkin vain neljä ukkoa. Gii teki tosi hienon suorituksen, mä en pysäyttänyt sitä kertaakaan :)

Naksuttelua ja aksaa

2011-07-02T16:38:00.003+03:00

Ei oo taas mun osalta oikee ajantasasta...
Pari viikko sitten oltiin Netan kanssa Liisa Tikan naksutinkoulutuksessa, ensin luento ja sitten käytännönharjoituksia. Netan kanssa tehtiin peruuttamista kosketuskepin kanssa, ja sen paremmin ei vaan olis voinu sujua, harvinaisia hetkiä Pepen kanssa :D
Toinen juttu oli etutassujen sheippaus väärinpäin olevan vadin päälle ja sen jälkeen saada koira kiertämään siinä ympyrää. Se oli sitten jo peruspena tasoa, etutassujen käyttö on aina ollut vaikeeta sille. Vähän sain takatassuja liikkumaan, mutta ei se tajunnut ideaa vielä. Ja kappas, kun ei sen jälkeen oo saanu kotona aikaseks treenata sitä...

Jiin kanssa aksailtu maanantaisin Helenan opissa. Viime treeneissä tehtiin kolmea eri rataa, eka ja vika meni ihan ookoosti. Mutta se keskimmäinen, siitä ei tullu vaan yhtään mitää. Tarkotus oli tehä niinku takaakierto ja niisto. Gii hyppäs aidan aina takasinpäin, en saanut sitä haltuun ja en ehtinyt mukaan. Pitäskö sitä ihan nöyrästi treenata vai jatkaa välttelylinjaa :D
Viime viikolla oli tarkotus siirtä kontaktilaatikolla opeteltu käytös kontaktiesteille, mutta mun ryhmä peruuntui ja halli oli varattu, kun olisin sinne ehtinyt.

Mökillä

2011-06-26T20:03:00.004+03:00

Vietimme Juhannusta koirien kanssa mökillä, ja kyllä ne nauttivat siellä vapaudestaan. Gii etenkin oli perjantain aivan tohkeissaan, se läträsi rantavedessä ja härnäsi muita juoksemaan. Mutta illalla se pelästytti: ensin sen silmänympärykset alkoivat turvota, sitten huulet ja lopulta myös kuono kokonaisuudessaan. Mä tietenki huolestuin, että seuraavaksi turpoaa hengitystiehyet, kun eläinlääkäriin on mahdoton matka ja annoin sille kyytabletin. Pirteä se oli ja ruoka maistui, mutta hankasi ja rapsutteli päätään koko illan. Aamulla onneksi oli palautut entiselleen. En kyllä ymmärrä, mikä sen turvotti. Muilla koirilla ei ollut mitään, eikä Giilläkään tällaista ennen ollut mökillä tai muualla tapahtunut. Ensin ajattelin, että sääsket tai mäkärät aiheuttaneet, mutta niitä oli varsin vähän. Karmean näköinen se oli, luonnossa vielä pahempi kuin kuvassa.

Juhannuksen treenit typistyivät yhteen jälkeen Netalle. Mä olen vihdoinkin raaskinut ostaa gps:n maastokartoin, ja kyllä oli kätevää! Ensin suunnittelin kartalle 729 metrisen jäljen ja sitten vaan kävelin verinen sieni narunjatkona nuolen suuntaan :) Kulmissa laite piippasi, että huomasin kääntyä. Vanhetin noin 7 tuntia. Lähdössä Netta vähän haahusi, ehkä siinä oli elukoita liikkunut. Jälkeä tehdessä teeri/metso esitti mulle siipirikkoa siinä alkujäljellä. Muuten Netta jäljesti hyvin, makaukset vaan meni pysähtymättä. Ne pitäisi mun tietty tehdä huolellisemmin, mutta se sääskimäärä siinä ympärillä ei innosta pitkään hieromaan 8-o

Neitien kanssa tehtiin pari pidempää lenkkiä, ja Giin kanssa nähtiin hirvikin. Huomasin, että Gii reagoi polun oikealle puolelle, sieltä alkoi risut rasahdella ja mä aloin puhua koiralle. Silloin hirvi lähti ehkä 10 metrin päästä. Gii vain katseli :)

Liikkuva mm

2011-06-19T21:38:00.003+03:00

Käyttökoirien treenit oli taas peruttu, joten kysyin pääsyn vierailijaksi PHPK:n treeniin. Oltiin varikolla, mulla oli mukana vain Gii. Alkulämmittelynä kokeilin, miten se kiipeää parakin toiseen kerrokseen metalliportaita. Hyvin kiipesi ylöspäin, mutta alastulo olikin sitten vaikeampaa. Ja mua taisi ruveta pelottamaan vielä koiraakin enemmän, kun tajusin rappusten metallien välien olevan juuri sopivan kokoisia varpaan väliinjäämiselle. Onneksi selvittiin ehjinä alas.

Yhdistin seísovan maalimiehen ilmaisutreeniin nyt liikkumisen mukaan. Lähetin Giin ukolle, joka pikkuhiljaa alkoikin kävellä ja palkata taakse haukkuvaa koiraa. Ensin Giillä vähän ilmaisu pätki, mutta sai sitten jutun juonesta kiinni. Toisella ukolla meni jo sujuvasti.

Noora sillä aikaa trimmasi Netalle kesälookin. Korvien, tassujen ja mahanaluksen karvat ovat niin lyhyet, että tuskin samaksi koiraksi tunnistaa ;)

Peruspekot

2011-06-18T11:16:00.003+03:00

Torstaina oltiin Rahametsässä, mikä oli mulle ihan uusi paikka - ja aivan mahtava paikka: kuivaa mäntykangasta, missä näkyvyyttä! Ohjelmassa ei kuitenkaan ollut hakutreenit, vaan jälkeä. Tallasin itse Netalle ehkä 400 metriä pitkän jälken, jossa kaksi ratsastustien ylitystä ja 4 kulmaa. Vanhetin puolitoista tuntia. Otin Netan autosta, se ryhtyi jäljestämään. Se käveli mun jälkeä pitkin jäljen alkuun, ajoi jäljen ensimmäiselle tien ylitykselle, meinasi jatkaa tietä pitkin hevosenjälkiä, palasi mun pysäytyksellä takaisin jäljelle, jäljesti loppujäljen, söi loppupalkat rasiasta ja jäljesti takaisin autolle. Eli ehkä jäljelle tulikin pituutta vähän enemmän kuin meinasin ;) Mutta nyt ihan oikeasti, mun pitäisi tosiaankin saada joku muu tallaamaan Netan jäljet! Ja esineiden ilmaisua jäljellä pitäisi taas ottaa ohjelmaa.

Otolle tein lyhyen jäljenpätkän. Jäljestäminen taas ottomaista hössötystä, vasta lopussa rauhoittui eli olisi saanut olla pidempi pätkä. Jiin kanssa en tehnyt mitään. Lopuksi otin vaan kaikki koirat juoksemaan, käveltiin tietä eteenpäin hiekkakuopalle. Aivan mahtavaa maastoa, täällä on ruvettava käymään!

Perjantain treeneissä Urajärvellä Gii palautteli ensin mieleen, kuinka seisovaa mm:stä ilmaistaan. Hyvin sujui hyppimättä. Sitten etsitin sillä perusradan kokoisen tyhjän alueen, jonka lopussa vasta yksi mm. Gii kulkee vaan siinä mukana, kun alue on hajuton, mutta irtoaa etsimään, jos lähetän ja irtoaa itse, jos saa hajua. Eli olin oikein tyytyväinen sen työskentelyyn. Otolle oli yksi mm ison kivenlohkareen päällä olevassa kolossa. Se oli oikein hyvä harjoitus, teetti sopivasti Otolle töitä keksiä, mistä ukko löytyy. Nyt ei Netta päässyt töihin, vaikka intoa silläkin olisi ollut. Lopuksi taas juoksutin ne kolmestaan metsässä.

Tämä blogiraportointi painottuu nyt kovasti vaan pekoon, kun Noora ei muista kirjoitella aksasta. Ai niin, oltiinhan me viikolla mätsärissäkin pitkästä aikaa. Otto oli isoissa aikuisissa, kun ei ollut veteraaneja erikseen. Ja Otosta se oli taas niiiiin kivaa. Sai punaisen nauhan ja kommentit, että kaipaa vielä lisää harjoitusta :D Gii käyttäytyi kehässä yllättävän reippaasti, ei väistänyt tuomaria, ja sai myös punaisen nauhan. Punaisten kehästä molemmat tulivat kuitenkin käteltyä ulos sijoituksitta.

SPeKLin kouluttajaseminaari

2011-06-12T19:25:00.005+03:00

Olin viikonlopun Somerolla Pelastuskoiraliiton kouluttajaseminaarissa. Mä nyt en itseäni olisi lukenut tämän kurssin kohderyhmään kuuluvaksi, mutta Taru sai innostettua mukaan - mutta jäikin sitten itse pois ;) Onneksi kurssi oli antoisa!

Erityisen ilahtunut olin Sari Paavilaisen (Koirakoulu Visio) luennosta. Sari on siis kirjoittanut Canikseen sen artikkelin rullakoiran koulutuksesta, jota lukemalla meidän Nettaa on koulutettu. Uskoni rullan opetukseen operantisti ehdollistamalla ja suoraan kiintorullalle taas vahvistui. Ja mä keksin, että rupean korjaamaan Netan ongelmaa rullan ennenaikaisesta irrottamisesta tekemällä kädestäni targetin, mitä koskemalla saa irti-käskyn. Eikä sitä tarvitse edes häivyttää. Ja Sarin kanta oli, että koiraa, joka on näin opetettu, ei kannata välillä suorapalkata, vaikka rullailmaisussa suorapalkkoja usein käytetäänkin. Netan hämmentyminen suorapalkkayrityksistä on siis ymmärrettävää, onneksi niitä ei ole montaa kertaa edes yritetty. Ja mun olisi opittava antamaan koirille mahdollisuuksia oppia virheistä! Suhde 4:1 olisi kuulemma sopiva - vaikka en mä kyllä uskalla noin paljoa virheitä...

Tänään sitten keskityimme naksutinkoulutukseen. Gii oli yksi demokoirista. Vasta viime syksynähän mä päätin Jannalla vierailun jälkeen, kun se ekan kerran haukkui vieraita, että pysyn haukussa. Silloin haukkuminen oli vielä tosi epävarmaa ja paineistunutta. Mua kehotettiin antamaan Giin itse päättää haukkumisasentonsa ja pitkälti myös etäisyytensä. Haukuttamisen opettaminen kyykyssä olevan mm:n nyrkille on kuitenkin ohjannut sekä etäisyyttä että asentoa. Nyt tuli pohdittavaksi, olisiko koiralle kuitenkin selkeämpi, että sille vahvistettaisi jokin tietty asento, mistä haukkua, että koiralla olisi aina selkeä käyttäytymismalli. Täytyy miettiä tätä. Mä olin siis pitkään uskossa, että Gii ei ikinä uskalla ryysätä mm:n päälle, vahvistin vaan sen uskallusta haukkua. Kunnes nyt keväällä se oli noussut niin korkealle, että rupesi hyppäämään seisovia ennen haukun aloitusta, jos vire oli korkealla. Johtuu tietty mun huolimattomuudesta, kun en ollut yleistänyt kunnolla. Demossa palasimme alkuun: ensin Gii haukkui kyykyssä olevan mm:n nyrkkiä, sitten mm nousi pystympään ja liikkui hiukan. (Tuli harjoiteltua vähän liikkuvaakin mm:stä ja ohjeeksi opettaa haukkumaan liikkuvaa takaa.) Nostimme vähitellen kierroksia: liivit päälle, mm vähän matkan päälle ja pikkuhiljaa pidemmälle. Nyt ei kertaakaan hypännyt, aloitti vaan haukun jo ennen pysähtymistä. Saatiin siis pelkkiä onnistumisia :) Pitää vielä kuitenkin muutama kerta vahvistaa.

Varsinaisia koiran kanssa treenaamisia oli melko vähän, joten käytin tilaisuutta hyväkseni sosiaalistaa ja opettaa rauhoittumista Giille. Hyvin se hengasi luennot mukana, välillä kävi uimassa ja kiersi kerjäämässä rapsutuksia. Vieläköhän sekin päivä koittaa, että se yllättää mut yltiörohkeudellaan ;)

no ihan samaa ku viimeki viikko

2011-06-09T19:40:00.006+03:00

Pitkästä aikaa Helenan koulutuksessa. Git oli kiva. Se meni vaan jotenki kevyesti :D Seppo myös jakso siihen nähden hyvin, että se oli ollut päivän äitin kanssa siellä hakukoulutuksessa.
Mutta nyt oikeesti pitäs tehä niitä keppejä ja kontaktilaatikkotreeniä. Ja keinua varsinki, se vaan tarvii avustajan. Tiistaiks oli oikeesti kunnon keppitreenisuunnitelma, mutta mä olin kipee.

Tänään kotona laatikon kanssa takapihalla. Hyvältä alkaa näyttää, vapautuskäskyn kanssa selvää edistystä. En tiedä miten treenattas mun taaksejääntiä, Jii tuppaa kääntymään silloin laatikolla sivuittain, vaikka palkka olisi edessä.
Tokoillaki meinattiin, mutta jäi vähäiseksi. Turhan lämpönen toi keli, ei viittii kiusaa tokolla :D

Kärnän hakukoulutus

2011-06-07T19:21:00.003+03:00

Lintsasin maanantain ja tiistain töistä, jotta pääsin Giin kanssa osallistumaan Sari Kärnän hakukoulutukseen, jos siis vaikka pistojakin opettelisi ;) Maanantain olimme Koiramäessä. Rata oli vasemmalta puolen risukkoinen ja oikealta puolelta nousi korkeat kalliot. Tuuli tuli oikealta. Giille oli 5 ukkoa valmiina kaikki 50 metrissä, jotta Sari näki, miten se toimii. Oikea etukulma meni suoraan ekalla lähetyksellä. Vasen myös ekalla, mutta pyöri vähän, kun ukko ei ollutkaan etukulmassa vaan n. 10 metriä eteenpäin. Kolmas ukko oli tosi korkean ja jyrkän kallion päällä, mutta hyvin Sintti kiipesi. Neljäs sen sijaan tuotti haastetta. Matkalla oli hurjat kaadettujen pikkupuiden risukot ja tuuli oli myötäinen. Pari kertaa piti uusintalähettää, ennenkuin mm löytyi. Viides taas vastatuuleen ongelmitta. Palkat sai haukun aloituksesta, ja sitten mä kutsuin takas keskilinjalle. Toisella kierroksella otettiin kolme tai neljä ukkoa, ja silloin haukutettiin pidempään, osa niin, että mä ehdin paikalle. Sarin kommenttina tuli, että koira irtoaa hyvin, on motivoitunut ja haukkukin oli kunnossa. Ehdotti, että pistotyöskentelyn rakentamiseksi voisi ottaa ääniapuja.

Tänään olimme Sipurassa, ja otimme ääniapuja. Menimme radan loppuun, ja palasimme sieltä alkuun niin, että mm:t liikkuivat mukana ja taputtivat aina piiloilla, kolme piiloa molemmin puolin. Taputuksia kuunnellessa mä en ollut ihan varma, mitä Sintti mietti, mutta taisi se ymmärtää. Jälleen tuuli kävi oikealta, ja kaikki sen puolen kolme pistoa olivat hyvät. Vasemman puolen kaksi ekaa myös, mutta viimeinen kuudes pisto oli myös vasemmalle myötätuuleen, ja se vaati jo uusintalähetyksen. Sari tykkäsi, että seuraavaksi voisi ottaa jo tyhjänkin. Iltapäivän treenit päätimme pitää lyhyinä, lämpötila oli varmaan +30. Giille eka lähetys oli vastatuuleen oikeaan etukulmaan. Se irtosi parilla uusintalähetykselläkin vain parhaimmillaan 15-20 metriä. Muuta selitystä emme keksineet, kuin että se haisteli vastatuulta ja päätteli (ihan oikein sinänsä), että ei siellä ketään ole eikä viitsi juosta. Sari käski välillä lähettää (myötätuuleen) vasempaan etukulmaan, jonne se upposi ekalla ja jossa myös mm oli ;) Tänä aikana oikeaan etukulmaan pistettiin myös mm, ja nyt Sintti sinne myös upposi. Jostain syystä se ei kuitenkaan ihan heti ukkoa löytänyt, vaikka irtosi pitkälle ja juoksi etsimässä. Kolmas mm oli taas vasemmalle myötätuuleen, ja nyt helteen vaikutus jo näkyi. Gii ei tahtonut itsekseen enää irrota, vaan kääntyi katselemaan, miksen mä tule mukana. Ja heikkoluonteisena mä tietty hiippailin sen perässä vähän matkaa keskilinjalta, jolloin se intoutui uppoamaan riittävän syvälle. Loppuun otettiin vielä yksi perässäjuoksu, jotta saatiin päätettyä innokkaaseen ja suoraan pistoon.

Nyt olen sitten miettinyt, että jos näitä pistoja tosiaan haluaisin opettaa, niin voisin ottaa eri käskysanojen lisäksi myös erilaiset käsimerkit ja liivit koiralle... taas pitäisi tehdä vaan päätöksiä, mitä haluaisi... Mutta kyllä koiratreenit aina työnteon voittaa :) Lopuksi käytimme koirat vielä uimassa Alasenjärvessä.

aksaa, ihan jopa paremmalla fiiliksellä

2011-06-02T14:10:00.004+03:00

Maanantaina tosikko treenit ja tiistaina kentällä pätkä rataa ja hallilla keppejä.
Maanantaina yritettiin ottaa keppejä niin, että 2 ohjuria lopussa. Jiistä ne oli oudot ja päätti pomppia yli. Kyllähän se pentuna ohjureilla osas pujotella... :D Tottu se niihin, varovasti meni kuitenkin. Rata oli alkuun kaameeta, olisi pitäny luottaa enemmän omaan tuntumaan. Ohjaus mitä yritin ei toiminu Jiillä, takaleikkaus renkaalle oli töks. Fiilis tekemisessä oli kuitenkin parempi :)

Tiistai oli fiiliksen kannalta superpäivä. Mulla oli molemmat neidit mukana ja ne sai katella muiden tekemistä autosta, lopuksi helppoa rataa. Netan kanssa tehtiin jotain pientä. Jii taas irtos normaalia reippaammin ja haltuunotot jäi yritykseksi, matalat rimat ainakin lisäs vauhtia. Ei jääty hinkkaamaan, vaan tehtiin vaan lyhyt treeni.
Sen jälkeen hallille niitä keppejä tekemään. Tehtiin vinokepeillä ja namukupilla. Siinä varsinkin oli niin loistava fiilis! Jonkunverran takaleikkauksia, mun ohijuoksuja ja jättäytymistä. Pitäs muistaa ainakin persjättöä tehdä loppuun. Mut oon nyt vaan niin tyytyväinen, että se pujotteli kunnolla!

Kotona tehty laatikon kanssa. Se sujunu kanssa kivasti. Oon vaan miettiny et miten paljon uskallan antaa sen tehdä virheitä, niistä se oppii, mutta tietysti tulee myös vähän turhan varovaiseksi. Aika pitkälle varmaan tehdään kyllä toistoja, että seppo on vaan mielestään tosi taito.

ketteryyttä

2011-05-30T21:29:00.002+03:00

Sunnuntai-iltana olimme Koiramäessä harjoittelemassa ketteryyttä. Giin kanssa tein ensin tikkaita. Laitoin joka puolalle namunpalan, ja vähän varmistelin valjaista, ettei ihan pääse putoamaan. Hyvin taas venytti, ihan käsittämätöntä että se pystyy oikaisemaan itsensä aivan levyksi tikkaille :D Muutaman kerran jälkeen rupesi jo takajalkojenkin siirtämistä hahmottamaan, ja lopuksi mä pystyin seisomaan tikkaiden edessä kun se itse taituroi tiensä. Mutta harjoitusta tarvittaisi tiuhempaan kuin kerran puolessa vuodessa. Seuraavaksi tein pöytiä. Gii seisoi merkillä minuun päin, ja lähetin vuoroon eri pöydälle. Käskin vielä pöydällä maahan, vaikka en muista onko se kokeessa niin. Pöydät sujuivat hyvin, joskin niillä oli edellisen koiran jäljiltä kosketusalusta, ja se taisi vähän auttaa. Muita ketteryysesteitä en viitsinyt tehdä, kun ovat niin agiesteiden kaltaisia.

Netan kanssa tein kaikkia muita, paitsi tikkaita. Aksapohjalta esteet sujuivat vanhasta muistista, pöydälle menot vaan haahuilua. Lopuksi pari ok toistoa pöydiltäkin. Ottokin pääsi mielenvirkistyksekseen kentälle, ja ihmeen hyvin sekin teki, keinu taisi olla lemppari ;)

2011-05-30T09:53:00.002+03:00

pekot

2011-05-28T20:58:00.003+03:00

Torstaina olimme kutsutut Leilan luo tekemään jälkeä ja esineruutua. Netan kanssa tein vähän rullailmaisun sivulletulotreeniä, kolmen esineen noston ruudusta sekä jäljen - ehkä 400 m - ilman esineitä. Kaikki sujui mun mielestä ihan sujuvasti - ja muiden mielipiteitä ei ollut saatavilla ;) Jäljellä kyllä poikkeili aika paljon. Otolle oli pieni jäljenpätkä metsässä, minkä se innokkaasti ajoi. Gii vaan hengasi mukana.

Perjantaina olimme pelastuskoiraporukan kanssa Urajärvellä. Viime kerralla olimme sopineet, että teemana on tienvarsietsintä. Tuuli oli puuskittaista, välillä tyyntä, välillä voimakasta. Sadekuurot kulkivat, ja ehkä painoivat hajuja alas kohti järveä. Giille oli eka ukko heti lähdössä kiven takana. Kun odottelimme, että Taru vie muut ukot piiloihinsa, niin harjoittelimme sivulletuloa ja paikallamakuuta ekan mm vieressä. Ja hyvin pysyi, vaikka selvästi tiesi, että mm on vain parin metrin päässä. Lähtökäskyn saatuaan onneksi myös nosti ukon. Seuraava mm rannan puolella, ja sitten ylärinteessä, no problem. Viimeinen mm oli teiden risteyksen jälkeen oikealla. En tiedä oliko Gii jo hajulla aikaisemmin, kun tuntui vähän pyörivän, mutta lopulta nosti ukon vasta läheltä tieltä. Ukko istui matalalla kannolla kasvot kohtisuoraa koiran tulosuuntaan, sadetakin huppu päässä. Ennen treeniä Gii oli tätä uutta mm pitänyt epäilyttävänä ja haukkunut siitä hyvästä. Nyt ehdin jo huolestua, kuinka käy, mutta onneksi kantti riitti haukkua (ilmaisu- eikä vartiohaukkua ;)) mm kasvojen edessä. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä treeni Giille: tuli harjoiteltua sekä hallintaa hakualueen reunalla että onnistuneesti hoidettua vähän pelottava piilotilanne.

Otolle oli kaksi ukkoa, yksi tien kummallakin puolella. Ekasta se juoksi iloisena ohi, kun oli hyvä suora tie ;) Palatessa sitten nosti tämänkin. Ja kerrankin Otto sai hengata mukana loppuhöpinöiden ajan ja pääsi vielä lopuksi Tarun koirien kanssa lenkillä. Kyllä oli onnellinen labradori sinä iltana :)

oreniuksen treeni

2011-05-24T10:53:00.005+03:00

Viikonloppuna Orenius oli taasen kouluttamassa VAUlla, me oltiin vain lauantaina treenaamassa. Päästiin Jiin kanssa ekaa kertaa testaamaan hallin uutta keinonurmea, ja se voittaa kyllä mattopohjan ihan kuusnolla.
Sama nihkee fiilis jatku. oOotellessa tehtiin keppejä. Mikä ihme jumitus siihen viimiseen väliin on tullu, kun mä oon vasemmalla puolella? Oon tässä miettiny, että palataanko vinokepeille ja avataan lopusta vai käytänkö ohjureita/verkkoja. Verkoilla Git ei ainakaan pääsisi tekemään väärin.

Ehdittiin tehä pari pätkää ja Juha alkoi kertomaan about puolivuotiaasta kelpiestä sen alkeisryhmässä, että miten se samalla tavalla alkaa olettaa ohjausta kuin Git. Ja Nuukistahan siinä oli kyse :D
Treenistä ei jotenkin jäänyt hirveästi asioita mieleen. Mun ohjaus sais olla vähän napakampi. Git ohitti hyvin 12-13 välissä olevan putken, kunhan mä vaan liikun ja vedän vastaisella kädellä. Siinäkin olin itse ajatellut, että pyörittäisin toista kautta (mikä tietysti muuten huono vaihtoehto). Miks mä en vaan luota siihen, ei se karkaa esteille (ainakaan ekalla kerralla :D), jos en sitä sinne ohjaa.

Pari viime päivää Jii on ollu vapaalla kaikista lajeista, ollu vähän turhan paljon treeniä. Agiin nyt oikeeta asennetta molemmille kiitos.

Sunnuntain rata:

pekot

2011-05-20T22:38:00.002+03:00

Eilen olimme Vanhan Helsingintien varressa. Hakualue oli pieni, mutta vettä satoi eikä tuulta. Otin Giille tallaamattomalle alueelle vain kaksi ukkoa, yhden molemmin puolin. Helposti sujui. Otolle otin samalla kaavalla, ja samoin tuloksin. Netalle oli myös sama sabluuna, mutta toinen ukko oli kallionkupeessa niin hyvin katveessa, että etsitytti hetken. Ja taas pidemmän etsinnän jälkeen rulla meinasi pudota suusta ennenkuin koira istui perusasennossa.

Tänään olimme pitkästä aikaa Urajärvellä metsässä. Ja nyt Gii sai etsiä pidemmän kaavan mukaan. Kiersimme hakkuualueen reunaa lähes puoli tuntia ennenkuin edes saavuimme ekan ukon lähettyville. Alkumatkasta Gii juoksi laajempaakin kaarrosta, mutta pian kulki melko liki, kun alue oli tyhjä ja tallaamaton. Nyt en sitä lähettänyt etsimään, vaan annoin kulkea lähellä. Taru oli ovelasti piilottanut ekan ukon niin, että kuljimme siinä kohden metsätietä pitkin. Ihmettelin, kun koira alkoi tiellä pyöriä, ja sanoin Tarulle, että ihan kuin se pyytäisi lupaa, mutta mihin. Tällaisella hämmentyneellä hyörinällä ohitimme ukon. Onneksi Taru kuitenkin paljasti, että näin oli käynyt, ja palasimme tietä takaisin. Paluumatkallakaan ei Gii ukkoa bongannut. Vasta kun lähdin tieltä oikelle ja kuljimme ehkä 30 m, sai Gii hajun. En ollut käskyttänyt koiraa sitten lähdön etsimään ukkoa, mutta kai sillä kuitenkin etsimismoodi edelleen päällä oli, kun ukolle irtosi haukkumaan. Ja jaksoi onneksi ihan hyvän sarjan haukkua naamiointiverkon alla makaavalle mm:lle. Juotin koiran ja lähetin uudelleen etsimään. Nyt Gii taas intoutui ja irtosi molemmin puolin tietä, alarinteeseen varsin laajoin kaarroksin. Sitten -jopa minä- näin selvästi, että se sai hajun kun sinkosi tietä pitkin eteenpäin. Ja siellähän ukko makasi keskellä tietä! Onneksi ei ollut liiemmälti autoliikennettä sillä metsätiellä :) Hyvin Gii jaksoi vielä haukkua. Seuraavan treenin teema voisi olla tienreunojen etsintä...

Otolle oli yksi ukko autoilta muutaman kymmenen metrin päähän, nopea löytö, hidas haukun aloitus. Netan kanssa treenasin lähinnä rullan tuontia sivulle asti, eli jätin koiran istumaan n. 5 m päähän, sanoin rulla ja koira palasi perusasentoon, josta yritin ehtiä naksauttaa vielä, kun rulla oli suussa. Nämä toistot toimi ok, mutta sitten halusin liittää mm mukaan, ja meinasi mennä taas säätämiseksi. Tuota rullan palautusta perusasentoon asti on vielä vahvistettava.

viikon agsailut

2011-05-20T22:14:00.003+03:00

Maanantaina selvittiin kuin selvittiinkin tosikko treeneihin, julkinen liikenne ei oikeen suosinu: bussi meni nenän edestä ohi ja juna oli myöhässä. Treeneissä teemana kepit. Kepit oli periaatteessa ihan okei. Hyppysuoran keskeltä tiukka umpikulman haku ei oikein toiminut, musta tuntu että olin vaan joka paikassa väärässä kohdassa.

Tiistaina jäi hetki aikaa mun ryhmän jälkeen, niin tehtiin rataa, kun sattu olemaan lämpätty koirakin valmiina. Päällejuoksut on edelleen vaan niin kovin vaikeeta toiseen suuntaan, mä oon ihan tönkkö :D

Tällä viikolla alotettiin myös kontaktien opetusta uudelleen laatikon kanssa Silvia Trkmanin tavalla. Git tajus heti, että haetaan 2on2off asentoa ja päästiin nopeesti eteenpäin. Nyt treenataan varmuutta ja kestoa ja vauhtia ja itsenäistä suoritusta ja ja ja sitten siirretään kontakteille.

Vähän on tunne, että homma ei vaan ole kasassa, mun pitäs saada itteni keskittymään paremmin. Meno on niin keskinkertasen tuntusta.

Niinisalon pekoleiri

2011-05-17T21:09:00.010+03:00

Vietimme Giin kanssa viikonlopun Niinisalossa Camp Presidentissa TSE:n järjestämällä pelastuskoiraleirillä. Ja olipa kiva viikonloppu: koirien lisäksi lähimaastoissa oli runsaastai hevosia kenttäkilpailuissa! Perjantai-ilta meni majoittumisiin, ryhmäjakoihin, tutustumisiin ja teoriapohdintohin. Lauantaiaamuna meidän kuusihenkinen treeniryhmämme suuntasi Jämijärven etelä(tai jonnekin ;)) puolelle metsään. Maasto oli kuivaa mäntykangasta ja näkymää paikoin varmaan toistasataa metriä. Haasteena maaston hahmottamisessa oli risteilevät lenkkipolut. Gii ei ollut ainoa, joka sai vahingossa etsittäväkseen myös tyhjää metsää kun ohjaaja hukkasi suunnat ;) (niiii taisi jo edellisessäkin pekopäivityksessä olla puhetta ohjaajan suunnistustaidoista...)

Kuva ja leirin järjestelyt Hanna Saarnikivi: Kiitos!

Giin eka treeni oli kolme ukkoa. Lähdin kävelemään sovitun hakualueen vasenta laitaa. Tuuli kävi takaa eli myötätuuli. Gii irtosi hyvin ja hetken edettyämme se pysähtyi musta noin 10 metriä vasemmalle ja katsoi kysyvästi. Kerrankin mä ymmärsin! Käänsin rintamasuunnan koiraan päin vasemmalle, joka sai sen sinkoamaan noin 50 metrin päähän makaavalle ukolle haukkumaan. Onnittelin itseäni, että huomasin luvan kysymisen. En vaan ymmärtänyt, miksi se sitä kysyi? Seuraava ukko löytyi myös helposti jatkettuamme matkaa aluetta eteenpäin. Mutta sitten mä erehdyin polusta: olin pyytänyt yhden ukon polun toiselle puolelle, mutta nyt vaan lähdimme ihan väärän polun toiselle puolelle etsimään. Ihmettelin, kun koira ei enää irtoa (alue kun on hajuton se pysyy mun luona) ja yritin lähettää sitä. Hetken päästä se alkoi turhautuneena haukkua, joilloin mä sanoin muille, että ollaankohan me oikeassa paikassa. Siinä sitten pyörittiin ja löydettiin tiemme sen oikean polun toiselle puolelle. Pian Gii saikin hajun, pyöri kuitenkin vähän aikaa tuulen päällä ennenkuin sai tarkennettua naamiointiverkon alla makaavan maalimiehen sijainnin. Etsintä oli hyvä, joskin pidempi kuin ekaksi treeniksi olin ajatellut ottaa.

Iltatreeniin löysimme alueen, missä oli armeijan rakentama katos sekä juoksuhautoja. Giille ei katoksen päällä olevia ukkoja ole juuri ollut, joten pyysin ukon katon reunalla ja ohjeistin palkkaamaan heti haukun aloituksesta. Giille tämä oli kuitenkin helppo nakki, ihan kuin jatkuvasti bongaisi ukkoja katoilta. Toinen ukko oli juoksuhaudassa, ja siinäkään ei mitään ongelmaa. Tämä treeni olisi saanut olla pidempikin, mutta taas oli ohjaajan arviointivirhe tehtävien haastavuudesta. Olin hyvin tyytyväinen, että Giin ilmaisuihin ei tuntunut mitenkään vaikuttavan, vaikka kaikki maalimiehet olivat vieraita. Haukku irtosi heti ja se haukkui hyvät sarjat (ehkä noin 15-20 haukkua), joista olin ohjeistanut palkkaamaan, vaikka en olisi paikalle ehtinytkään. Niin, ja alkubriiffissä olin kertonut Giin olevan varautunut, mutta treeniporukka väitti mun liioitelleen :) Selvästi Gii piti porukan tavasta pysähtyä viimeisen mm:n löytöpaikalle kilvan kehumaan ja huomioimaan koiraa. Se jopa intoutui vähän leikkimään vieraiden kanssa ja tarjosi takapäätään rapsutettavaksi ;) Ai niin, tuota tyhjän alueen etsintää pitäisi harjoitella niin, että alue on tallaamaton, mutta sen takaa löytyykin mm. Onhan sitä joskus tehty, mutta lisää pitäisi tehdä.

kuvasta kiitos Riitta Pauhu-Pohjalainen

Sunnuntaina ekan treenin maastoksi löysimme hienon hiekkarinteen, johon oli kaivettu juoksuhaudanpätkiä ja jotain poteroita. Giille eka ukko oli juoksuhaudassa, jonne sisäänpääsytien löytäminen tuotti sille hiukan haastetta. Hyvin se itse etsi tien, ja haukkui naamiointiverkon alla olevaa mm:stä. Nyt se vaan keksi tulla mm:ltä kulman taakse kurkkimaan, joko mä olisin tulossa :-o Treeniporukkaan kuulunut testaaja lohdutti, että tämä ei kokeessa haittaa, jos mä muistan ennen koetta sanoa testaajalle, että koira tulee hakemaan mua mm:lle, niin sitä ei tulkita mm:n jätöksi. Seuraava ukko oli samantapaisessa juoksuhaudassa, mutta nyt seinämässä olevassa pienessä kuopassa. Siinä ei ongelmia. Kolmas mm oli maakuopassa, jossa oli erillinen potero maan alla. Tässäkään ei ongelmaa: Gii jäi haukkumaan kuopan reunalle. Hieno suoritus Sintiltä!

Kuva Hanna Saarnikivi

Sunnuntain vikan treenin teimme majapaikassamme, missä parakkien ympärille oli rakennettu erilaisia poteroita, koppeja, käytäviä ja tunneleita. Kun mä satuin olemaan aloitusvuorossa, niin ajattelin käyttää tilaisuutta hyväkseni, enkä lähtenyt ollenkaan tutustumaan piiloihin etukäteen, enpä ainakaan ohjaa koiraa, kun en edes tiedä mitä alueella on. Lähdimme siis Giin kanssa kiertämään aitausta myötäpäivää. Heti lähetyksestä se änkesi verkko-oven raosta yhteen aitaman koppiin, juoksi kopin perälle ja palatessa huomasi mm:n olevankin heti ovensuussa. Jatkoimme matkaa ja ällistyttävää oli, miten Gii osasi itse etsiä! Se ei ollut aikaisemmin kiertänyt paikkoja, mutta nyt se heti tiesi, mistä etsiä (kai hajut oli niin vahvat kun muut olivat piilot kiertäneet). Pian se haukkui takakulmassa olevan halkovajan luona. Pyysin sen hyppäämämään sisään, ja siellä se jatkoi ukolle haukkumista. Takaseinämää edettyämme löysimme tunnelit. Poikittaisessa tunnelissa minäkin huomasin mm:n, mutta Gii ei ollut innostunut painelemaan pimeyteen (olisi siellä valotkin olleet, mutta mä en tiennyt ;)). Siirryimme siis toisen tunnelin kautta siihen päähän, missä mm oli, ja nyt Gii meni reippaasti yksin ja haukkui jopa hienosti kaikuvassa tunnelissa. Neljäs mm oli viimeisessä etukulmassa olevassa kopissa, ja löytyi ongelmitta. Hassua, miten Giistä tämä leirietsintä tuntui niin hauskalta - se oli ihan innoissaan!

Olipa tosiaan kiva leiri, ja paluumatkalla Tarun kanssa jo päätimme ilmoittautua seuraavalle leirille kesäkuussa - tuskin maltan odottaa!

töktök

2011-05-15T18:59:00.004+03:00

Ei taas suju päivittely, jostain syystä se viime kisojen video ei suostunu latautumaan edes.
Viime maanantaina oltiin Hurttahallilla Kristan ja Ruutin kanssa. Musta tuntu et mä olin vaan huonosti mukana. Kepeillä perustuttavuus, Git on riippuvainen mun liikkeestä. Pakkovalssiin liittyen tuli vähän ahaa elämystä, siinä vaan saa olla tosi tasanen oma ohjaus.
Illalla ei päästy tosikkotreeneihin, kun mä olin töissä.
Tiistaina piti ennen mun ryhmää ehtiä treenata, mutta aika meni ruuhkassa, jännä juttu et siinä neljän tienoilla ei oo tyhjät tiet...

Perjantaina olisin sittenkin ehtinyt Netan kanssa HOTin kurssin viimiselle kurssille, koska työvuoro vaihtu. Onneks muistin asian lenkillä just kun treenit ois alkanu, ärsyttävää.
Mut oli perjantaissa positiivista, sain laatikon minkä kanssa treenata kontakteja. Ja on aikamoi pro-malli. Sen on tietty pakko taata se, että treenitki sujuu suunnitelmien mukaan 8)

kokemuskeräily aksaa tällä kertaa :D

2011-05-08T14:04:00.004+03:00

Tiistaina oltiin agikisailemassa P-HAUn kisoissa, hyl + hyl.
Ekalla radalla rengas tuotti taas tuskaa, miten mä oon joskus aikasemmin kuvitellu et Git oikeasti osais renkaan. Kepeiltä jäi viiminen pujottelematta. Mut toi lentokeinu oli niin täys ylläri :o Ihmeen moni muukin koira teki lentokeinun.
Parasta toi loppu :DDD Hyvin se Git tiesi missä patukka on sitä oottamassa, vaikken ollu sitä sille etukäteen varsinaisesti kertonu.

Toisesta radasta ei oo videoo. Kepeillä oli tarkotus kannustaa sitä, mut Jiistä se olikin painostavaa. Rengas sattu menee oikein. Loppu oli vaan kaikkee säätöä: lähetin liikaa olettaen putkeen, yhestä hypystä tais mennä ohi ja keinulta tais tulla kielto ensin. Mut ihan loppupätkä oli jees.

Keskiviikkona oli Lotta Vuorelan kontaktiluento. Hän esitteli Silvia Trkmanin pysäytyskontaktien opetustavan, olis tarkotus vaihtaa siihen.
Oon miettiny paljon Giin aksailua, lähinnä haluun siihen nyt estevarmuutta.

Pelastushaun valoisan peruskoe

2011-05-08T13:51:00.004+03:00

Olin tässä koko kevään keräillyt rohkeutta mennä Giin kanssa pelastuspuolen hakukokeisiin. Koska ainoa oman yhdistyksen koe sattui Englannin työmatkan kanssa samaan aikaan, niin ei auttanut kuin lähteä muualle vierailemaan. Ja Kotkaanhan ei ole kuin reilut sata km...

Olimme Giin kanssa ainoat valoisan kokeeseen ja peruskokeeseen osallistuvat eilisessä KPK:n järjestämässä kokeessa. Koe alkoi siis vasta illalla ennen yhdeksää. Aluksi oli kaikille (5 koirakkoa) yhteinen luoksepäästävyys ja sitten yksi kerrallaan hallintaosuus. Näissä ei Giin kanssa ongelmia. Maasto oli lähellä merenrantaa, sekä kuivaa kalliota harvalla mäntymetsällä että ryteikköisä notkelmia. Meidät vietiin suorakaiteen muotoisen hakualueen pitkän sivun keskelle. Tuulta ei ollut havaittavissa (niin, sitä sytkäriä en ole vieläkään saanut hankittua). Koitin katsella karttaa ja miettiä etsintäsuunnitelmaa, mutta sen verran olin epävarma omista suunnistustaidoistani, että päätin lähteä kiertämään rajoja pitkin myötäpäivään siitä pitkän sivun keskeltä. Giille siis liivit päälle ja lähetyskäsky. Se kaarsi heti alueen sisälle, ja jäin odottamaan. Hetken kuluttua alkoi haukku kuulua melko etäältä. Nostin käden ja kysyin testaajalta, saanko juosta. Onneksi antoi luvan, sillä kyllä silti kesti kauan ennenkuin ryteikön läpi löysin haukkuvan koiran luo. Maalinainen istui selkä puunrunkoa vasten ja Gii haukkui hiukan kumartuneena.

Palasimme takaisin lähtöpaikalle ja etenimme pitkää sivua. Kohta kulman jälkeen vähän matkaa lyhyttä sivua kuljettuamme Gii erkani taas alueen keskustaa kohti. Ja sitten alkoi haukku kuulua, ja jälleen varsin kaukaa. Taas juoksin ryteikköjä uhmaten ja löysin koiran haukkumassa kuusta, jonka oksat uloittui tiiviisti maahan saakka. Maalimies istui siellä kuusen katveessa. Palkkasin ja juotin koiran ja palasimme lyhyelle sivulle. Tarkistutin koiralla kulman kivikot ja lähdimme pitkää takasivua. Koira katosi jonnekin, ja testaaja pyysi kutsumaan koiran. Ja tulihan se onneksi, vaikka hiukan kesti. Jatkoimme taas matkaa. Gii pyöri hyvin mukana, etsi varsin laajalla säteellä, kunnes katosi. Etenin hissukseen, kunnes haukku kuului. Ja taas juosten ääntä kohden. Nyt maalimies makasi selällään pressupussissa kallionkatveessa notkelmassa. Kun olin noin parin metrin päässä Gii nousi mua vastaan, mutta haukkui taukoamatta. Testaaja totesi kokeen hyväksytysti suoritetuksi!

Testaajana kokeessa oli Marko Mikkola. Hän arvosteli koiran suoriutumisen kaikilta osin erinomaiseksi ja kirjoitti vielä huomautusosioonkin, kuinka erinomaista Sintin työskentely oli :) Erityisesti saimme kiitosta siitä, että koira on hallinnassa ja seuraa ohjausta, on hyvin motivoitunut etsimään ja työskentelee itsenäisesti. Haukun kesto ja katkeamattomuus sekä maalimiehellä pysyminen saivat myös kiitosta, sillä testaajakin totesi ilmaisujen keston tulleen koetelluksi, kun ukot olivat aina löytyneet niin kaukaa.

Ohjaajan etsintäsuunnitelmaa sen sijaan ei erityisesti kehuttu ;) Olisin kuulemma voinut pyytää suunnistajan ohjaamaan mut alueen kulmasta kulmaan, ja näin olisi kyllä kannattanutkin tehdä, sillä ukot olisivat olleet kaikki sillä linjalla.

Mutta pääasia on, että uskalsin kokeisiin mennä ja Gii teki niin upean suorituksen. Erityisen iloinen mä olen sen työinnosta ja itsenäisyydestä, että se epäröimättä haukkui niin pitkään vieraassa paikassa vieraat miespuoliset maalimiehet. MahtiSintti :)

ekat ulkoaksat

2011-05-03T14:06:00.004+03:00

Eilen alko agilityn kesäkausi, päästiin Jiin kanssa tosikkoryhmään. Vähän näyttää hassulta toi ratapiirrustus, mutta kai se about tollanen oli.. Rimat 60.
Mutta Git oli loisto, eka tehtiin nolla ja sit hinkattiin jotain kohtia. Ensin tein alun niin, että kakkoselle valssi ja kolmonen pakkovalssilla. Sitten kokeiltiin niin, että otan vastaan kakkosella ja kolmoselle back lap. Sekin toimi, tuntuu vaan vähän hassulta.
Kasille tein eka valssia, mutta tulin liian lähelle estettä ja Git hyppäs pitkäks. Paremmin meni sylivekillä tai niin, että jäin vaan kauemmas.
14 meni parhaiten saksalaisella, valssilla olin helposti peittämässä keppejä.

tokoo

2011-05-02T11:21:00.002+03:00

Viime perjantaina alkoi HOTin alo/avo kurssi. Ensin luoksepäästävyys ja paikallamakuu. Luoksepäästävyydessä Git pysyi istuaallaan, vähän epävarman näkönen. Paikallamakuussa pikkuhiljaa valuu lonkalle, muttei lysähdä ihan täysin. Silläkin varmaan vaikutusta, että se menee maahan vähän vinoon, se pitäs kyllä korjata. Mä en taida siihen jaksaa puuttua... Palkkaustilannetta vois rauhoittaa, nyt Git kuikuilee missä palkka olisi oottamassa, vaikkei sitä oikeasti ole.
Sitten perusasentoa. Ensin vaan perusasentoon tuloa niin, että Git joutu siirtymään 270astetta. Ihan kivasti käytti takapäätä, mutta vois nopeempiki olla. Sen jälkeen häiriötreeniä perusasennossa, kouluttaja tömisti maata/taputti yms. ja mä huomautin kontaktin tippumisesta ja naksutin oikeeta.

Eilen toinen kerta ja tehtiin seuraamista ja liikkeestä maahanmenoa. Seuraamisessa myös häiriötreeniä. Ilman häiriötä kontakti pysy hyvin, mutta häiriötä Git ottaa helposti. Tehtiin ensin niin, että yritin huomauttaa kontaktin tippumisesta. Mut mä en osannu! :D En oo tottunu huomauttamaan, niin se oli mulle hirveen vaikee. Paremmin toimi, että keskeytettiin liike kontaktin tippumisesta. Se alko toimia ja Git ei häiriintyny, hyvä sepi!

Maahanmenosta ei sitten tullu mitään, ja mä kun oon luullu et se ois hallussa. Git joko istu tai seiso tai vähintään kyynärpäät jäi ilmaan. Mun edessä ollessa se meni kunnolla. En tiedä vaikuttiko sää, että maahanmeno oli vähän ällöö, koska hetkellä kun sato rakeita ja tuuli oikeen kunnolla. Mut ei Git yleensä säästä välitä.
Noh, harjoitustaharjoitusta.

virallista aksaa

2011-04-26T21:44:00.002+03:00

Ekat viralliset aksailut starttas Janakkalassa viime sunnuntaina.

Eka rata hyppäri. Toka rima tippu ja rengas väärästä välistä. Vire vähän turhan korkea, mutta parempi näin päin. Kepeille haki oikein, vaikka edellisen hypyn hyppää ihan väärään suuntaan, kun mä jäin vaan paikalleni haahuileen. 10

Toka rata. Kepeillä ei sitten tullu viimistä väliä pujoteltua kolmannellakaan kerralla. A:n sijasta putkeen ja melkeen karkas putkeen. Ei vaan toiminu. HYL

Kolmas rata alko olla normaalia. Mä unohdan käskyttää renkaalle ja pakka hajoaa. Puomi ei tosiaan oikeen nappaa. 10

Viikon päästä P-HAUn kisoissa jatkuu...

Pääsiäistä

2011-04-26T09:15:00.002+03:00

Palmusunnuntaina olimme pekotreenissä Holman lumenkaatopaikalla, joka onneksi oli jo ihanan lumetonta metsää. Giille otin taas ensin seisovan mm:n haukkuharjoitusta. Kyllähän se tietysti virettä nostaa, kun ukko menee muutaman metrin päähän, ja sitten lähtee peräänjuoksuna. Toistoja jouduimme ottamaan muutaman, ennenkuin alkoi taas tassut pysyä maassa. Tuuli oli metsässä harvinaisen reipas, ja otin lopuksi kaksi ukkoa tuulen päälle, jotta satiin reippaat suoraan irtoamiset.

Pitkänäperjantaina oltiin jo iltapäivästä Jokimaalla metsässä. Ennen treeniä tein Netalle ja Otolle lyhyet jäljenpätkät. Hakutreenin jälkeen jäljestin ensin Oton kanssa. Ilmeisen luontaista koiralle on tuo jäljestäminen, sillä olemattomasta harjoittelumäärästä huolimatta se selvitti tiensä lopun rasiapalkalle ja huomasi jäljelle pudottamani esineenkin. Netalla intoa oli taas yllinkyllin, ja esineistä yksi jäi metsään, yhden se nosti. Pitäisi näitä jälkiä jaksaa lisää tallailla...

Gitelle oli hakualueena "koko metsä" eli ehkä 200 x 300 m alue ja yksi ukko. Emme olleet tallanneet aluetta, ja hyvin koirasta sen näki. Sillä ei ollut mitään syytä lähteä juoksemaan, kun hajuja ei ollut. Kiersimme ensin alueen reunat, ja sitten halkaisimme. Paluuhalkaisulla Gii alkoi irrota, ja juoksi rakennuksen takana olevassa kaadetussa risukossa edestakaisin. Ukko olikin rakennuksen takana olevalla maavallilla pressuun kääriytyneenä makaamassa (oli siis mennyt sinne tietä pitkin). Mä olin taas kuunnellut alueen rajat huonosti, enkä ollut haetuttanut koiralla kuin metsä-alueen, ja niinpä rajoja kiertäessä emme menneet maavallille asti. Tuuli oli myös varsin vaisu, ja ehkä maavalli vaikutti myös. Haju siis ilmaisesti painui sinne risukkoon. Apuja Gii ei käynyt multa pyytämässä, kerran turhautuneena haukahti mulle, kun yritti tarkentaa. Keksi sitten lopuksi, missä ukko oli ja hyvin haukkui, vaikka oli etsinyt yli puolituntia lämpimässä kelissä.

Pääsiäissunnuntaina Noora ja Gii olivat ekoissa aksakisoissaan Janakkalassa. Ehkä Noora niistä raportoi enemmän, mä voin vaan todeta, että Gii teki kyllä hyvällä asenteella - ja vauhdilla :) Vire oli ekalla radalla liiankin korkea, kolmannella alkoi olla jo sopiva, mutta sitten alkoi Nooralla pätkiä.

Muuten pääsiäinen meni kesäisissä merkeissä. Otto ja Netta avasivat uimakauden järvessä. Giikin olisi päässyt mereen kyläilyreissulla Espoossa, mutta rantakäärme oli tiellä.

jos nyt pysyis taas tauko poissa

2011-04-22T16:40:00.005+03:00

Tiistaina oltiin Kristan ja Ruutin kanssa Orimattilassa Hurttahallilla treenaamassa aksaa. Rata oli kiva ja Jii kans. Rimat 55 ja hyppääminen Jiille kohtuu rankkaa, koska pohja jotain soraa(?). Jäi jotenki vaan tosi hyvä fiilis siitä treenistä, varmaan 3 vkon tauko tehny ihan hyvää.
Lopuksi tehtiin matalammilla rimoilla suoraa (aita+aita+rengas), itsenäisesti Jit vähä surppu hakee rengasta, korkeammassa vireessä menee rohkeesti hyvin.
Yhdellä tiukalla takaakierrolla Gii ei meinannu hypätä, vaan tuli ali. En tiedä olinko mä liikaa edessä ja se ei sen takia uskaltanut hypätä vai muuten vaan oli liian 'ei kannata ees yrittää'. Erilaisella ohjauksella hyppäs, niin ja alussa se hyppäs sitä eli voi olla ollu väsyki liikaa.

Keskiviikkona normitreeneissä Jii oli taas vauhdissa. Keinun alastulokontaktin kanssa saa olla tarkka, se menee sen keinun edelleen vaan mun oman liikkumisen mukaan. Muurin takaakiertopyöritys tosi hyvä.

Eilen löytyllä tokoilemassa. Giin kanssa takapalkkajuttuja (niin et äiti kävi lisäämässä). Vähän noutokapulan kanssa haahuiltiin, ajatus ei oikeen toiminu ja annoin Jiin sitten tarjota kaikkea ja palkkailin laukkapalautuksia.
Lopuksi paikallamakuu, about 4min, jees. Jiillä on edelleen kova usko, että sillä on takapalkka paikallamakuissa. Kun mä palaan sitä kohti se vilkuilee missä sen palkka ois ja vapautuksen jälkee ryntää johonkin päin ja mä palkkaan sen jossain "kehän reunalla".
Netta tokoili myöskin. Pien seuraaminen, ookoo pepeä. Nouto jees. Luoksetulo pysätyksellä ja pysäytyksestä palkka, loistava. Kaukot sitten toimi laajalla skaalalla :D ja leikkiminen oli oikeen kelpaava palkka.

Vissiin pitäs juu tota tokoo ihan alkaa taas ihan mietiskelee, kun päästiin Giten kanssa HOTin alo/avo-kurssille.

Viikon pekot

2011-04-10T18:17:00.002+03:00

Torstaina päätimme kokeilla käytännössä viime sunnuntaina Korrin maalimieskoulutuksessa opetettua koiran leikittämistä. Olimme Renkomäessä parkkipaikalla, ja vettä satoi. Eikä se niin yksinkertaista ollutkaan saada koiria leikkimään. Mulla oli Giille patukka narun päähän viritettynä, ja se lähinnä keskittyi haukkumaan. Taisi vähän paineistua yleisöringistä. Otto sen sijaan oli oikein mallioppilas. Sen kanssa ei kyllä nuorena tehty juuri vetoleikkejä, mutta nykyään sen suurin huvi on metsälenkeilläkin katkoa 'puita'. Nyt huomasi, että kun se leikitettiin oikein, niin sillä ei edes tullut tarvetta häipyä voittamansa patukan kanssa kohti ääretöntä, vaan se palasi aina takaisin, että pääsisi uudelleen näyttämään voimansa :) Nettaa ei leikitetty, vaan korjasin edelleen sen rullan palautusta perusasentoon. Nyt tuli irtorulla maalimieheltä jo ongelmitta.

Perjantaina olimme taas varikolla. Ja nyt Netta palautti jo kiintorullaa hyvin perille asti! Otolle yksi mm, ok. Päätin ottaa Giille seisovia maalimiehiä. Ja kas, se on nyt näköjään keksinyt, että maalimiestä saa hypätä päin jos se seisoo 8-o (Edellisenä perjantaina sitä haukutettiin ennen hakua, ja silloin se hyppäsi haukuttajaa vasten) Sunnuntaina treenin teemana Giille olikin muistuttaa, miten maalimiestä lähestytään. Nyt se ensin teki taas saman, että seisovalle ukolle tullessaan tömäytti etutassuilla päin. Ukko oli vain noin 5 metrin päässä, ja mä keskeytin suorituksen. Toisen keskeytyksen jälkeen se ymmärsi, ja ryhtyi peruuttamaan ukolla. Sitten lisäsimme vielä haukkumisen aloituksen oikealta etäisyydeltä. Se itse tarjosi haukkumista maasta, vahvistui kai sivutuotteena peruuttamisesta. Treenin lopuksi onnistui jo parinkymmenen metrin perässäjuoksussakin olemaan hyppäämättä. Eli täytyy näköjään senkin kanssa ruveta kiinnittämään huomiota, ettei ryysää maalimiestä.

Netan kanssa otin taas vain kiintorullalla ilmaisutreeniä ja ketjutin mukaan myös näytön. Kerran mä itse heiluin jotain sen palauttaessa rullaa, ja silloin se pudotti liian aikaisin. Täytyy siis vieläkin vaan vahvistaa tätä. Otolle otin yhden pikaisen umpipiilon treenin lopuksi. Mä halusin änkeä ne kaikki taas mukaan treenaamaan, sillä mä olen ensi viikon työmatkalla ja Noora lomamatkalla - ja ihan vaan vähän jänskättää, kuinka meidän perheen miesväki saa koirat hoidettua ;)

Vielä vaan varikolla

2011-04-02T20:30:00.003+03:00

Torstaina olimme käyttökoirien pekoporukan kanssa varikolla alhaalla. Tuuli oli mukavan reipas 'vastatuuli'. Otolle otin vain yhden ukon mielenpiristykseksi paperinkeräysroskikseen. Samassa läjässä oli 5 roskista, ja hieman sen kesti tarkentaa, että missä niistä se maalimies oikein on.

Gittelle pyysin kolme maalimiestä avopiiloihin. Lähdimme alueen vasenta reunaa aurattua uraa pitkin. Pian Gii nousi urasta ja lähti hajua tarkentaen oikealle. Se nosti mm:hen rakennuksen vieressä olevan vihreän parakin vessasta :) Hieno suoritus Sintiltä, sillä matkaa vasemman aidan uralta oikealla aidan edessä olevaan parakkiin on - jaa mitähän sitä olisi - 50 - 70 metriä? ja ukko oli tosiaan vielä parakissa sisällä, mutta ovi auki. Palasimme takaisin irtoamiskohtaan ja jatkoimme muutaman kymmenen metriä eteenpäin, kun Gii lähti häntä pyörien täyttä laukkaa etuviistoon oikealle. Se oli keksinyt ukon peräaidan edessä olevien kivilavojen päältä. Jotenkin se onnistui hangesta hyppäämään ukon kaveriksi lavojen päälle, josta ukko (ei niin kokenut) hämmentyi ja nousi tuijottamaan koiraa. Mä viittilöin mm:lle, että takaisin makuulle ja koira aloitti haukun. Tämäkin oli hieno suoritus Giiltä. Kolmas ukko oli lähtöpisteestä oikealle, ja sekin löytyi ja tuli haukutuksi. Mielestäni hakusuoritus oli yksi Giin hienoimmista ikinä!

Perjantaina olimme sitten pelastuskoiraporukan kanssa samalla alueella, paitsi että alueeseen kuuluivat lisäksi myös rakennusten ympäristö parakkeineen. Huonohan mä olen alueiden kokoja arvioimaan, mutta kyllä se varmasti loppukokeen alueesta kävisi. Tuuli oli huomattavasti heikompi ja päinvastaisesta suunnasta kuin eilen. Giille oli taas kolme ukkoa, ja kokeenomainen etsintä. Aloitimme rakennusten ympäristöstä ja ensimmäinen ukko oli noin 10 metriä lähetyksestä. Miehellä oli lippis päässä ja naamioverkko hartioilla, mutta ei onneksi Giitä häirinnyt. Sitten kiersimme parakit ja rakennukset ja jatkoimme taas vasemman aidan viereistä uraa. Ennen kaarihallia Gii taas singahti häntä pyörien, ja makaava maalimies pressunmutkassa löytyi ja haukuttiin. Jatkoimme etsimistä, ja alueen perällä rakennuksen päädyssä Gii pyörähteli hetken ja katseli kysyvästi mua. Jatkoimme kuitenkin matkaa, ja etsimme alueen loppuun. Sitten mun oli kysyttävä apuja, mihin palaamme, jotta edelleen hukassa oleva kolmas mm löytyisi. Eli palasimme sinne rakennuksen päätyyn. Mm oli rakennuksesta noin 15 metrin etäisyydellä olevan korkean kivi/lumikasan päällä olevassa kolossa tai kuopassa. Jotta Gii sai tästä hajun, niin mun piti lähteä sen kanssa tarpomaan hankeen rakennuksen ja kasan väliin, sillä olimme 'myötätuulessa' ja ukkokin oli mennyt takakautta eikä jälkeä ollut meidän suunnastamme. Eli tämä kolmas oli niin vaikea piilo, ettei koe olisi läpi mennyt, jos koe olisi ollut ;) Aikaa käytimme 19 minuuttia, joka oli ylivoimasesti pisin hakuaika Giille ikinä. Hyvin se minusta jaksoi. Korkealla vireellä se edelleen työskenteli ja kovaa juoksi.

Tuo vireen korkeus on taas yksi pohdittava asia. Gii nostaa itsensä yleensä ihan virittelemättä niin korkealle tasolle, että tärisee paikallamakuussa ennen lähtöä. Lähtökäskystä se ampuu vauhdilla, mutta ainakin eilen malttoi silti haistaa heti vieressä olleen ukonkin - tai se oli sen haistanut jo ennen lähtöä. Kun vire on korkea, niin silloin se haukkuu paremmin eikä jänskättele. Eli korkea vire on tähänasti toiminut sillä hyvin, mutta sen etsimisien kesto on ollut kovin lyhyt. Tää taitaa olla taas näitä palvelus- vs pelastuspuolen painotuseroja, miten korkeaa virettä haetaan. Enkä mä nyt tiedä, kannattaako mun ruveta tästä taas ongelmaa tekemään. Toivoisin voivani uskoa, että treenin myötä itsevarmuus kasvaisi ja vireenhallintakin löytyisi. Mutta pidempikestoisia treenejä olisi kyllä tarpeen tehdä lisää. Ja huomenna jatkuu taas osasto koiratonta treeniä: olen menossa Korrin maalimieskoulutukseen.

voisko yhtenä päivänä treenaa kolmen viikon edestä

2011-03-31T23:26:00.006+03:00

Viime sunnuntaina Jiin kanssa tuplasti aksaa. Päivällä Lotta Vuorelan koulutus ja illalla oman seuran epikset.
Lotan radalla mä en luottanut, että Jii hakee kepit oikein (voisko sanooet se oli jyrkkä avokulma :D) ja työnsin sen sitten hypylle. Päällejuoksussa en ollut tarpeeksi selkeä ja "putkin A:n alla"-kohdassa "kuinka pitkään vedän"-ajotus ei toiminu. Lotan mukaan en luottanu Jiin osaamiseen ja varmistelin liikaa ja luottamalla tulis vauhtia lisää, ja samaa mieltä oon kyllä. Radat on videolla muttamutta..
Epiksissä mölliradalta nolla, hidas. Tulin just lämppäämästä halliin ja olikin jo meidän vuoro, niin en ehtinyt nostattaa virettä. Jii oli ihan hukassa, alkurata meni tosi varovaisesti, mamman pikku nössykkä :D
Ykkösten rata oli tosi vaikee, ei tullut yhtään tulosta. Mutta asenne oikea, loisto Git! ois vaan vielä saanu sen ohjauksen toimimaan.

Tällä viikolla jäi treenit väliin, kun oon illat töissä. Sunnuntaina kaheks vkoks reissuun, eli tulee sitten siis kolmen vkon tauko taas. Voi nenä.

Tiistaina neidit kävi hierojalla äitin kanssa. Git on kasvattanu lihakset takajalkoihin. Jotain pientä kireyttä tais olla, mutta noin niinku ihan jees. Netta ei olis halunnu mennä sinne, eli viime kerran levottomuus johtunu siitä, ettei pepe ole tykänny. Selkään sattunu?

Koiratonta treeniä

2011-03-27T22:35:00.002+03:00

Kyllä viime päivinäkin on treenattu, mutta koirien aktivointi on jäänyt silti vähemmälle. Torstaina treeneissä yksi koira per ohjaaja ja yksi mm. Menimme Nooran kanssa jo aikaisemmin varikolla, jotta saimme Netankin kanssa treenattua. Yritimme korjata rullan pitoa, mutta Netta oli niiiiin kierroksilla, ettei se meinannut millään malttaa keskittyä. Täytyy siis harjoitella pitoa ja luovutusta jossain vähemmän nostattavassa paikassa. Teimme sitten pari lyhyttä etsimistreeniä ylhäällä rakennusten takana metsänreunassa. Noora meni piiloon, ja Netta etsi. Siinä ei ongelmia.

Kun muutkin tulivat, siirryimme ala-alueelle. Ai niin, meidän rauniorata ei siis ole enää käytössä, kun sinne ruvetaan rakentamaan. Nyt alueelta on kaadettu puut. Alhaalla jakauduimme kahtia, ja meidän hakualueeseen kuuluivat työmaakopit. Otto pääsi ekana etsimään Nooran ohjaamana. Ukko löytyi kopista ongelmitta. Seuraavana oli Gii ja sekin hienosti paikallisti ukon ja kiipesi kaveriksi työmaakoppiin romun sekaan. Koirien kanssa treeni oli lyhyt, sillä piti varata aikaa sunnuntain yhteistreenin suunnitteluun.

Sunnuntaina järjestimme siis varikolla harjoituksen vierailulle tuleville Kouvolan pelastuskoirille sekä PHPK:n sunnuntairyhmälle. Harjoitus koostui kolmesta erillisestä radasta, jossa jokaisella oli koiran ohjattavuus/hallittavuusosio sekä etsintä/ensiapuosio. Kadonneiksi henkilöiksi saimme kolme loistavilla näyttelijänlahjoilla varustettua lasta/nuorta. En olisi uskonut, että näin hauskaa on treenissä, missä omaa koiraa ei ole mukana :) Lauantaina olin osallistunut PHPK:n ensiapukoulutukseen, ja nyt tässä oli paljon käytännön demonstraatiota samoista asioista. Niin, ja parasta on tietysti nyt odotella vastavuoroisia kutsuja toisten järjestämiin treeneihin :D

vihdoin taas

2011-03-25T08:34:00.008+02:00

Keskiviikkona Git pääsi taas pitkästä aikaa agin vkotreeneihin. Kolme kertaa jäi välistä, ja Netta oli ne kerrat tuuraamassa, mutta mieluummin sitä aksaa ton Jiin kanssa jostain syystä tekee tekee :D Ja se oli tosi hyvässä vireessä!

Kepit suju tosi hyvin, kerran törmäsi jotenkin kesken pujottelun :o Ehkä johtu siitä, kun 2 keppiä oli yhestä kohtaa jotenkin vinossa, kai lattian takia.
Loppusuoralla renkaasta meinasi mennä ohi, kun mä olin sen verran perässä, ei siis näköjään hae sitä niin hyvin itse.
A:n alastulokontaktilla treenattiin erikseen sitä, ettei vapautuksella ja mun liikkumisella ole mitään yhteyttä. Sitä pitäs tehä, toivottavasti ei vaan kuitenkin lisää epävarmuutta alastuloilla.
Takana tehtiin keinua, jees.

Mut yo-kirjotukset vihdoin ohi, huuh.

Rakennusetsintä

2011-03-22T22:38:00.002+02:00

Me päästiin Giin kanssa harjoittelemaan rakennusetsintää Vääksyyn homeiseen kouluun. Porukkaa oli paljon ja jakauduimme kahteen ryhmään. Me saimme etsittäväksemme alakerrasta yhden käytävän, jonka molemmin puolin oli luokkia ja perällä vessat ja varasto. Rakennuksessa ei ollut valoja, mutta lämmöt oli. Gii pääsi vuoroon niin ajoissa, että ikkunoista tuli vielä hieman valoa. Pyysin, että Gii haukutetaan ennen lähtöä ja sitten kolme ukkoa.

Heti lähetyksestä Gii syöksyi eteenpäin, ja onneksi annoin sen mennä, sillä yksi mm olikin käytävän varrella pulpettien alla. Gii haukkui sen ongelmitta. Tämän jälkeen aloitimme tarkistamaan luokkahuoneita järjestyksessä. Heti ekassa tarkistettavassa huoneessa oli sermi oviseinällä vähän kiinni. Gii kävi sermin reunalla, mutta en lähettänyt sitä tarkistamaan sermin taakse. Siellä olisi ollut mm, joka siis silloin jäi huomaamatta. Toinen mm oli vasemmalla viimeisessä luokkahuoneessa nurkassa istumassa kiinteän työtason päällä verhon taakse piiloutuneena. Hetken Gii pyöri huoneessa ennen kuin sai tarkennettua piilon, hyppäsi sitten tasoa vasten ja alkoi haukkua, hieno Sintti. Kolmannenkin ensin ohitetun mm nosti itse, kun palasimme takaisin.

Kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen Giin työskentelyyn. Se tiesi selvästi, mitä oli tekemässä, sillä oli motivaatio etsiä eikä jänskättänyt. Sekä rakennuksessa etsiminen että kaikki maalimiehet olivat uusia. Tarkasti Gii työskenteli, kiersi luokat, kaapit ja kopit itse, mutta ohjautui myös ja meni minne lähetin. Täytyy olla tyytyväinen tällä kertaa :)

Sunnuntai täynnä pekoa

2011-03-20T20:25:00.004+02:00

Aamulla olin käyttökoirien treeneissä lumenkaatopaikalla. Meitä olikin yllättävän paljon, vaikka oli omatoimitreeni. Hangen syvyydestä huolimatta tallasimme = kahlasimme perusradan. Otolle otin yhden ukon vasempaan etukulmaan ja toisen oikeaan takakulmaan, missä oli roskis umpipiilona. Etukulman ukko oli lakanaan kääriytynyt, ja Oton piti taas aikansa myhnätä vinkumassa ennen haukun aloittamista. Samoin roskiksella haukku oli katkonaista. Mutta molemmat ukot löytyivät helposti.

Netan kanssa otin aukiolla ilmaisutreeniä. Kolme maalimiestä yksi kerrallaan. Jokaiselta tullessaan pudotteli rullat ennen aikojaan, viimeistään mun takana kääntyessään perusasentoon. Uusintalähetyksillä sain viimein rullat pysymään suussa sivulletuloon asti. Tekemisen vire oli kyllä hyvä, kesti uudelleenlähetykset hyvin ilman vauhdin hiipumista. Eli kyllä, todistettua tuli, että meillä on ongelma. Mun on nyt pilkottava ja treenattava rullan luovutus.

Näiden kolmen ja puolen tunnin aamutreenien jälkeen kävin kotona vaihtamassa koiria. Gii pääsi mukaan hälytreeniin. Aloitimme etsinnät Radiomäeltä, josta siirryimme Jalkarantaan. Siellä Gii pääsi mukaan haravoimaan metsää. Ja aikamme haravoituamme löysimmekin laavulta kadonneen - joka kyllä olikin vain nukke. Gii ei kyllä siihen nukkeen reagoinut. Laavun vierestä se sensijaan bongasi nahkaisen avainkotelon. Laavun ympäristössä hiukan aktivoin koiraa etsimään, ja kyllä se terästäytyikin, tiedä sitten mitä oli tekevinään ;) Kiva treeni oli, ja toiset kolme tuntia aurinkoisessa kevätsäässä ulkoilua.

Gii se jaksaa juosta -

2011-03-19T19:48:00.003+02:00

- monessakin mielessä ;) Viimeyönä neljän aikaan se herätteli Otonkin mukaan rientoihin. Ja me kun oltiin uskottu juoksun loppuvan kolmen viikon rajapyykkiin niinkuin ennenkin, ja Noora oli ilmoittanut Giin huomiseksi agikisoihin. Peruttavahan se nyt oli.

Pekon treenaamista juoksut ei onneksi ole estäneet. Torstaina varikolla esittelin Gitelle uutuutena peitettyjä maalimiehiä. Olimme ylhäällä varaston takana metsänreunassa. Olin pyytänyt ekaksi perässäjuoksun vireen - ja sitä kautta rohkeuden - nostamiseksi. Eka valmis ukko oli melko näkyvillä pressunmutkassa makaamassa. Ei ongelmia. Toinen istui valkoiseen lakanaan päätä myöten kääriytyneenä, kasvot vähän näkyivät. Sitä Gitte hetken kiersi, mutta haukkui sitten. Kolmas ukko oli lumivallin takana. Gii ilmaisi vallin edessä olevan jonkin aurantapaisen päälle kertynyttä lumikasaa. Hyppäytin sen auran päälle, jolloin se tajusi virheilmaisun ja jatkoi matkaa vallin taakse ukon luo. Tämän haukkui heti. Onneksi Gii ei tuntunut kovin vahvasti etsivän silmillään, kun nämä lakanoin maastoutuneet ukot eivät aiheuttaneet ongelmia :)

Otto oli kanssa mukana, ja sai haukkua yhden lakanaan kääriytyneen ukon. Vähän se taisi yrittää kaivautua kaveriksi lakanan alle...

Perjantaina treenaamaan pääsi sitten Netta ja Gitte. Olimme varikolla takana alhaalla. Ja ihanaa, kun oli taas uutta porukkaa = uusia maaliMiehiä :D Netta sai kaksi ukkoa, perushelpot piilot. Etsi hyvin, otti itse rullan, mutta pudottaa sen liian aikaisin. Milloinhan mä saisin aikaiseksi ruveta korjaamaan tätä rullan ennenaikaista irrotusta...

Gitte pääsi radalle vasta pimeän tullen. Teemana pressulla puoliksi peitetyt uudet maaliMiehet. Mä muistelin sitä parin viikon takaista sunnuntaita, ja pidin huolen ettei nyt päässyt vartioimaan, vaikka oli uusia ihmisiä pimeässä. Otin taas ekaksi varmuuden maksimoimiseksi perässäjuoksun. Sitten lähdimme kiertämään aluetta vastapäivään. Ensimmäinen mm istui naamiointiverkolla kainaloihin peitettynä kivilavojen välissä. Ilmaisussa ei ollut yhtään epäröintiä, vaikka oli tosiaan uusi mieshenkilö. Toinen ukko oli 'risteyksen keskellä' olevalla alueella, jota ei mun kohdalla ole koskaan näinä vuosina ennen käytetty piilona. Näin Giistä, että se sai vainun. Se juoksi ensin eteenpäin, mutta ei saanut heti tarkennettua. Sitten se palasi mun luo, ja alkoi selvästi odottaa ohjausta. Mäkään en tiennyt missä ukko on, joten ohjausapua oli vaikea antaa. Odottelin hetken, että se itse ratkaisisi suunnan, mutta -kärsivällisyys kun ei ole hyveeni- niin käännyin sitten suuntaan, mihin halusin sen lähtevän. Sinnehän se sitten ampaisi, ja löysi mm puoliksi pressun alla. Ilmaisu oli ilman epäröintiä, ja hetken vielä hengasimme siinä kahisevalla pressulla.

Perjantain treenissä oli hyvää, että vieraat miehet eivät olleet ongelma, vaikka oli pimeää ja pressuja. Ja sitten havahduin, Tarun avustuksella ;) huomaamaan, että mä olen ihan liikaa = lähes aina treenannut Giin kanssa niin, että jos on vaikeampia piiloja, niin mä tiedän ne. Ja kun mä tiedän, niin ohjaan koiraa vaikka yrittäisin olla ohjaamatta. Gii on niin tarkka lukemaan mua, että se varmasti huomaa jo mun katseen suunnasta, kävelynopeudesta yms. missä piilo on. Onhan musta tietysti ihanaa, että koira on herkkä ja seuraa ohjausta, mutta kyllä sille on nyt yritettävä rakentaa enemmän itsenäisiä ongelmanratkaisutilanteita.

Uimassa

2011-03-15T20:02:00.005+02:00

Sunnuntaina oltiin Käyttökoirien pekoporukan kanssa Hyvinkäällä Onnenkoira-kylpylähotellissa. Kun Gii ei juoksuisena päässyt mukaan, mulla oli vaan Netta ja Otto uimassa. Krista on niin hienosti raportoinut kuvien kanssa reissusta blogissaan, että viittaanpa tässä sinne.

Uintiaikaa oli neljän koiran ryhmälle puoli tuntia. Netta ui ensin. Puin sille aluksi pelastusliivit päälle, että saa rauhassa totutella altaaseen ja keksiä luiskien paikat, mistä sieltä pääsee ylös ilman että tarvitsee hätääntyä. Ja Nettahan yllätti: se oli tosi innostunut uimisesta! Pian riisuin siltä liivin ja Netta olisi uinut vaikka kuinka.

Roope oli onneksi mukana, ja piti Nettaa kun tuli Oton vuoro uida. Otolla meinasi kilahtaa yli, kun oli liian kivaa ja pari kertaa piti juosta altaan ympäri laitoja pitkin lelu suussa. Selvästi se kuitenkin väsyi enemmän uimisessa kuin Netta, ja annoinkin Oton välillä huilata ja Netan (joka piippasi koko ajan altaan reunalla) käydä vielä uimassa Otonkin vuorolla.

Suurin projekti oli koirien kuivaaminen uinnin jälkeen. Onneksi olin jättänyt suolahuoneen väliin, niin ehdin sillä välillä föönailla molempia, joskin Otto kuivui vasta illan mittaan kotona.

Aksaa Lempäälässä

2011-03-15T19:40:00.003+02:00

Lauantaina oltiin Giin siskojen kesken treenaamassa Lempäälässä, niin ja olihan suloinen velipuoli Nuuk paikalla. Oikeastaan ihan hyvä, että osui juoksujen keskelle, niin ei tuu ihan totaalitaukoa.
Radalla yllätti, ettei se hakenut esteitä ihan niin hyvin kuin oletin (kepit, keinu) ja samoin kääntyminen ei ollut ihan niin tiukkaa kuin oletin. Keinulla käskin ekalla kerralla 'odota', mikä sai sen pysähtymään. Git ei näyttänyt siltä kuin keinua tehdessä, mutta ois pitäny olla hiljaa. Joka tapauksessa vihdoin valkeni, että keinun suoritus alkanut hajoilemaan, en vaan jotenkin oo havahtunu siihen normitreeneissä.
Rengas oli Jiille vieraan näkönen, tehtiin sitä sitten erikseen. Olis ehkä vähän enemmän voinut jotain ratatreeniä tehdä.

Itsekseen tehtiin päällejuoksuja, mitkä oli kovin vaikeeta toiseen suuntaan (niinku vasemmalle). Keppejä, keinua ja puomia hetsaten.

Git mitattiin 47cm korkeaksi.

Uusi perjantai

2011-03-11T21:55:00.002+02:00

Perjantain pekoryhmämme on ehkä uudistumassa! Tai ainakin tänään oli kolme uutta potentiaalia ryhmäläistä. Toivottavasti tulevat toisenkin kerran, niin sitten myös uusi ryhmänvetäjämme jatkaa, ja perjantairyhmän jatkuvuudella on toivoa ;)

Mä treenasin vain Giin kanssa. Tehtiin ilmaisuharjoitus, kun viime kerralla ilmaisu niin tökki ja nyt oli monta uutta mm käytettävissä. Eka ukko oli perässäjuoksuna ja 4seuraavaa valmiina. Haukku oli nyt hyvä, en havainnut minkäänlaista epäröintiä edes vieraiden miesten kanssa. Niin, ja ensimmäisen kerran Giin kanssa kokeilimme, saako mm tuotua syötellen koiran takaisin mun luo. Yllättävän hyvin sekin onnistui.

Vierailulla

2011-03-06T20:52:00.002+02:00

Olin tänään Giin kanssa vierailemassa sunnuntain pekoryhmässä. Ja tätä tarvitsisi tehdä lisää! Olimme varikolla alhaalla, eli ihan tutussa paikassa. Pimeäähän tietysti oli, kun Gii juoksuisena pääsi etsimään treenin viimeisenä. Meille oli kolme ukkoa, piiloja en tiennyt. Ennen lähtöä Gii ehti ottaa vartiohaukut treeninvetäjälle, joka oli vienyt ukot piiloihin, ja oli palaamassa meidän luo mun kaivaessa autosta tavaroita. Lähetyspaikalle kävellessä Gii kulki mun takana, kun ei voinut tulla kävelemään mun ja vieraan, kertaalleen vartiohaukutun treeninvetäjän väliin. Lähti kuitenkin vauhdilla etsimään. Olisi paahtanut ekasta piilosta ohi, mutta lähetin tarkistamaan, ja siellähän mm oli. Haukku oli vartiohaukun värittämää, varautunutta. Haukkui kuitenkin ja mä pääsin hyvin viereen perusasentoon asti. Sitten tuntui rentoutuvan, ja juoksi hyvin etsimässä. Toinen ukko oli konttien välissä kapeassa raossa. Ja tarkentaessaa tätä, Gii haukkui mulle 8-o mitä se ei ollut ennen tehnyt. Tarkensi kuitenkin itse ja haukkui ukon nyt jo rennommin. Kolmas ukko oli heti lähellä lavojen välissä, ja oikeasi 'ukko', joka oli kyykyssä kasvot kohti koiran tulosuuntaa. Gii nuuhki maata ja vilkuili mua. Hetken jo epäilin, että se jättää ukon. Ukko oli kuitenkin onneksi hieman äännähtänyt, ja Gii ryhtyi haukkumaan. Hieman oli väkinäistä haukkua taas, mutta haukkua kuitenkin.

Selvästi tarvisemme nyt lisää treenikavereita! Tuttujen ihmisten kanssa Gii on jo ollut hyvinkin itsevarma, mutta nyt selvästi jänskätti. Onneksi kuitenkin lopuksi suostui leikkimään vieraan mm kanssa useampaankin otteeseen, ja tuntui rentoutuvan. Mutta tätä tarvitaan lisää...

voi seppo seppo

2011-02-28T20:03:00.005+02:00

Eilen tuli Gitellä kaksvee täytee, kai sitä pitäs ihan isona jo nyt alkaa pitää.. Viikonloppuna jo ihmettelin, että Jii haisee tosi juoksuselle ja Nettakin sitä normaalia enemmän haisteli. Se ei kuitenkaan sotkenut, mutta kyllä sillä nyt ainakin on juoksu alkanu. 20.3. oli tarkotus startata ekat agikisat, mutta taitaa nyt jäädä. Mä oon itse huhtikuun kaks ekaa viikkoa reissussa, niin venyy sitten sinne kauas tulevaisuuteen... Harmi myös, että jää nyt ulkopuolisen kouluttajan aksatreenejä ja koirakylpyläreissu Jiiltä väliin.

Ainiin. Pari päivää sitten olin lenkillä Oton ja Netan kanssa. Netta meinas innostua liikaa, kun kuvitteli nähneensä kissan tai jotain. Käskin sen selän taakse kävelemään, se tuli sivulle ja jatko intoilua. Olin ottamassa sitä kuonosta kiinni, että katkaisen tuijotuksen ja huomauttamassa, että lopettaa, niin se vinkas ja peruutti ja muuttui ihan oudoksi. Se ei ensinnäkään ikinä ole vinkassut kivusta. Sitten sen tasapaino oli huono, hoippui kävellessä vasemmalle, seisoessa näytti normaalilta. Ensin se katto Ottoa vihasen näköisesti, sitten alko mielistellä mua. Ihmettelin siinä, että mikä ihme sille tuli. Ruokaa tavoitellen liikkui suht normaalisti, vapaasti liikkuessa hoippui sinne vasemmalle. Parin minuutin päästä se oli taas normaali. Loppumatka kotiin ja ilta meni normaalisti. Mistä toi voisi johtua?

Helenan koulutus

2011-02-27T12:30:00.004+02:00

Eilen pitkästä aikaa Helenan koulutuksessa. Lähinnä pitäis kuulemma luottaa enemmän koiraan, eikä tehdä helpoimman kautta. Esimerkiksi tossa alussa ensin jäin 6. esteen viereen ottamaan vastaan, mutta parempi oli mennä suoraan kolmosen taakse. Ajotuksen kanssa meni pari kertaa pieleen, mutta onnistuessa loistava. 6-7 välin leieröinti onnistu hyvin. Kympin takaakierto vähän tökki, ensin meni kerran hyvin, sitten sain aika pitkälle tulle viemään takaakiertoon, että onnistu. Loppusuorakin taas tarkkaa ajoituksen kanssa, Jii lähtee niin kovin herkästi mun liikkeen mukaan.

Edelleen pakkasta ja pekoa

2011-02-25T21:53:00.004+02:00

Torstain treeneissä oltiin taas pienellä porukalla. Ihmekö tuo, kun auton mittari näytti – 23 matkalla metsään. Päätettiin kuitenkin tehdä kunnon treeni ja tallattiin alue edes takaisin moneen kertaan, tulihan ainakin lämmin. Otin koirille partioivan treenin, jokaiselle vain yhden ukon. Ja Netta onnistui tekemään jotain, mitä ei koskaan ennen: unohti näytölle lähtiessä, missä mm on. Oli siis ollut (jälkikäteen kuulin) ihan maalimiehen luona ja ottanut rullan. Paikka vain pääsi unohtumaan, ja sitten tarvottiin pimeää ja lumista metsää, kunnes pyysin maalimieheltä ääniapua. Enpä taas tiedä, kuinka tilanteessa olisi pitänyt toimia, nyt ääniavun myötä löydettiin mm:lle ja palkalle.

Otto toimi kuten kokenut koira: juoksi helppokulkuisinta polkua kunnes sai hajun. Maalimies löytyi siis nopeasti ja helposti. Haukku oli vaan varsin laiskaa.
Gitte sen sijaan sai hetken hakea, sillä mm oli kuopassa, eikä haju sieltä tainnut nousta. Hyvin kuitenkin työskenteli, ja sai lopulta palkkansa.

Tänään oltiin taas varikolla. Ja meitä oli jopa kuusi ihmistä! Otto sai yhden ukon lumikasan huipulle. Ja se oli palakakkua. Ainoa vaan, että oli hypännyt makaavan maalimiehen päälle - vahingossa kai kylläkin.

Netalle otin myös vaan yhden ukon (koska hävettää treenata 3 koiraa, mutta kun en raatsi jättää ketään treenaamattakaan), optiolla että se onnistuu. Ja onnistuihan se sikäli, että Netta muisti, missä mm oli näytölle mennessään. Rullan ennenaikaiseen pudottamiseen mun olisi kyllä puututtava.

Giistä on pakko sanoa, että se oli tosihyvä! Teimme haun partioimalla, ja Gii etsi hienosti risteillen molemmin puolin :) Eka ukko oli umpipiilossa auton lavalla, ja Gii ilmaisi sen. Toinen oli alueen perällä, missä ei oltu aikaisemmin käyty treeneissä, roskisten välissä. Ja tämä myös löytyi ja haukuttiin hienosti. Taitava Sintti!

Mä olen tässä jatkuvasti (edelleen ;)) arponut, keskittyisinkö Giin kanssa enemmän palvelus- vai pelastuspuoleen tyyliin. Eikä selvyyttä näytä tulevan - treenaammehan yhtälailla molemmissa porukoissa. Tällä hetkellä vaaka kuitenkin kallistuu pelastuspuoleen. Ehkä syynä on, että Giille opetettiin ensin partiointi eikä pistot, ja nyt se partiointi siis edelleen tuntuu luontaisemmalta.

sitä samaa taas

2011-02-24T08:56:00.003+02:00

Eilen pakkasesta huolimatta aksaa viikkotreenit, onneks pakkanen hallissa oli laskenut kymmeneen, mutta lämppäys -23:ssa oli kyllä jäätävää...
Takaosassa sellasta pyöritystä, meni ihan jees. Jopa merkkaus/niisto vai mikä se nyt oliskaan sujui :o Vähän taas tosin aluksi sellai, ettei ite ollut niin mukana..
Toisessa päässä tehtiin lähinnä puomia, vaihdellen palkka namukupista tai heittäen ja vaihdellen koko puomi tai vain alastulo. Jii alko selvästi innostumaan puomista enemmän, puolessa välissä vauhti kuitenkin aina tippuu raviin. Alastulot ei niin tajuttoman hitaat, vaikka melkeen kävelyvauhtia kuitenkin. A sen sijaan on paljon parempi.
Kepeillä ilmeni vedättämisen takia viimisen välin pujottelematta jättämistä, voi nenä seppo.

hyvä sepi

2011-02-22T14:29:00.004+02:00

Gii ei sitten vieläkään ole alottanut juoksua, eikä nyt tarviskaa niin päästäs VAUn epiksiin ja Helenan koulutukseen.
Sunnuntaina oltiin Korkeavireen epiksissä, ja siellähän menikin koko päivä, kun piti ehtiä paikalle ennen alkua ilmoittautumaan ja kilpailevat maksit vasta viimeisenä vuorossa.
Päätin, että tehdään kaksi kertaa se sama rata, kun kerran mahdollisuus on. Eipä olis kannattanu: ekalta 5 ja toiseltä hylky.
Itse olis voinu olla paremmin hereillä, Jii sen sijaan oli loistavassa vireessä. Musta tuntu, että vaan seisoskelin siellä :D
Kukaan ei tehnyt puhdasta rataa ja Jii oli nopein vitosista, vaikka päällejuoksu meni koko aidan kiertämiseksi ja uudelleen lähetin takaakiertoon sekä muuta pientä...
Sijoitus siis ensimmäinen, tais tulla kaks muuta tulosta ja loput (ehkä viis) hylkyjä.

Lauantaina ois ollu Netan rally-toko, mutta sen juoksujen takia Otto pääs tuuraamaan. Ihan kuin siitä olis tullut vanha :D Se ei jaksanut provosoitua sitten yhtään sille haukkuvista koirista pienessä hallissa :D
Ja sitä sai jopa herätellä patukan kanssa. Takapäätään se ei osannut käyttää kyllä yhtään ja perusasento meinas sekottua pyörimiseen, mutta mitäs pienistä..

Pekoapakkasessa

2011-02-19T20:21:00.002+02:00

Jännä, miten pakkasella alkaa panostaa nopeisiin treeneihin ;) Tai siis niissä treeneissä, mitä on ollut, paljon on peruttukin. Perjantaina oltiin Mariannan kanssa kahdestaan. Keksin, että nyt on sopiva hetki opettaa korkealla olevia piiloja. Varikolla yhden rakennuksen ympärillä on kolmella sivulla tikkaat tai portaat. Giin treeni meni sitten niin, että näki aina mm lähdön. Ensin mm kiipesi tikkaita niin, että jalat jäi noin metrin korkeuteen. Sitten mm kiipesi talon ulkoseinällä kiertäviä ritilärappusia puoleen väliin toista kerrosta. Gii yllätti ja kiipesi kaveriksi. Kolmannella kerralla mm kiipesi tikkaille melkein toiseen kerrokseen asti. Joka kerta Gii keksi nopeasti, että missä mm on, vaikkakin viimeisellä joutui vähän aikaa työstämään. Haukku irtosi ja jatkui hyvin. Palkkasin itse, vaikka nyt jälkikäteen ajatellen olisi ollut hyvä tilaisuus harjoitella perusasennossa odottaen, että mm laskeutuu palkkaamaan, mutta eipä tullut silloin mieleen... Otolle ja Netalle en viitsinyt Mariannaa siinä pakkasessa kiusata enää mm:ksi, vaan ne pääsivät vaan alas juoksemaan.

Viime viikon treeneissä -sen mitä niistä vielä muistan- on tehty samantyylistä innostettua ja ilmaisun kestoon panostettua harjoitusta. Mutta kyllä nämä pakkaset saisi jo helpottaa.

sä pystyit siihen pena!

2011-02-15T11:29:00.004+02:00

Viime viikolla korkeavireellä tällästä:

Oli kyllä vaikee rata muistaa. Ensin 1-11. Se meni puhtaasti, jopa ainaisongelma valssit oli hukassa ja meiän valssit oli kuulemma päivän parhaat. Muuta ei oo kyllä jääny mielee :D

Perjantaina rakit ja mama peko-treeneissä, ehkä se niistä kirjottaa.
Ja Netta alotti juoksun.

Sunnuntaina yllätyin itsekin, kun lähin Sykkeen parkkihalliin tokoilemaan. Sää oli niin jäätävä, ettei viittiny lähtee hallille. Netta teki kaukoja ja seuraamisen täyskäännöksiä, varsin kivasti jopa. Jii teki seuraamista, treenimäärään nähden loistavaa. Ihan kuin peräpäänkäyttöäkin ois ilmenny oikein. Lähinnä kaikki taas takapalkalla.

Eilen oli myös outo päivä, tokoiltiin kotona. Jii metallia ja kaukojen liikeratoja + pari m+i vaihtoa. Metallin kanssa lähinnä perusasentoa ja siihen tuloa, pari nostoa.
Netta teki vähän pidemmän sarjan avo-kaukoja, loistava. Ja mikä oli päivän yllätys: pepe oppi antamaan tassua!! Okei, ärsykekontrollia ei ainakaan vielä ole. Sillä on kiva tapa vaan olla kynsikäs...
Pulsku ei jaksanu kiinnostua niin paljoa, että olis tullu alakertaan kattomaan pääsiskö mukaan niin panostettiin sitten sen osalta lepoon.
Illalla se tosin kävi aivastelemaan verta. Sillä on nenässä jotain, minkä nimeä en muista, alkaa ehkä n:llä. Kuulemma ei mitään vakavaa ja se rauhoittui sitten.

Ehkä nyt sitten tarkenis lähtee hallille vähän tekniikkaa tekemään...

no aksaapa taas

2011-02-09T11:06:00.004+02:00

Ei taas päivity ei..
Viime vkolla viikkotreeneissä tehtiin samaa Oreniuksen rataa. Muuten meni ekalla kerralla puhtaasti, mutta muurista tippu palikoita (oli nyt maxi, eikä medi) ja Jii oli vauhdikkaampi. Kokeiltiin paria eri ohjaustapaa sitten.

Korkeavireellä tehtiin 29 esteen rataa, pätkissä kylläkin. Lopuksi kokeiltiin kokonaisena, mutta sen verran oli jo väsynyttä, ettei onnistunu.

9. esteellä onnistuin potkasemaan Jiitä lapaan, kun en ehtinyt alta. 11 putkesta kääntyi ensin oikeaan suuntaaa, mutta lopuksi alkoi kääntymään väärään suuntaan. Se oli oikeestaan suurin ongelma meillä. Ennen 17 hyppyä Jii kuulemma itse jarrutti, jotta pystyi kääntymään :D Puomi välillä hidas. Viimisellä kerralla jo vähän väsyneenä kun tehtiin, niin jätti viimisen keppivälin pujottelematta, sitä onneks ei vähään aikaan oo muuten tehny. 23 jaakotus toimi ihmeen hienosti.

Toissapäivänä oltiin KKK'n epiksissä. Mölleissä ja ykkösissä. Möllirata aivan kaamee, Jii oli jotenkin epävarma ja hidas. Jäi esimerkiksi A:n päälle hetkeks :o
Ykkösten radassa ei muuta eroa kuin kepit yhden hypyn tilalle. Nostatin virettä kunnolla, ja asiampaa seppo!
Niin ja molemmat radat päätty suora putki + hyppy suoraan, ja Jii tietty ennen mua siellä ja ois lähteny omatoimisesti ettii mihin patukka jäi palkaks :D

Kisaamista tässä on tullu kovasti harkittua, kun usutusta alkanu ilmetä, mutta mihin sitä lähtis ja juoksutki pitäs just alkaa niin öö..

oreniuksen koulutus

2011-01-31T20:34:00.006+02:00

Eilen oli VAUn järjestämä Juha Oreniuksen koulutus. Oli kyllä tosi hyvä. Gii oli kepeillä jotenkin normaalia hitaampi, mutta kesti normaalia enemmän vedätystä, ei jättäny kesken. Niistoa pitää treenata, mä jopa tajusin itsekin väistäväni sitä väärään suuntaan, kun se ei mielellään hyppää päin, mutta eipä se edes auttanu :D
Mun ohjauksessa taas perinteistä ongelmaa, en etene ja en ole niin "tiukka ja tarkka".

Jonna videoi meitä (kiitos!!)

Niin ja lauantaina oli penan rally-toko. Mutta mikäköhän sitä vaivaa? Netta reagoinu lenkeillä viime aikoina muihin koiriin, ollut ihme villi (hyppii, yrittää kantaa kaikkea mahdollista), kusi halliin (:O ???) jne. Juoksut pitäs alkaa kohta, mutta...?
Jii oli mukana, sen kanssa lopuksi A:n ja puomin alastuloa. Ei turhaa kiirettä ollu.

ja vanhaa lajia

2011-01-30T13:46:00.006+02:00

Torstaina kun Noora oli koetoimitsijakurssilla, niin mä sainkin sitten Giin mukaan pekotreeneihin. Oltiin taas varikolla, mutta nyt tehtiin ylhäällä rakennuksen takana metsänreunassa. Mä otin Giille kolme ukkoa niin, etten itse tiedä piiloja. Alue oli varsin pieni, ja lähetin myötätuuleen. Kuten luonnollista oli, se bongasi piilot aina hieman takakäteen. Saadessaan mm hajun, se suunnilleen heitti ilmassa täyskäännön :) Eka ukko oli vasemmalle seinustalla parrujen 'alla' lumipussissa, toinen oikealla aurassa ja kolmas oikealla kopissa ovi auki. Kaikki löytyivät erittäin nopeasti ja haukkuikin hyvin. Mä en vielä ole yrittänyt mennä koiran viereen sen haukkuessa, mutta ehkä kohta sitäkin voisi uskaltaa yrittää.

Netalle oli kanssa kolme mm, joiden piiloja en tarkalleen tiennyt. Eka oli sama kuin Giille vasemmalla parrujen alla. Jostain syystä Netta sähelsi taas, ei ottanut rullaa vaan peruutti pois piilosta ja yritti ruveta haukkumaan. Kutsuin sen takaisin ja lähetin uudelleen. Nyt otti rullan. Toinen mm oli saman auran takana kuin Giilläkin, ja siinä ei rullailmaisussa ongelmia. Kolmas oikealla penkassa, ja ilmaisu toimi hyvin.

Perjantaina olimme taas varikolla, mutta nyt alhaalla. Netalle otin kaksi ukkoa, toinen lumipenkassa ja toinen korkean lumikasan päällä. Ensimmäisen nosti helposti, ja rulla toimi myös. Kasan päällä olevaa ukkoa joutui hetken hakemaan, samoin rullantuontireittiä kasan päältä mun luo, mutta onneksi ilmaisu toimi taas ongelmitta. En kyllä ymmärrä, mikä tuon ilmaisun viikko sitten sotki. Toivottavasti olisi nyt palautumassa ennalleen.

Gitelle otin ensimmäisen ukon korkeareunaiseen vihreään autonlavaan. Vähän arvelutti, mutta onneksi turhaan. Muutaman kerran Gii kiersi lavan, ja alkoi sitten haukkua: hieno Sintti! Toinen ukko oli lumikasan päällä, ja sitä sai hetken paikallistaa, mutta hienosti toimi taas.

Vähän meinaa oli mielikuvitus koetteella, kun tässä lumimäärässä yrittää keksiä vaihtelevia treenejä. Onneksi tänään ollaan menossa ihan uuteen metsään.

LISÄYS klo 20.30 Luntahan siellä uudessä metsässäkin riitti. Gii ei ollut mulla mukana, kun oli ollut Nooran kanssa aksavalmennuksessa. Otolle yksi ukko, ei ongelmia. Netta toimi ekalla ukolla hyvin. Sitten sen kuitenkin oli pakko juosta Oton ja mun jäljet :( ja toisen ukon bongaus oli vaikeaa. Taas se palasi ensin ilman rullaa ukolta perusasentoon. Ja mun oli pakko lähettää se uudelleen ukolle. Ärsyttävää...

uutta lajia

2011-01-28T16:17:00.003+02:00

Viime lauantaina alko Netan kanssa rally-toko kurssi. Tehtiin semmosta 10 kyltin rataa, pena oli tosi innoissaan ja osas jo entuudestaan niitä liikkeitä. Tunnollisesti ja ajoissa alotettiin tänään aamulla tekemään kotiläksyä, perusasentoon tuloa takakautta kiertäen.

Tiistaina Gii oli ihme outo, kun tulin himaan. Vatsasta pinkeä ja vähän vaisu. Ti-ke yönä oksensi broiskun siipiä, mitä oli syönyt maanantai iltana. Sitä aikasemmin varmaan oksentanu pienen annoksen lihakasvista, mitä söi ti iltana. Heräsin vasta pureskeluun, kun seppo päätti syödä broiskut uudestaan..

Keskiviikkona aksaa. Puomi tajuttoman hidas. Se johtuu mun mielestä epävarmuudesta, kun Jii ei varma mitä haluan. Tehtiin sitten alastuloa, että namikuppi edessä ja Jii sai tarjota. Vähän meinas jumia, A:lla parempi. Muuten meni ihan kivasti rata.

Eilen ei taas päästy korkeavireen treeneihin, kun mä olin koetoimitsija kurssilla.

Varikolla ja metsässä

2011-01-23T21:29:00.003+02:00

Perjantaina olimme taas varikon perällä aurattujen teiden houkuttelemana. Otto oli mukana vaan tallaamassa. Netta sai vaihteeksi olla eka koira. Sille olin pyytänyt ekan maalimiehen valkoiselle autonlavalle, mutta mm olikin ajatuksissaan mennyt vihreälle lavalle. Sitä olin miettinyt piiloksi, mutta pelkäsin sen olevan liian vaikea, kun lavan reunat olivat hyvin korkeat ja se oli täysin umpinainen. Kun kuljimme lavan ohi, Netta selvästi huomasi siellä olevan jotain. Hoputin sen kuitenkin jatkamaan matkaa, ja ihmettelin, kun ei se reagoinut valkoiseen lavaan mitenkään. Lähetin sen uudelleen lavaa kohti, ja silloin kuulin, kun mm hihkaisi vihreältä lavalta. Palasimme siis Netan kanssa vihreälle lavalle, ja hyvin ymmärsi ottaa rullan lavan vieressä, eli ei siis ollut liian vaikea. Harmi vaan, että en sen heti antanut työstää tätä piiloa, kun olin taas itse tietävinäni paremmin. Toinen mm oli parakissa sisällä, ovi auki. Tämä mm oli koirille uusi, oli vasta tutustumassa toimintaan. En tiedä, mikä mätti, mutta parikin kertaa Netta meni parakkiin sisään ja tuli kohta ulos, nuuski maata parakin edessä, ja meni taas sisään. Sitten se tuli mun luo perusasentoon, mutta ilman rullaa. Huusin mm:lle että sanoo 'rulla' kun koira seuraavan kerran tulee. Näin tekikin, ja viimein Netta palautti rullan mulle asti.

Gitelle oli eka mm valkoisella lavalla. Hyvin keksi itse ruveta haukkumaan. Toinen mm oli samassa parakissa kuin Netalla, ja hyvin meni sekin, sai haukuttua vaikka parakissa vähän kaikui.

Tänään treenasimme Holmassa metsässä. Mä kun niin halusin jatkaa risteilytreeniä Giin kanssa, ja laitoin ukot tarpomaan sivurajoja. Ei ollut hyvä idea. Lunta oli paljon, oikea puoli jyrkkää ylöspäin rinnettä ja vasemmalla ukko erkani äkkiä kauas. Ukot eivät siis löytyneet heti suorilta, ja paluu keskilinjalle tapahtui menoreittiä. Molemmin puolin teimme vain kolme ukkoa, ensimmäiset haukkuilmaisun kanssa. Ei tästä treenistä kyllä mitään hyötyä ollut, mutta toivottavasti ei haittaakaan.

Netalle otin ilmaisutreenin kahden ukon kanssa. Ensimmäisellä toimi hyvin, mutta toisella mähelsi taas rullan kanssa, pudotti kesken matkan, poimi suuhunsa, mutta pudotti taas tullessaan perusasentoon. Lähetin sen uudelleen ukolle, ja sitten toi rullan hyvin. Toivottavasti tämä on nyt vain joku tilapäinen rullahäiriö :/

Otolle yksi ukko. Kyllä sen kanssa on helppoa, lähetin sen vaan etsimään ja odottelin hetken, mistä haukku alkaa kuulua. Täytyy tunnustaa, että edelleenkään en ole ihan vakuuttunut tuosta pistottamisesta, kannattaako sitä edes yrittää näille muillekaan opettaa...

aksaa kertaa kolme ja hierontaa

2011-01-20T16:41:00.006+02:00

Sunnuntai-iltana neitien kanssa hallilla. Jiin kanssa päällejuoksua ja keppikulmia, asiaa. Keinu meinas olla turhankin vauhdikas, otettiin sit pari kertaa vähän muistellen. Netan kanssa pientä kivaa.

Eilen viikkotreenit. Rata oli aika helppo, ei mitään pahempaa kohtaa. Kivoja vekkejä saatiin aikaseks. Ainaisongelma ennakoiva valssi taas ekalla kerralla tökkäs ja Jii käänty ennen hyppyä. Puomin alastulokontakti turhan hidas, mietittiin et onko parempi että on käsky ottaa kontakti vai pitäskö pysähtyä pelkällä estekäskyllä. Jaa-a.
Kepit hyvä, rengas hyvä. Keinulla ihme himmailua, sunnuntain takia? Jii meni jotenkin tosi varovaisesti ja ois halunnu pompata.
Takaosassa A:n alastuloa, kivakiva. Yhdellä aidalla tehtiin sellasta yhtä ohjaustekniikka minkä nimestä ei hajua, mutta suju kivasti :D Pari kertaa kepit vaikeammalla takaleikkauksella, hyvä seppo!

Eilen korkeavireen treenit, nykyisin ollaan kisaavien ryhmässä. Korkeavire muutti Lahteen, reilu 3km päähän meistä niin pääsee kätevästi kävellen sinne. Ainoo vaan, että ärsyttää, kun Jii peitsaa vaikka ite juoksen. Tietty sen saa käskettyä ravaamaan, mutta..

Rata oli haastava, tehtiin pätkissä. Uutta, tai mitä Jiin kanssa oon hyvin vähän tehnyt, oli esimerkiksi nelosella ihan pyöriminen koiran mukana (kenties tällekin joku hienompi nimi..). Samaa tehtiin esteellä 12, ensin yritin takaleikata 10-13 välit, mutta ei kääntyny tarpeeksi, tai siis joutu vetää kunnolla ohi, että haki kepit oikein. 14-16 valssaten, ja edelleen se ennakoiva valssi tuotti tuskaa. Puomi oli pari kertaa tajuttoman hidas, pari kertaa kohtuullinen.

Ainiin! Tiistaina oltiin hierojalla. Netta muuten hyvä, mutta lanteen alue kireä. Sille oli kuulemma tullut viime kerran jälkeen (siitä varmaan 1,5 vuotta..) kunnon selkälihakset. Ja hieroja suositteli, että vois kokeilla MSM:ää. Giillä lanneselkä hiukan kireä. Antoi, ihme kyllä, hieroa tosi kivasti, mitä nyt olis halunnu selällään maata koko ajan hierojan sylissä... Ja Otolla ei mitään merkittäviä kireyksiä, kuulemma lihakset alkaa tuntua jo vanhan koiran lihaksilta. Neideille olis tarkotus noin kk sisään varata uusi aika.
Kiva oli 3,5h kattoo kun muita vaan hierottiin :D

Etsintää

2011-01-18T18:07:00.004+02:00

Sunnuntain pekotreenit oli taas varikolla. Oton otin mukaan vaan tallaamaan aluetta. Tällä kertaa kävi jopa hyvä tuuli lännestä. Giille otin ekan ukon lähetyksestä oikealla, jolloin tuulesta ei ollut hyötyä, mutta ajattelin, josko runsaasta pistotuksen harjoituksesta olisi. Heitti kuitenkin yhden ylimääräisen lenkin, ennenkuin ukon löysi. Seuraavat kolme maalimiestä olivatkin sitten aseteltu tuulta ajatellen, ja hienosti Sintti ne löysi. Työmotivaatio tuntui olevan hyvin kohdillaan, ja vaadittu n.10 haukun sarja ennen palkkaa irtosi helposti joka ukolla. Seuraavalla kerralla pitää vaihdella enemmän ilmaisun kestoa.

Netalle otin vain kaksi ukkoa, samat kuin Giin kaksi viimeistä alueen vasemmassa reunassa. Myös Netta teki hienosti töitä, vaikka sai alkuun etsiä melko pitkään tyhjää aluetta. Jos sen kanssa jotain jaksaisi ruveta korjaamaan, niin rullan pitoa siihen asti, että mä annan luvan irroittaa. Nyt sylkäisee itse pois tullessaan perusasentoon. En vain ole tähän jaksanut puuttua, kun en sen kanssa ole mihinkään kokeisiin tähtäämässä, ja pelastuspuolen kokeissa ei ennenaikaisesta irrotuksesta taidettaisi edes välittää.

Etsintää ja risteilyä

2011-01-15T11:14:00.002+02:00

Torstain pekotreenissä mun oli pakko luopua risteilytystreeniajatuksista, kun ei Leilan luona löytynyt siihen sopivaa maastoa = pelloilla oli liikaa lunta. Tein siis Giin kanssa 'pihapiirietsintää'. Ensimmäinen mm oli autokatoksen kupeessa olevien kuusien takana. Gii bongasi sen jo siirryttäessä lähetykseen. Palkka noin 5 haukusta. Lähetin sitten tyhjälle pistolle toiselle puolen kuusen alle, missä ed. koiralle oli ollut mm. Hyvin irtosi ja kävi tarkistamassa. Toinen ukko oli tallin takana, jonka löysi ja haukkui hyvin. Lähetin sitten tarkistamaan umpinaisen varastoteltan, jossa oli kulmassa koiranmentävä aukko ja mitä oli aikaisemmalle koiralle käytetty piilona. Reippaasti meni yksin sisään kahisevaan telttaan. Kolmas ukko oli pihamökin takana. Sen myös löysi nopeasti, mutta haukkuminen jäi, kun mm palkkasikin suoraan.

Netalle otin kaksi mm: tallin ja pihamökin taakse. Ajattelin ottaa helpot&varmat piilot, jotta edellisen kerran juoksukimaran jälkeen saadaan onnistumiset. Netta oli treenin viimeisiä koiria, ja hyvä että nahoissaan pysyi. Nyt se toimikin taas hyvin nopeasti ja innokkaasti.

Perjantaina varikolla tein Giin kanssa taas risteilytreenin ylhäällä rakennusten välistä aloittaen. Nyt otin haukuttamisen mukaan joka ukolle. Ja taas se tuli todistettua, että Giin mielestä on paljon kivempaa juosta etsimässä ukkoja kuin pysähtyä ilmaisemaan niitä. Eli se meinasi -taisi olla viides ukko- jatkaa vaan juoksuaan. Kun siitä huomautin, niin haukkui kyllä seuraavat - aloitti itse asiassa haukun jo ennen ukon luo pysähtymistä.

Treenissä ei meidän lisäksi ollut kuin kaksi ihmistä ja yksi koira, niin teimme toisen kierroksen alhaalla. Tai mä tein kaksi kierrosta vain Giin kanssa, kun en kehtaa kaikkia kolmea koiraa treenauttaa. Netalle otin siis alhaalla kaksi ukkoa valmiiksi piiloon. Ja mä en tajua, mihin olin sen varsinaisen rullapannan hukannut, mutta autosta löytyi vain se vanha norskirullakopiopanta. Irroitin sitten siitä rullan toisesta päästä, ja koiran lähetettyäni huomasin, että rulla roikkui kyllä tosi pitkällä ja paukutteli sitä iloisesti kylkiin juoksun tahdissa. Pelkäsin koko ajan sen etsiessä, että se provosoituu rullan heilumisesta nappaamaan sen suuhunsa, mutta onneksi ei :) Se malttoi hyvin keskittyä etsimään. Ensimmäinen mm löytyikin kohtuunopeasti. Toinen oli perällä autonlavojen välissä, ja etsitytti pidempään - hyvä niin, sillä koira etsi hyvin. Mm oli ihan uusi tuttavuus meille, mikä ei onneksi Netan työskentelyyn näyttänyt vaikuttavan: rullan otti, palautti, näytti ja meni näytöllä maahan ihan niin kuin pitikin.

Otolle otin taas vain sen yhden ukon, mutta etsitytin sitä mutkien kautta. Nyt sekin teki hyvin töitä, mutta ilmaisu vähän pätki, kun ukolla oli palkkarasia näkyvissä ja Oton piti käydä sitä tökkimässä haukkumisen välissä.

Gitelle otin yhden mm perälle lavojen sekaan. En tiedä, vaikuttiko se, että mm oli ennestään tuntematon, mutta Gii haukahti ensin kerran, ja oli sitten pyörinyt ihmettelemässä ennenkuin jatkanut taas haukkumista. Palkan sai sitten jo muutaman haukun jälkeen.

Kai se nyt taas pakko on ruveta hakemaan Giille tuota ilmaisun kestoa. Syksyllähän aloitin treenaamaan sekä ilmaisun kestoa, että mun tulemista koiran viereen. Ehkä etenin liian nopeasti, kun Gii tuntui ottavan tästä painetta -tai jotain- sillä löytäessään mm se ei suoraan ampunut luo haukkumaan vaan jäi siihen pyörimään ja katselemaan, missä mä olen. Niinpä helpotin tuota ilmaisun kestovaatimusta. Nyt voisi taas aloittaa niin, että mm haukuttaa koiraa pidempään, mutta palkkaa ilman, että mä olen vieressä.

Risteilyä ja epikset

2011-01-09T21:30:00.002+02:00

Pientä ponnistusta vaati, mutta pääsinpä jatkamaan risteilytreeniä tänäänkin. Teimme varikolla samassa paikassa kuin perjantaina, mutta jatkoimme rakennyksista eteenpäin pidemmälle, että saimme viimeiset pistot täyspitkiksi. Nyt vaikeutin sekä Netan että Giten treeniä niin, että 3-4 viimeistä ukkoa oli jo enemmäntaivähämmän piilossa. Kerran taisin molempia koiria joutua lähettämään pistolle uudelleen, kun mm ei ekalla löytynyt. Tämä ei mennyt Caniksen opin mukaan, mutta halusin saada koirat jatkamaan pistot loppuun asti. Viimeisellä mm:llä Gii myös haukutettiin. Tätä risteilytystä pitäisi kyllä kohta päästä maastossakin tekemään.

Illalla olimme Kanavan koirakillan epiksissä maneesissa - siinä samassa, jossa syksyn leirillä käytiin. Mölliradalta Noora ja Gii sijoittuivat toisiksi 10 virhepisteellä. Eka virhe tuli, kun Noora oli takakulman aidoilla liikaa jäljessä ja toinen virhe viimeisen riman pudotuksesta. Ykkösten radalla Gii otti ja hyppäsi keinun ylösmenokontaktin :o Ajattelimme, josko se sekoitti bang-gameen, mutta videolta näkyi, että Noora taisi vetää sitä sivuun kääntyessään seuraavaa estettä kohti. Toinen kämmi tuli A:lla, kun Gii juoksi ensin sivuitse ja sitten vielä kiersi ympäri. Lieneekö tähän vaikuttanut, kun mölliradalla Noora joutui aika kovasti muistuttamaan Giitä alastulon kontaktinotosta tai sitten Nooran kädet taas sotkivat suunnan ;)

Umppareita ja risteilyä

2011-01-08T13:48:00.006+02:00

Pikkuhiljaa on yritetty palailla normaalipäivä=treenirytmiin. Noora oli keskiviikkona Giin kanssa aksassa, ja torstaina, perjantaina ja lauantaina on treenattu pekoa.

Torstaina varikolla harjoittelimme umpipiiloja. Giille otin ekan perässäjuoksuna tunnelinsuulle, luukku raolleen. Toinen oli haamuna umpinaisessa betonirengastornissa ja kolmas ihan avopiilossa kuusentaimien seassa. Kyllä se näin umpparit haukkuu, ehkä voisi jo ottaa valmiita seuraavalla kerralla.

Netalle oli ukot valmiina. Eka tunnelinsuussa, josta se ei ilmeisesti saanut hajua, kun meni ihan juoksemiseksi. Betonirengastornissa ollut ukko löytyi paremmin, mutta kaiken kaikkiaan ei kovin hyvä suoritus - itse asiassa heikoin suoritus, mitä Netta on mun kanssa tehnyt. Tunnelinsuu myötätuuleen oli ilmeisesti liian vaikea sille.

Otolle oli eka ukko raunion reunalla traktorinrengastornissa. Mun mielestä se vainusi ukon jo ennen lähetystä, mutta ei mennyt sitä nostamaan, vaan juoksi kunniakierroksia. Jouduin lopulta komentamaan sen töihin. Ihan selvästi se tiesi juoksenneltuaan, missä molemmat ukot oli, ja kävi ne sitten 'suorilta' haukkumassa. Ehkä inhimillistän liikaa, mutta muutakaan selitystä en keksinyt, kun että Otolle on nyt niin monta kertaa ollut vaan yksi ukko, jonka se on nopeasti nostanut, ja sitten sen treeni on ollut siinä, puolessa minuutissa ohi. Ihan tuntui, että se halusi nyt enemmän hauskanpitoaikaa itselleen.

Kuten hyvinsuunnitellussa treenissä kuuluukin ;) keksimme perjantaina yhtäkkiä, että kokeillaan risteilyn opettamista Caniksen mallilla - parempi ehkä myöhään, jos ei silloinkaan... Olimme Kirsin ja Mariannan kanssa kolmestaan, ja ainakin me saatiin juoksutreeniä ;D Aloitimme varikolla ylhäällä rakennusten välissä, jolloin ukot juoksi seinustoja pitkin. Pistot pääsivät pitenemään, kun rakennukset loppuivat. Kaikki koirat keksivät jutun juonen hyvin nopeasti, ja tuntui, että ainakin niistä oli kivaa. Meillä vaan itsellä oli vielä vähän hakusessa, kumpaan käteen koiran keskilinjalla ottaa ja miten itse kääntyilee, että koira pysyisi koko ajan ohjaajan etupuolella.

Lauantaina jatkoimme Kehräämön takana samaa treeniä. Holskut juoksi treeninsä kokonaan umpihangessa, ja Giikin osittain. Giin kohdalla keskeytin, kun huomasin sen pyrkivän palaamaan keskilinjalle sitä uraa, minkä oli raivannut mennessään mm:lle. Jatkoimme sen lopputreenin ja springerien treenit auratulla parkkiksella, jolloin risteily eteni paremmin. Netta toimii tässä harjoituksessa yllättävän hyvin, se ohjautuu kevyemmin kuin Sintti, joka keskilinjaa kohti juostessaan näkee seuraavan ukon ja paahtaa sinne satalasissa. Tämä kyllä varmaan korjaantuu, kunhan ukot alkavat olla paremmin piilossa.

Toivottavasti huomiselle saamme vielä porukan kasaan, ja voimme jatkaa tätä risteilykuuria. Seuraavaksi pitäisi saada ukot jo pikkuhiljaa piiloon.

Sinisiä ajatuksia

2010-12-28T11:00:00.005+02:00

Hyvinhän se joulunaika kului tekemättä mitään. Valoisa aika rajoittui Kainuussa noin 5 tuntiin. Ja vaikka aurinko periaatteessa paistoi, niin ei aurinkoa silti meidän mökille asti näkynyt. Maisemat olivat kyllä hienot.

Onneksi pakkanen pysyi siedettävissä lukemissa ja pääsimme koirien kanssa lenkille. Onkohan muilla kelpeillä sama ominaisuus, että ne kuorruttavat tikkujalkansa jäällä? Gii kerää jalkoihin ja mahanalustaan kiitettäviä jääkokkareita, mutta ei ne sitä tunnu häiritsevän. Onneksi anturoiden ja varpaiden välit ovat pysyneet jäättöminä.

Jos nyt mekin katsoisimme päättyvää ja alkavaa vuotta koiraharrastusten tavoitteiden valossa, niin heikolta näyttää ;) Tälle vuodelle ei tavoitteita Giin osalta ollut, mutta yllättäen BH tuli käytyä. Ensi vuonna - jos hyvin käy - Gii voisi startata jo virallisissakin agikisoissa ja ehkä käydä pelastuskoiraliiton haku- ja/tai rauniokokeissa. Netalle oli tälle vuodelle tavoitteena päästä sekä mejä että pejä -kokeisiin, mutta heikosti meni. Ainoa koepaikka, mikä saatiin, piti peruuttaa juoksujen takia. Ensi vuodelle ei tavoitteita sillä rintamalla. Tärkein toive ensi vuodelle kaikkien koirien osalta on, että pysyvät terveinä ja iloisina.

Ja kiitos kaikille treenikavereille sekä erityiskiitos Maijalle aktiivisena kasvattajana tapaamisten ym. toiminnan järjestämisestä - toivottavasti jatkuu ensi vuonnakin! Kohtahan meitä on isompikin teami, kun Jillaroo toimitti kuusi ihanaa joululahjaa :) Isosisko Gii lähettää onnitteluja äipälle ja pikkuisille!

On me treenattu - onhan

2010-12-19T17:11:00.007+02:00

Ehkä meidän kohdalla ahkeruus paivittää blogia ja treenata eivät korreloi - tai korreloivat negatiivisesti ;) Toissa viikon treeneistä, jos sellaisia oli, en kyllä enää muista mitään.

Torstaina oli käyttökoirien pekotreenit lumenkaatopaikalla. Gitte oli Nooran kanssa aksassa, joten mä tein Netan kanssa. Kerrankin metsässä tuuli riittävästi, ja me onnistuttiin melkein jopa pistottamaan. Ukot liikkuivat takalinjaa pitkin yksi kerrallaan piiloon, ja mä etenin koiran kanssa keskilinjaa. Ekalle ukolle lähetin vaan liian eteen, joten Netta juoksi tyhjän kiekan ja palasi itse mun luo. Lähetin sitten enemmän oikealle, ja ukko löytyikin nopeasti, kun matkaa ei varmaan ollut kuin 20 metriä. Toka ukko oli ehkä 30 m ja kolmas 40-50 metriä.

Perjantain pelastuskoirien treenissä varikolla Netalle oli kaksi ukkoa valmiina. Ensimmäinen oli matalan muurin alla keskimmäisessä renkaassa pressun takana. Nyt myös tuuli sen verran, että lähetyksessä näin koiran saaneen vainun, ja se juoksikin suoraan piilolle. Netta oli ryöminyt renkaaseen pressun ali mm luo, joka oli sitten sanonut 'rulla'. Hyvin palautti rullan ja teki näytön. Toinen mm oli tiheässä kuusikko-taimikossa, jonne edetessä koira etsi raunioiden alareunan alueet. Ukolla oli itse ottanut rullan, tuli mulle ja lähetin näytölle. Juostessa irrotin liinasta, kun en pysynyt koiran perässä. Koira siis hävisi taimikkoon, ja mä en meinannut itse löytää perille, kun mm ei ruvennutkaan palkkaamaan ja kehumaan koiraa näytöllä, vaikka tämä oli mennyt maahan oikeaoppisesti - odottelivat vaan molemmat ihan hiljaa mun paikalletuloa :0 joka kyllä kesti... Onneksi Netta kuitenkin malttoi odottaa maassa.

Tänään käyttökoirien pekotreenit oli taas peruttu osanottajapulan vuoksi, niinpä menimme Nooran kanssa kahdestaan varikolle. Jälleen oli hyvä tuuli, ja päätin treenata etsimisen kestoa, niinkuin mua se ja sen potentiaali virheilmaisuihin pelottaakin, mutta kai sitäkin on uskallettava. Nyt on niin paljon hiottu perussuoritusta ilman varsinaista etsimistä. Eli Noora meni rakennuksen taakse betonirenkaasen piiloon. Mä etsitytin Netalla koko kentän ensin, ennenkuin etenimme rakennuksen taakse, minne haju kulki. Netta työsti pitkään renkaita, ja paikallisti kyllä, missä mm on. Renkaassa olisi ollut aukko, mistä Netta olisi voinut kurkata sisään, mutta se ei sitä huomannut. Kun koira oli aikansa työstänyt, se jäi istumaan kuono kohti piiloa, ja mua alkoi hirvittää, että kohta se haukkuu. Niinpä käskin Nooran muistuttaa sitä 'rulla', jolloin se nappasi rullan ja tuli mulle. Umpipiilojen ilmaisua pitää edelleen treenata, mutta hienoa oli, että se etsi hyvin ja kohtuupitkään ennen löytöä. Rullan palautukset mulle sujuu myös hyvin, jos mä pysyn hiljaa kunnes se on perusasennossa mun vieressä. Kaiken kaikkiaan mä olen tosi iloinen Netan nykyisestsä rullatyöskentelystä, sillä on sopivasti intoa ja se tuntuu vihdoin tajunneen, mitä pitää tehdä :D

Oton kanssa tein torstaina vain rasioiden ilmaisua maahanmenolla jäljeltä, kun muut olivat jo lähteneet. Perjantaina ennen treenejä Noora oli varikolla kerran ukkona Otolle. Tänään varikolla mä olin Otolle piilossa ja menin rakennuksen takana olevaan siiloon. Kyllä se aina vaan tuntuu yhtä paljon tykkäävän, vaikka sen treenaaminen on ollut ihan vaan puolihuolimatonta koiran aktivointia.

Giten kanssa perjantain treeneissä harjoiteltiin umpparien ilmaisua, missä on ollut väistämisongelmaa. Nyt ukko härnäsi ja näki piiloon menot - kyllähän se tällä lailla haukkuu maakuopat ja muut, mutta tiedä, onko oikeasti järkevää eli opettavaista. Tänään Noora oli Gitelle ukkona varikolla rakennuksen takana siilossa. Mä etsitytin sillä rakennuksen etualueen vielä pidemmästi kuin Netalla, ja hyvin se työskenteli. Lähti pistotyyppisesti etsimään esim. lavat kun lähetin, mutta muuten siitä kyllä näki, ettei vainua saanut. Rakennuksen takaa lähetin siilolle, mistä meinasi palata, kun ei saanut vainua, mutta pysähtyi kesken paluun ja lähti kiertämään siilon taakse, mistä saikin vainun. Hieno Sintti!

Lauantaina olimme agihallilla keskenämme. Noora teki Giin kanssa vauhtirataa ja avokeppikulmia. Vinoilla kepeillä ei saatu ongelmaa aikaan, mutta normikepeillä meinasi hakea toista väliä, jos Noora lähetti sivusta. Gii keksi sitten itse ruveta vekkaamaan sopivan tulokulman löytämiseksi ;) Giin vetäessä henkeä teimme yhtäaikaa Noora ja Netta sekä mä ja Otto jotain pientä ihan vaan koirien mielenvirkistykseksi.

Ai niin, toissaviikolla Noora ja Gii oli epiksissä, tuloksina mölleistä 5 vp, kun Gii kääntyi putkesta takaisin. Ykkösissä tuli hylly, kun Gii oli niin paljon Nooraa edellä ja luki vekkauksen takaakierroksi. Kepit ja kontaktit olivat onneksi hyvät.

Ja se messari, missä Noora kävi Giin kanssa tuotti tulokseksi arvostelun EH, tuomarina Manuel Loureiro Borges Portugalista:

Little bit shy and nervous. Feminine. Nice head and expression. Good neck. A little bit long on body. Ribcage should be more developed. A little bit light on bone and irregular mover.

Ja yksi tämän aamun virstanpylväs: neidit Netta ja Gitte rähisivät toisilleen ensimmäisen kerran. Olin tulossa aamulenkiltä koirien kanssa, ja olimme kaikki ahtautuneet meidän pieneen tuulikaappiimme. Olin juuri pakottanut Netan jättämään sen koko lenkin mukana kantaman pallon oven ulkopuolelle, ja tuulikaapissa se himoitsi mun hanskaa lattialta. Gii sattui sitten pyörähtämään Netan mielestä häiritsevän lähelle hanskaa, mistä Netta huomautti ja Gii rähisi vastaan, ja noussut ärinä oli kyllä melkoinen 8-o Otto säesti haukkumalla, mutta pysyi niin kaukana kuin tuulikaapissa mahtui. Tähän asti Gii on nöyrästi alistunut Netan huomautuksiin, mutta nyt sitten ei...

Viime viikon aksat ja vähän muuta

2010-12-06T17:24:00.005+02:00

Köyhää oli toissa viikkoon verrattuna :D
Keskiviikkona tehtiin tosi helppoa rataa, ensin normaalisti ja sitten hiljaisesti ja kädettömästi ohjaten ja lopuksi vielä väärään suuntaan. Suju kovin hyvästi. Toisessa päässä hallia keppikulma-harkkaa, avokulmista meinas hakea tokaan väliin.

Torstaina Korkeavireen treenit. En nyt saa rataa piirrettyä, kun ohjelma toisella koneella. Yhdellä takaakierrolla tuli olis halunnu tulla riman ali :o huomautus autto. Erikseen keppejä, A:ta, keinua ja rengasta. Rengas samanlainen kuin omalla hallilla, mutta Jii ei jotenki hahmottanu sitä vaan ihmetteli et mistä välistä pitäs mennä. Aikasemmin menny siellä hyvin, outo.
Keinu hyvä. Kerran tasapaino vähän horju ja seuraavan kerran meni vähän varovaisemmin. Melkeen parempi kuin omalla hallilla, kun se oli tukevampi ja hiljasempi.
A:lla keskityttiin alastulon nopeuteen. Hyppäytyin sivulta siihen ja heti kun haki oikean kohdan niin vapautus edessä olevaan putkeen. Tuli hyviä toistoja, pitää muistaa kiinnittää huomiota, että katse olis eteenpäin.
Kepeillä putkihoukutusta, kun pujottelu meinannu tökkiä jos putken pää edessä. Ongelmaa (hidastu, pysähty ja pujotteli tökkivästi) alko ilmetä, kun putki oli kahden jalan päässä keppien päästä. Emilia palkkas patukalla päästä, mieluummin ois menny tosin sinne putkeen kuin palkkautunu patukalla :D Lopuksi helppoa, avokulma taas aiheutti tokaan väliin hakeutumista. Vekki autto, mutta pitää treenata niitä.

Perjantaina ja lauantaina oltiin taas näyttelytreeneissä, ja ei ois haittaa käydä enempää. Ens lauantaina kuitenkin HeW:iin menossa.

Kotona tehty takapalkka juttuja kaikkien kanssa. Jii: perusasentoa, metallinoudon osia, luoksetulon pysäytystä ja avo-kaukoja. Netta: metallinoutoa (levoton perusasennossa), avo-kaukoja. Ja Otto lähinnä kaikkea mitä mieleen tulee.

Onnistumisia päivänvalossa

2010-12-05T15:49:00.002+02:00

Tänään treenasimme metsässä 70 * 150 alueella. Mittasimme, merkkasimme ja tallasimme alueen jopa harvinaisen huolellisesti. Gii pääsi ekana radalle. Otin kolme ukkoa niin, etten tiedä piiloja ja ohjeena palkata nopeasti. Etsimme partioiden. Ja nyt Gii toimi erinomaisen mallikkaasti :) Metsä oli kohtuuavara ja oli helppo seurata koiran työskentelyä. Kaksi ensimmäistä maalimiestä olivat kaatuneiden puunrunkonjen alla oksiston suojissa, ja jälkimmäisestä varsinkin haju painui runkoa pitkin alarinteeseen. Hienosti Seppo työsti hajut, löysi mmt ja aloitti haukkumaan. Viimeinen ukko oli ihan takimmaisessa kulmassa kuopassa, mutta siinäkään ei mitään ongelmaa. Tällaisia suorituksia lisää :)

Mörköjä pimeässä

2010-12-04T21:02:00.003+02:00

Nyt se sitten toistui eilisissä pekotreeneissä: Gii ei selvästi halunnut mennä haukkumaan piilolle. Me oltiin raunioiden alhaalla metsässä. Eka ukko meni sikalan edessä olevaan risukasaan umpipiiloon. Gii näki lähdön, löysi ukon suht nopeasti, haukahti kerran ja jatkoi juoksua 8-0. Pari volttia juostuaan palasi piilolle ja haukkui. Huusin ukon palkkaamaan noin 5 haukusta, kun olin itse melkein piilolla asti. Gii näki taas toisen ukon lähdön, ja löysi tämän maakuoppapiilosta, missä kansi oli raollaan, nopeasti. Mutta nyt toistui sama: haukahti kerran ja jäi sitten juoksemaan kukkulaa ympäri :-( Liityin seuraan kävelemään kukkulaa ympäri, ja sain sen nousemaan takaisin ja haukkumaan pari kertaa, mistä palkka. Nyt on siis tehtävä jotain toisin. Umppareiden opetuksessa voisi palata siihen, että ollaan ihan liki piiloa, ukko hetsaa, menee piiloon ja Gii heti perään. Kun vire on korkeammalla, niin toivottavasti asenne korjautuu ja haukku irtoaa. Tätä toistetaan useampi kerta samalla piilolla. Huomenna ollaan päivänvalolla metsässä, mutta voi olla, että otan siellä suorapalkan...tai jotain muuta, että saataisiin taas sitä asennetta...

Netan kanssa tein eilen samat piilot ja samalla lailla kuin Gitelle. Ja Nettahan toimi :D Ainoa ongelma on spanieliaivo, joka palaa tuomaan rullaa kohtaan, mistä lähti. Ehkä mä voisin kehua sitä, kun se on tuomassa rullaa, jotta se huomaisi mun siirtyneen? Otolle otin vaan sen iloksi yhden ukon punaiseen koppiin. Nyt se taas toimi.

Tänään olin Palveluskoiraliiton pelastuskoirien hakukoulutuksessa Vantaalla Airportissa, luennoitsijoina Päivi Nietosvaara ja Sari Kärnä. Olipa hyvä koulutus! Ja kyllä mua harmitti, että jouduin lähtemään hieman etuajassa pois, enkä ehtinyt kuulla, miten Caniksen ohjeilla opetetaan koirille risteily. Luentomateriaalista luin, ja tuntui niin järkeenkäyvälle, että tekisi mieleni kokeilla. Onhan Nettakin opetettu rullalle ihan vaan Caniksen ohjeita seuraamalla, niin jos sama lähde toimisi Giten pistotyöskentelyn opettamiseksi?

Itsenäisesti vai yhdessä etsien

2010-11-28T19:04:00.003+02:00

Parin viikon pekotreenit ovat jääneet taas kirjaamatta. Viime viikon perjantaina oltiin varikolla takaosassa teemalla umpipiilot. Giille yritin ottaa oikein rautalangasta vääntäen helpon kaavan mukaan niin, että maalimies haukuttaa ennenkuin menee piiloon. Mutta siitä ei tullut mitään, kun Gii ei malttanut keskittyä ja pysähtyä ilmaisemaan ei-piilossa-olevaa maalimiestä. Kun vaikeuskerrointa lisättiin ja ukko oli umpinaisessa betonirengastornissa, niin jopa malttoi kelpiekin keskittyä. Eli umpparin ilmaisu meni ok. Mä kyllä tämän treenin jälkeen mietin, onkohan viimeaikoina liikaa treenattu haukun kestoa ja paineistettu koiraa, kun nyt ei meinannut pysähtyä haukkumaan? Enempää ei ehditty tekemään, kun Noora vei Giin sitten näyttelytreeniin.

Netalle otin saman kaavan. Ensin ukko helpossa piilossa eli lähinnä ilmaisutreeni, sitten näki ukon lähdön betonirengastorniin. Nyt oli (taas) mun moka, kun otin ukoksi Jarin, joka aikanaan haukutti Nettaa hyvin paljon, kun siitä haukkuvaa yritettiin. Eli tietty Netta haukkui ensin umpparia, mutta mm sanoessa 'rulla' otti rullan. Toisella kierroksella otin (toisen) ukon konttiin, ovi hiukan raolleen. Nyt toimi hienosti :) Otolle oli kanssa rengaspiilo ja ylhäällä lavojen päällä toinen ukko. Nopea suoritus, ei ongelmia.

Sunnuntaina olimme meille uudessa metsässä - joka kyllä oli ihan tuossa vieressä - lumenkaatopaikka Holmassa. Nyt halusin varmistaa, että Gii ei ainakaan jätä maalimiestä eli ohjeistin ekan ukon palkkaamaan heti ja kaksi seuraavaa haukkumisen aloituksesta. Eka pisto oikealle etukulmaan n. 40 m ilman apuja, hyvin meni. Toka ukko vasen etukulma 50 m myös ilman apuja, hyvä. Kolmas oikealla, mutta olin epävarma lähetyskohdasta ja pyysin onneksi ääniavun, sillä ukko olikin paaaaljon pidemällä eteenpäin. Ääniavusta Gii lähti suoraan ukolle, ja haukkui ok.

Netalle eka ukko samoin oikealla kuin Gitellä, toimi hyvin. Toka ukko vasemmalla oli jättänyt palkkarasian näkyviin, ja koira meni ukolle maahan odottamaan palkkaa (niinkuin näytölle). Mä onneksi kävelin katsomaan, mitä tapahtuu, ja sain huudettua ukolle ohjeen piilottaa rasia ja sanoa rulla. Siitä koira sitten tokeni odotettuun toimintaan. Otolle en enää kehdannut ruinata ketään mm:ksi, vaan muiden lähdettyä kävin piilottamassa takanurkan roskikseen takin ja sen nuuhkimisesta palkkasin koiran ;)

Viime perjantaina treeneissä ei sitten ollutkaan taas kuin Noora, Jari ja mä. Oltiin taas varikon takaosassa. Mä olin Otolle ukkona takana olevien kuormalavojen labyrintissa, ja nopeasti löydyin. Jari oli Gitelle nyt piilossa siinä samassa kontissa mitä ed. kerralla käytimme muillekin umppariharjoitteluun ovi hiukan raollaan. Gii sai jonkun aikaa työstää ja etsiä hajun lähdettä, pyöri konttia ja yritti allekin kurkistella, ennenkuin hoksasi ovenraon. Netalle Noora oli piilossa lavojen päällä. Tämä meni paremmin kuin odotin. Netta etsi vapaasti, bongasi sitten hajun, juoksi lavoille, kerran hypähti, näki Nooran ja palautti mulle rullan :)

Tänään olimme Hollolassa meille uudella etsintäalueella. Kaikille oli kaksi uutta maalimiestä, ensimmäinen talon takana ylhäällä olevalla terassilla, johon pääsi vain vähän tikapuita leveämmin rappusin seinän vierestä mihin ei mm haju tullut. Toinen mm oli navetan pariovien takana olevassa kopissa, pariovien alla oli n. 5 cm rako, mutta ovet kiinni. Ensimmäistä ukkoa hakiessaan Gitte pyöri jonkun aikaa pellonreunassa, tarkensi sitten hajun tulevan terassilta, pyöri sitten ympäri terassia, hyppi, kävi juoksemassa voltin pellonreunassa, pyöri terassia, ja keksi sitten, että ylös on kiivettävä tikkaita pitkin ja haukkui. Navettapiilo teetti myös töitä, mutta haukkui lopulta oven takana. Hyvä treeni Giille, ei liian helppo mutta ei onneksi liian vaikeakaan. Mun vaan kuulemma pitäisi antaa koiran työskennellä itsenäisemmin... tätä mun pitää edelleen miettiä... mä kun tuppaan kulkemaan yhdessä koiran kanssa enkä vain lähettämään sitä...

Netalle ja Otolle paha haaste olivat ne rappuset terassille. Molemmilla kesti aikaa, että ilmaisivat alhaalta, kun eivät ylöskään uskaltaneet. Samoin navettapiilon ilmaisu oli työläs. Netalle mä itse loppujen lopuksi sanoin rulla (kun seisoin noin 10-15 m päässä) kun olin odottanut aikani ja pelkäsin sen muuten rupeavan haukkumaan. Mutta kaiken kaikkiaan oli Netalta taas parempi suoritus kuin mitä odotin :) Otto sen sijaan hämmästytti toiseen suuntaan: sen olisi kyllä ongelmitta luullut haukkuvan navettapiilon, mutta se jäi vaan istumaan ja vinkumaan piilon viereen ja kesti tosi kauan ennenkuin haukku tuli. Mä en ymmärrä, mikä sillä oli. Tai olenhan mä ennenkin huomannut sen olevan vinkuen ilmaiseva, mutta tämä oli nyt jo toooosi pitkä odotus. Ehkä myös vaikutti se, että mä jäin odottamaan noin 20 m päähän, yleensä olen liikkunut lähemmäs kun tiennyt sen olevan ukolla.

Nii-in tässä on nyt näköjään käynyt niin, että mulla on kolme peko-koiraa treenattavana ;D Mielellänihän mä ne treenaisin, mutta treenikavereiden suhteen tämä ei voi olla kestävä ratkaisu. Gii on tietty se ykkösfokus, mutta Netankin kanssa on mennyt sen verran kivasti, ja Otto itse niin tykkää lajista...

maistusko aksa

2010-11-26T15:06:00.004+02:00

Maanantaina oltiin epiksissä.Yksi rata per koira, niin maxi mölleissä. Puhdas rata ja about 20s alle ihanneajan, vaikka väliin mahtu pientä pyörimistä. Jaakotuksessa Jii käänty väärään suuntaa, mutta ei onneksi hypännyt uudestaan samaa hyppyä.

Tiistaina päivällä ohjaustekniikkatreenit, syli- ja poispäinkäännöstä.

Kovin tarkkaan se luki taas ohjausta ja sen takia pientä epäröintiä mistä menee.
Illalla tokoa, tällä kertaa Netta mukana. Se oli kovin keskittyvä, mutta niukka treenaaminen kyllä näkyy varmuudessa. Se oli sitten vika kerta sitä kurssia.

Keskiviikkona normi viikkotreenit aksaa.

Ekan kerran Seppo ei kuunnellu ohjausta ihan täysin, ohitti esim renkaan kun katto johonkin muualle. Yksi toinen koira teki samaa.
Kakkonen vähän tökki, kokeiltiin sylkkäriä eri kohtiin, niistopersjättöä ja ihan vaan pyöritystä (itse mukana pyörien). Putket ois ollu myös paljon kivempia kuin A.
Kepit hyvä, samoin rengas. Pari kertaa A:n alastulo hidas. Käännökset suju.
Takana tehtiin itsenäisesti puomia, keinua ja keppejä. Pumin alastuloa putkipalkalla, ainakin vire nousi :D Keinu suju tosi kivasti. Kepeillä vähän nihkeilyä, ehkä päässä olevan namikupin takia. Radalla ei kuitenkaan mitään ongelmaa.

Torstaina korkeavireen treenit.

Taas kakkonen tökki, tehtiin pakkovalssilla. Seppo tulee helposti suoraan, kun itse lähtee etenemään. Kutosen jälkeen olis mielellään lähteny hakemaan numerotonta putkea. Sain jäädä joko tosi kauas ja pakkovalssata tai vekata ennen kutosta. Vekki toimi tosi hyvin. Ysille jaakotus, toimi.
Erikseen sivussa keppejä ja A:ta. A tosi hyvä, kepeillä vähän nihkeilyä, päässä oleva namikippo tais häiritä.

Ehkä nyt vois pari päivää pitää aksataukoo...

ja sitten taas vaihteeks kaikkea ihan samaa

2010-11-22T16:38:00.006+02:00

Viime viikko meni taas kiireessä. Tiistaina toko, en nyt enää muista mitään järkevää.
Keskiviikkona aksaa. Ei malttanu pujotella kunnolla jos olin putken puolella, kun näki toisen putken pään. Kun mä olin puomin puolella ni ei ongelmaa.

Ja torstaina aksaa, alko Korkeavireen kurssi. Välistävedot onnistu joka kerta, ootko rikki seppo? Erikseen puomia ja keppejä. Puomilla alastulo sais olla nopeampi, voitas kokeilla putkipalkalla. Ja kepeillä palkka sais tulla muualta kuin mun kädestä (tai heitän eteen päin, mutta silti).
Perjantaina hain Jiin kesken taas peko-treeneistä ja mentiin näyttelytreeneihin. Siellä oli tällä kertaa myös ulkomuototuomari Bo Skalin, kehu Jiitä muuten, mutta toi ujous sais jäädä pois.

Otolla oli viime viikolla joku silmä ongelma. Yksi ilta se vaan halusi nukkua sängyssä silmä vasten peittoa, silmä oli turvonnu. Huuhdeltiin sitä, niin parantu parissa päivässä.

Tuli myös punnittua koirat Otto 28,3kg, Netta 18,1kg ja syöppöSeppo 15,5kg. Mutta ei se niin tuhti ole :D

Edelleen pimeää metsää

2010-11-13T21:04:00.003+02:00

Perjantaina olimme taas Jokimaalla pekotreeneissä. Nyt kävi melko voimakas tuuli koillisesta, joten otimme kaikille koirille alueeksi metsätien oikean reunan jyrkän rinteen, mistä tuuli kävi. Treeneissä oli mun lisäksi kaksi, joten joka koiralle otin kaksi ukkoa ;)

Giille ja Otolle ukot olivat samoissa piiloissa. Ensimmäinen heti metsänrajassa, ja lähetin jo heinikon puolelta. Jiin lähetin ensin liian aikaisin, eikä se saanut hajua vaan pyörähti vasemmalle. Kutsuin sen takaisin, kävelimme vähän eteenpäin ja lähetin uudelleen. Nyt sillä oli heti haju, mutta ukko olikin aika haastavassa piilossa. Alueella oli korjaamatta edelleen kesällä kaatuneet puut, ja mm oli puun pystyyn nousseessa juurikossa, joka oli edelleen tiiviisti täynnä maata eli piilo oli ilmeisen tuuleton pussi. Giin kohdalla en edes vielä tajunnut piilon haastavuutta, vaan ihmettelin vaan, että sillä kestää paikallistamisessa. Ihan tarkkaan en pimeydessä nähnyt, mitä se teki, mutta valo pyöri piilon ympärillä. Ei siinä ajallisesti kyllä mennyt kuin ehkä 10-20 sekuntia, ennnekuin se oli ukolla haukkumassa. Menin viereen ja annoin luvan palkata. Palasimme yhdessä keskilinjalle = metsäautotielle. Olin merkinnyt heijastimella kohdan, mistä ukko menee alas piiloon. Lähetin koiran taas etuviistoon n. 10 metriä ennen heijastinta. Ukko oli mennyt ihan rinteen alas notkelmaan ison kiven kupeeseen. Ukko sanoi, että Jii oli seisonut kiven vieressä ja odottanut, että mä tulen lähemmäksi (lähdin siis keskilinjalta koiran perään jo sen etsiessä, että ehtisin pimeässä paikalle ilman, että sen tarvitsisi haukkua ikuisuutta). Ukko sanoi, että vasta kun koira havaitsi mun tulevan, se oli mennyt ukolle haukkumaan. Tämä on kyllä yllättävää, jos se tosiaan on näin toiminut 8-o Toinen vaihtoehto on, että se ei ole heti saanut paikallistettua ukkoa, joka ilmeisesti oli taas vähän tuulipussissa ison kiven takana. No, joka tapauksessa se aloitti haukkumaan reilusti ennen mun näköyhteydelle ehtimistä ja haukkui, kunnes ehdin paikalle.

Oton kohdalla vasta tajusin ensimmäisen puunjuurakossa olevan piilon vaikeuden. Otto lähti heinikosta suoraan ja vauhdilla, pysähtyi n. 3 metriä ukosta juurakon viereen ihmettelemään, bongasi sitten ukon, mutta hukkasi sen vielä uudelleen noin metrin päässä 8-0 sitten oli ilmeisesti nähnyt mm, ilahtunut suunnattomasti, pyrkinyt syliin ja aloittanut haukun. Toiselle ukolle lähetin suoraan tästä, ja Otollakin kesti yllättävän kauan paikallistaa toinen mm. Kohtuuvoimakas tuuli, jyrkkä kivikkoinen rinne ja ukot tuulipusseissa piiloissa on ilmeisen haastavaa kokeneemmallekin koiralle :)

Netan kanssa otin ukot näkölähtöinä, ja se toimi hyvin. Koira oli kerännyt kiitettävän viretason autossa vuoroaan odotellessa, ja kanavoi motivaation tälläkertaa työskentelyyn.

kaava-arkea

2010-11-13T16:44:00.003+02:00

Joo-o, nihkeesti päivittyy.
Viime viikolla ei ollu toko treenejä. Tiistaina aksassa pakkovalssia. Pitäs vahvistaa sitä, että Git tekee mitä merkkaa, vaikka jo itse etenee. Kepit avokulma, haki oikein ja pujotteli loppuun asti.
Takaosassa tehtiin keinua, alkaa olla hyvällä mallilla. A:lla Sarin 'ohijuoksukontakteja', eli Git ottaa ja itse jatkaa. Lisäks yksittäisellä aidalla tota pakkovalssiin liittyvää merkkaamista niin, että namialusta siivekkeen takana aluksi ja saksalaista ja niistopersjättöä. Tehtiin kohtuu paljon, että Seppo ees yhtään väsyis, mutta ei. Netan korvassa se oli ku kotiin tultiin. Viime aikoina neidit on muutenki leikkiny paljon enemmän keskenään (= Jii kiusannu Penaa) kuin vaikka viime keväänä.

Perjantaina äiti oli kaikkien koirien kanssa peko-treeneissä, mä hain sepon kesken ja mentiin näyttelytreeneihin. Kolme eri ihmistä kävi tutkimassa sitä. Yks oli Jiin mielestä kiva, yhtä piti koko ajan vilkuilla ja yksi oli vaan aluksi epäilyttävä.
Ei mitään pakoloikkaa kenenkään kohdalla, mutta vilkuilua ja makkaran heikompaa maistumista. Liikkuminen ok.

Tänään mä olin taas kehäsihteerinä ja piti nyt illalla mennä aksailemaan, mutta halli onkin varattu.. Git ois varmaan samaa mieltä et aksaa pitäs treenata enemmän!

ja edelleen sitä samaa

2010-11-07T19:01:00.003+02:00

Tai tiistaina Gitte pääsi kyllä epiksiinkin. Ykkösten rata oli erittäin vaikea lyhyiden estevälien ansiosta. Gii oli kyllä tosi taitava: hyppäsi maxiesteet mahdottomistakin lähestymisistä huolimatta, teki kontaktit ja haki putket ja kepit vaikeista kulmista. Nooran ohjaus ja nopeus vaan kaipaa vielä hiomista ;) Agista siirryimme suoraan Orimattilaan tokotreeneihin. Noora teki Giin kanssa kakeja, ruutua, liikkeestä seisomista, noutoa ja askelsiirtymiä. Torstaina olimme Mia Skogsterin luennolla, ja siellä heräsimme huomaamaan, että on aika Giin tokossa panostaa enemmän tunnetilan luomiseen. Gii tekee kyllä liikkeet ihan okei, mutta aikalailla hiipivällä 'meneeköhän tämä nyt oikein' -asenteella. Eli tavoitteena asenteenmuutos! Keskiviikkona oli Giin aksatreeni, josta voi kuulemma raportoida, että saksalainen alkaa ehkä pikkuhiljaa onnistua. Lauantaina Gii treenasi keppejä, keinua, puomia ja aata. Vire ja vauhti olivat katossa, olihan se odottanut tunnin hallilla häkissä vuoroaan. Netan kanssa keppejä.

Perjantain pekotreenissa Jokimaalla Giin kanssa harjoiteltiin edelleen ilmaisua, sen kestävyyttä kun ohjaaja tulee paikalle. Noora oli eka ukko, ja yllätys oli, että Gii haukkui Nooralle tosi huonosti. Kolme seuraavaa maalimiestä, jotka menivät yksi kerrallaan lennossa piiloon, sujuivat onneksi paljon paremmin. Edelleen se vaihtaa paikkaa haukkuessaan, mutta haukkuu kuintenkin ja lopulta rauhoittuu paikalleen vaikka mä liikun ympärillä, ja viimein mä sitten onnistun tulemaan viereen seisomaan. Netalle oli kolme maalimiestä. Mä olin eka, ja se sujui ok. Tokalla maalimiehellä tarjosi haukkua ja kolmannella meni juoksenteluksi. Kolmatta sai hakea jonkun aikaa, ja ehkä se spanielin muistista katosi siinä välissä, mitä maalimiehen löydyttyä sen rullan kanssa pitikään tehdä. Otolle oli kaksi mm metsässä, ja meni ok.

Sunnuntain pekotreenissä Sipurassa mulla oli taas kaikki kolme mukana. Giille otin edelleen saman kaavan mukaan ilmaisua neljällä ukolla. Unohdin kysyä maalimieheltä, mutta musta näytti että se hyppäsi päälle. Toivottasti näin harhoja... Mutta seuraavalla kerralla on ehkä syytä tehdä jo pidempi etsimisosuus. Netalle otin kaksi maalimiestä niin, että näki lähdöt. Eka meni hyvin, mutta tokalla se päätti juosta rullaa palauttaessaan yhden ylimääräisen kunniakierroksen. Otolle oli yksi maalimies, ja se löytyi taas hyvin.

Mitäpä muuta kuin pekoa

2010-10-30T10:26:00.002+03:00

Huomaan, että treenisuunnitelman noudattaminen on hiukan haastavaa, kun harjoittelee samaa lajia kolmessa eri porukassa, ja joka porukalla on tietty omat tapansa ja tavoitteensa. -tää oli siis se selitysosuus, miksei treenisuunitelmassa ole pysytty ;)

Viime viikon perjantaina olimme Jokimaalla metsässä. Mulla oli mukana kaikki kolme koiraa, mikä varmaan kahdesta treenikaveristani, jotka molemmat treenaavat vain yhden koiran kanssa, on tosikivaa. Gitte pääsi ekana töihin. Otin sen tyhjälle alueelle niin, että maalimiehet menivät suoraan takarajoja pitkin ja me keskilinjalle. Eka ukko vasemmalla oli sopivasti tuulen päällä, ja Gitte teki hyvän piston jopa yli 50 metriin kun juoksi ensin ohi. (Mä näin hyvin seurata koiraa, kun olimme siinä heti tienvarren varvikossa.) Löysi sitten ja haukkui. Ukko jäi takarajalle siirtymään eteenpäin, ja me Jiin kanssa palattiin keskilinjalle. Toinen ukko antoi ääniavun (taputus) ja tuli löydetyksi. Jatkoimme tämän mm kanssa niin, että menimme yhdessä seuraavalle piilolle, josta me Giin kanssa jatkoimme matkaa vinottain keskilinjalle, jossa siirryimme ukon kohdalle ja lähetin. Ekalla lähetyksellä ei irronnut kunnolla oikeaan suuntaan, mutta toisella onnistui. Neljäs mm taas antoi ääniavun, jotta lopuksi saatiin taas onnistunut pisto.

Otolle yksi ukko metsään, mikä oli palakakkua. Netan kanssa kokeilin, suostuuko se tekemään mun kanssa. Ukot menivät yksi kerrallaan vuorotellen tien varteen ja Netta toimi tosi hienosti :) Se taisi olla niin innoissaan päästessään pitkästä aikaa rullakoiraksi, että sille oli ihan sama kuka ohjasi. Rullan oli ottanut (i-rulla pannassa) ilman apuja ukolla ja rullan luovutukseen sivulle perusasentoon ohjasin käsiavulla varmuuden vuoksi. Ainoa, että unohdin ohjeistaa ukot, että näytölle tullessa pitää odottaa, että koira menee maahan ennenkuin se saa palkkarasian. Mutta eipä se nyt haitannut, vaikkei maahanmenoa vaadittu, kun ei se ukkoon kuitenkaan koske. Ensi kerralla sitten saa mennä taas maahan. Mä voisin kyllä ruveta Netan kanssa tekemään tätä rullahakua :) Kun vaan treenikaverit kestää mut 3 koiran kanssa. Lopuksi neidit sai leikkiä Viljon kanssa ja Otto Pörrön - vaikkei ne kyllä leikkineet...

Sunnuntain treenit oli peruttu, ja mä yritin saada kavereita Koiramäkeen ketteryysesteille, ennenkuin kuulin, että tie sinne on käyttökiellossa. Menin sitten itsekseni, tai Roope lähti Oton ja Giten lisäksi mukaan. Kävelimme kentälle, ja tietty alkoi satamaankin. Treeni typistyi sitten pelkkiin tikapuihin Giten kanssa. Tein 3-4 toistoa. Giin on edelleen vaikea hahmottaa, miten takajalkoja pitäisi liikuttaa. Harjoittelimme siis niin, että mä laitan namuja valmiiksi puolille, kannustan koiraa sitten kävelemään ja olen valmiina ottamaan kopin, kun se putoilee puolien väliin. Rauhallisesti se kyllä tekee, eikä hosu. Ehkä meidän vaan tarvii treenata lisää.

Torstaina oli sitten hälyryhmän treeni. Varikolle tuli 6 koirakkoa. Giten kanssa otin ilmaisutreenin. Kuusi ukkoa vuoroon molemmin puolin ja koira haukkumaan niin pitkään, että mä ehdin paikalle. Aluksi Gii selvästi hämmentyi mun tulosta ja lähinnä yritti väistää ikäänkuin olisin päälle kävelemässä, kun yritin viereen tulla ;) Muutaman toiston jälkeen jo onnistuin aikahyvin viereen pääsemään, vaikka sitten mm joutui käsimerkillä kannustamaan koiraa haukkumaan. Viimeisen ukon kohdalla pimeä tai jokin? aiheutti ongelmaa: Gii juoksi vaan ihan ukon vierestä volttia eikä pysähtynyt ilmaisemaan ennenkuin ukko sen pysäytti. Olisi tietty pitänyt tehdä vielä yksi toisto perään, mutta nyt tämä jäi viimeiseksi. Toivottavasti oli vaan jokin tilapäinen häiriö.

Perjantain treeniin ei sitten taas ollutkaan ketään tulossa, ja mä houkuttelin yhden työkaverini labradorinsa kanssa kokeilemaan lajia. Tyypillinen labradori oli kyseessä, mun hirvenpaistit houkutteli niin hyvin, että perässäjuoksut sujuivat loistavasti :) Olimme varikon perällä, ja Otolle pyysin mm vasenta reunaa kiertäen menemään aidanvieren autonlavoille piiloon. Oton lähetin oikeaa reunaa pitkin etsimään. Hyvin etsi ja hyvin haukkui.

Gitelle mm jäi yhden betonirenkaan sisään istumaan. Juuri kun Giin piti lähteä, niin alueelle tuli kuorma-auto purkamaan/lastaamaan. Tämä tarkoittaa myös, että alueella alkaa summerit huutaa. Gii sai siis ylimääräistä häiriötä, mikä ei onneksi tuntunut vaikuttavan. Jouduin vain haetuttamaan sillä vähän pienemmän alueen, ettei mennä kuorma-auton tielle. Keskialue oli edelleen tallaamaton, ja lähetin sen siitä etsimään partioiden. Hienosti se työskenteli ja juoksi tarkistamassa kasat molemmin puolin väylää. Mm haju painui vasemmalle, ja kiva oli katsoa, miten se sieltä tynnyrien seasta hajunlähdettä paikallisti :) Rengas oli uusi juttu, ja ensin Gii hyppäsi rengasta vasten ja ihmetteli hetken ennenkuin aloitti haukun. Kun mä pääsin paikalle, niin sai heti palkan, nyt en treenannut ympärillä kävelemistä.

Kun harjoitus oli senverran lyhyt, niin jäin koirien kanssa vielä kaupungille kävelemään. Pikkuveskun rannassa oli vesiurkuesitys, ja kyllä mustat koirat valopannoissaan herätti mielenkiintoa, sekä kysymyksiä: onko siinä äiti (Otto) ja poika (Gitte) 8D

Noora oli koko viikon Netan kanssa mökillä lomailemassa.

Korson raunioradalla

2010-10-17T19:18:00.003+03:00

Olimme tänään vierailemassa Korson raunioradalla. Olo rataan tutustuessa oli kuin lapsella karkkikaupassa :) Toivoin vain, että olisin voinut ottaa Otonkin mukana, siellä olisi ollut sopivan haastavia piiloja kokeneemmallekin koiralle. Radalle pääsi kuitenkin vain Gitte. Kun menin koiraa valmistelemaan edellisen koiran harjoituksen aikana, niin en tajua, mistä Gitte oli nostanut itsensä sellaisille kierroksille. Paikallamakuussa se pysyi kyllä, mutta tärisi. Radalle mennessä se oli niin innoissaan, etten muista omalle radalle kuljettaessa joutuneeni sitä niin paljon muistuttelemaan, miten radalle mennään (vien sen siis vapaana, mutta en seurauta). Tervehtimisessäkään se ei meinannut malttaa pysyä pylly maassa. Lähetin sen etsimään vaan 'vapauttamalla' missä ukko -kysymyksellä. Ja niinhän siinä taas kävi, että se häipyi näkymättömiin. Mä en tiennyt, missä maalimiehet ovat. Huomasin kuitenkin mm ensimmäisen kivikasan alla, pysähdyin ja kysyin ratamestarilta, kutsunko koiran. Hän kehotti kutsumaan, ja kun huusin, niin Git haukahti. Se tuli luo, ja pyöräytin sen etsimään kivikasaa. Sieltä mm löytyi, ja haukku oli -kuten yleensäkin ekalla ukolla- vähän kimeää ja väkinäistä, mutta haukkui kuitenkin.

Ratamestari sanoi, että voisin kierrättää sen etsimässä vielä seuraavallakin (tyhjällä) kasalla. Näin teimme, ja sitten Gii hinkui jo tosivahvasti eteenpäin seuraavalle kasalle. Sain ohjeeksi antaa koiran edetä ja kyllähän siitä näki, että oli hajulla. Pyöri kivikasan päällä väkkäränä, sitten hyppäsi alas, juoksi voltin ja sujahti kolosta kivikasaan sisään. Nyt haukku irtosi jo huomattavasti paremmankuuloisena. (Jälkikäteen kuulin, että Gitte oli ollut tämän mm yläpuolella kivikasan päällä haukahtamassa, kun kutsuin sen pois. Ainoa lohtu on, ettei se ollut vielä ihan mm luona, vaan vasta kasan päällä.)

Kolmas mm oli aidan vierellä harvassa majassa, ovi auki. Sinne Gitte juoksi ihan suoraan edelliseltä piilolta. Mäkin ehdin paikalle, kun koira vielä haukkui. Ja nyt on aloitettava harjoitella, että haukku jatkuu häiriintymättä mun liikkumisista huolimatta.

Neljäs mm oli taas aluetta eteenpäin yhden kivilaattakasan takana. Mun ehtimiseni sinne kesti niin kauan, että pelkäsin Giin jo häipyvän, mutta onneksi mm oli niin taitava, että sai koiran pidettyä luonaan kunnes mä pääsin kömpimään kaikkien kivikasojen yli.

Palautteena saatiin, että koira haukkuu hyvin, vaikka oli ihan uusi paikka ja uudet ukot, niin aloittaa välittömästi piilolle päästyään ja jatkaa hyvällä sarjalla. Mä olin antanut ohjeeksi, ettei paljoa yli 10 haukun haukuteta, mutta mm sanoivat, että olisi voinut haukuttaa pidempäänkin. Hyvä näin :) nyt rupeamme siis treenaamaan ilmaisua, sen kestoa vaikka mä pyörisin lähettyvillä.

Irtoaminen ja omatoiminen etsiminen saivat myös kiitosta. Vaikka Gii joutui työstämään etenkin neljättä mm kohtuupitkään vieraassa paikassa, niin se ei tainnut edes vilkaista mun suuntaan kertaakaan, vaikka seisoskelin aika kaukana. Mutta sitten se irtoamisen kääntöpuoli: lähtönopeus ja juoksemisen ilo oli taas niin kovaa, että ohitti ekan ukon vauhdilla ja huusin sen tosiaan pois toisen ukon luota. Nyt aloitamme työstämään tätä niin, että vain yksi ukko kerrallaan piiloon, ja sekin voisi olla lähellä lähetyspaikkaa.

Olipa kiva ja hyödyllinen treeni: kiitos Vantaan pelastuskoirakoille! Mä ryhdistäydyin tästä jopa niin, että tein kirjalliset tavoitteet ja harjoitussuunnitelman meille ensi kevääseen tähdäten ;)

Hälytreeni

2010-10-16T14:22:00.003+03:00

Sain kutsun osallistua perjantai-iltana hälytreeniin tumppina. Hälytys tuli illalla ennen seitsemää: Metsäkankaalla kadonnut koiranulkoiluttaja. Paikalle tuli meidän lisäksi kolme koirakkoa. Etsittävä alue oli kohtuulaaja, kun kadonnut koiranlenkittäjä oli kuulemma aamupäivällä lähtenyt kohti Tapanilaa. Siirryimme autoilla keskemmälle etsintäaluetta ja jakauduimme kahteen pariin. Gitte pääsi meidän parimme koirana töihin - tai lenkille ;) Haravoimme maastoja polkuja kulkien tähtitornin ja hautausmaan välisellä alueella. Edes lenkkeilijöitä ei siellä pimeillä poluilla perjantai-iltana näkynyt. Eikä kadonnutkaan ollut alueelta löydettävissä, mutta saipahan Gitte reippaan tunnin iltalenkin. Mä en sitä käskyttänyt ollenkaan etsimään, mutta sen käytös oli kyllä niin valppaan työssäoleva, että varmaan se aavisteli, ettei ihan vaan iltalenkillä olla. (Eikä sillä ollut edes hakuliiviä päällä, kun sen tavallisesti käyttämä Oton vanha ei mahdu valjaiden alle) Olisipa ollut kiva nähdä, olisiko se bongannut kadonneen jos olisi kohdalle osunut. Nyt voin tietysti kuvitella, että olisi ;) Yksi maalimies oli toisen parin alueella, mutta jäi löytymättä.
Sitten saimme vihjeen, että kadonnut on nähty Riihelässä. Siirryimme sinne autoilla ja jatkoimme pareina. Me taas osuimme etsimään tyhjää aluetta. Sen sijaan toinen pari löysi onneksi kadonneen, ja pääsimme kotiin jo kymmenen aikoihin.

Tästä treenistä mä tietysti rupesin vielä miettimään kolmatta 'lähetyskäskyä' Gitelle. Eli nyt olen jo päättänyt erottaa käskyt, kun lähetän pistolle tai partioimaan. Mutta entäpä tällainen pitkäkestoinen kytkettynä etsintä, kun tarkoitus on, että koira kulkee liinassa polkua eikä juoksentele edestakaisin? Ja kun on hyvin todennäköistä, ettei ole edes mitään ukkoa löydettäväksi, mutta jos olisi, niin se tietty pitäisi bongata. Ehkä sitten kun se on kokeneempi, tässä voisi käyttää partiointietsintäkäskyä? Tai kun saisin sille hommattua omat hakuvaljaat, niin varmaan niiden päälle pukeminen riittäisi. Pitäisi tietysti joskus treenata, että kävelyttäisi Giitä ainakin tunnin kytkettynä, ja sitten ukko olisi löydettävissä, niin näkisi ymmärtääkö se olevansa etsimässä. Ketähän tähän saisi suostumaan treenikavereiksi ;)

Torstaina olimme Hennalan varikolla. Mä menin ajoissa, kun mulla oli kaikki kolme koiraa mukana. Laskin ne juoksemaan ja kävelimme koko alueen läpi. Autolle palaillessa lähellä porttia juoksi tietysti jänis, ja Otto & Netta lähti jahtiin. Ei ne onneksi kauaa viipyneet, mutta läähättivät sen jälkeen pitkään. Kaikkien kanssa tein vain jotain pientä: Gitelle eteenlähetystä, Netan kanssa kokeilin mitä se suostuu mun kanssa tekee ja Oton kanssa seuraamista & maahanmenon nopeutta.

kyllämeonjotaintehtyvaikkeiblogikerro

2010-10-14T17:10:00.004+03:00

Ehkä mäki voisin vihdoin 'ehtiä' päivittää...
Tiistaina Orimattilassa, Netta arkitottis-tunnilla ja Git toko-tunnilla.
Netan kanssa kosketusalustaa, maahanmenon naksuttelua, ryömimistä kosketuskepin kanssa, hyppy ja vähän hieromista. Netta oli kovin kivasti.
Giin kanssa kaukojen tekniikka, vire vähän liika korkea. Liikkeestä seisominen, ensin tarjosi istumista. Ekaa kertaa luoksetulon pysäytystä, takapalkalla, tehtiin tosi vähän. Nouto, ja mä olin tietenkin unohtanut kapulan autoon niin tehtiin vieraalla. Tosi hyvin siihen nähden, ettei ole aikoihin tehty, ei tiputtanut tai pureskellut.
Kerran hyppy, palkkaus seisomaan pysähtymisestä ja sitten hypylle hallitusti saapumista. Niin ja tehtiin myös merkkiä, naksuttelin eka kiertämistä ja sitten otettiin pysähtyminen mukaan.

Eilen oltiin aksailemassa, tietenkin satuttiin tekemään tollasta 'ohjaajan pakko juosta' rataa, kun mä oon vähän kipee. Ja nyt sitten vähän enemmänkin.
Mulla ohjaus saisi olla vähän jämäkämpää. Poispäinkäännöllä 9:lle Git pari kertaa kierti koko aidan. Samoin putkien päät oli vähän hukassa, onko sulla silmiä seppo? Kontakteilla pientä epävarmuutta mihin kohtaan tulee, muuten meni kivasti.
Itsenäisesti tehtiin keppejä ja pari kertaa A. Kepeillä muutaman kerran jätti viimisen välin taas pujottelematta.

Helppoa ja vaikeaa

2010-10-10T17:15:00.003+03:00

Purnaisinkohan taas aluksi, kuinka tämä blogipäivitys on nyt jäänyt ihan mun varaan. Taaskaan ei siis tule raporttia alkuviikon agilityista tai tokoista. Eikä eilisillan omatoimiagista. Sen sijaan kirjoittelenpa taas -yllätystyllätys- pekotreeneistä.

Perjantain treeneihin saimme vieraita Vantaan pelastuskoirista. Olipa tosi kiva nähdä taas vähän erilaisia treenitapoja ja kuulla hyviä kysymyksiä & vinkkejä. Vieraiden koirat treenasivat raunioilla. Mutta sitten oli niin pimeä emmekä onnistuneet sytyttämään valoja, että päätimme harjoitella omien koiriemme kanssa ylhäällä. Tai Otto pääsi myös raunioille, sille oli raunion yläosassa yhdessä kivikasassa, mitä en mielestäni ollut sille koskaan ennen käyttänyt, yksi mm. Äkkiähän Otto keksi, että siellä jossain se ukko on, mutta tien löytäminen ukon luo teetti taas sopivasti töitä.

Gitte oli sitten treenin viimeisenä koirana. Ylhäällä oli hiukan valoa, mutta voisi sanoa, että tämä oli sen eka pimeäntreeni. Kaikki maalimiehet olivat myös vieraita. Niinpä piilojen suhteen otin vain perushelppoja avopiiloja, ja haukkujen määräksi riitti noin 5. Hienosti se toimi, ei mitään epäröintiä, irtosi ja etsi itsenäisesti varsin laajalla kaarella.

Tänään olimme metsässä, ja taas meille uudella alueella. Tuuli oli niin voimakas, että ihan pakkohan sitä oli hyödyntää, vaikka haku oli jälleen partioivaa. Kolme ukkoa vähän kuin jonossa tuulen alla. Yksi uusi mm ja yksi naamiointiverkon alla. Kaikki löytyivät nopeasti ja haukku irtosi myös ongelmitta kaikilla. Haukkujen määrät 5-3-12.

Nyt olenkin ajatellut, että kun kerran väkisin näytän sotkevan koiran kanssa sekaisin partioivaa hakua ja pistoja, niin otan niille ainakin erilaisen lähetyksen. Tähän asti olen lähettänyt koiran aina perusasennosta kädellä suuntaa näyttäen. Ja siitähän se on singonnut kiitettävällä vauhdilla kohti ääretöntä. Tämä hyvä pistolle, mutta partioidessa olen saanut sitten heti huutaa koiran takaisin. Tänään lähetinkin partioimaan ilman kädellä suunnan antamista, höpötin vaan missäukko ja liikahdin itse. Singahtihan se taas, mutta ei niin suoraviivaisesti eikä pitkälle, eli tänään näytti ainakin toimivan. En kyllä sitten ole ollenkaan varma, onko tämä yhtään järkevää... Kaikkihan aina sanoo, että pistot pitäisi opettaa ensin, jos ne opettaa aikoo...

Tänä aamuna käytiin Tuuloksessa ryhmänäyttelyssä. Gii oli ainoa nuortenluokassa. Tuomarina Yvonne Brink, Ruotsi. Tuloksena EH. Jostain syystä tuomari katsoi Giin hampaita toooosiiii pitkään ja Gii hermostui. (Nii-in tätäkin tietty olisi voinut treenata, harjoitellessa hampaat tulee vaan aina vilkaistua pikaisesti) Arvosteluna tuli:
Feminine head. Well set ears. Very good eyes and muzzle. Very nicely developed fore cheast. A little long in loin. Medium sized bones. Moves well in front but must have more power in the back. Needs to be happier in the ring.
... niinpä ;)

Pistoja

2010-10-03T20:20:00.003+03:00

Tänään olimme meille uudessa metsässä hakutreeneissä. Ja vihdoin viimein teimme taas pistotreeniä. Eka ukko oikeassa etukulmassa otettiin haamuna. Gii paineli suoraan ja lujaa ukolle, haukkui ihan hyvän sarjan (alle 10) ja tyhjensi palkkarasian. Ajatus oli, että ukko saisi leikkimällä tuotua takaisin, mutta Gii lähti mua vastaan. Toinen ukko vasemmassa etukulmassa otettiin ääniavulla (taputus). Irtosi taas hienosti, ja haukkui nyt sen verran pidempään, että ehdin paikalle. Tai ajatus oli, että ukko syöttelee namuja palkan jälkeen ja pitää koiran näin luonaan, mutta Gii ehti haukkua joka välissä lisää ;) Kolmas mm valmiina oikealla n. 30 m etulinjasta. Lähetin ilman apuja, ja sehän eteni kohtuusuoraan, upposi takalinjalle asti, haukkui ja pysyi namujensyöttelyllä ukolla, kunnes ehdin paikalle: hienoa! Ja nyt myös leikki tarmokkaasti patukassa roikkuen mm kanssa, kun kävelimme yhdessä keskilinjalle. Neljäs mm valmiina vasemmalla. Taas yhtä hieno suoritus, eteni kohtuusuoraan ja upposi takalinjalle. Nyt ukko haukutti ilman palkkaamista niin kauan, että ehdin paikalle. Hieno Sintti :) Ainiin, sää oli varsin tyyni.

Perjantai-iltana harjoittelimme taas kytkettynä etsimistä. Nyt olimme Kiveriön koulun liepeillä, jossa leikkiviä lapsia ja lenkkeilijöitä oli sopivasti häiriöksi. Otto toimi niinkuin lajia pidempään harrastaneen koiran pitääkin toimia. Kaksi ukkoa alarinteessä tuulen alla, molemmat bongasi ongelmitta. Paitsi että ekaa ukkoa läppäsi tassulla, kun komensi antamaan palkkarasiaa.

Gitelle oli myös kaksi ukkoa alarinteessä tuulen alapuolella. Kyllä sen kanssa työskentelystä tulee aina niin hyvä mieli. Se on niin innokas - saatuaan ukosta hajun, niin se hyppää varmaan metrin ilmaan, singahtaa satalasissa kohti ukkoa ja haukkuu jo vauhdista ;) Onneksi kukaan ei ole kertonut sille, että kytkettynä etsiessä ei tarvitsisi ilmaista.

Otto on syönyt kohta viikon särkylääkettä. Tuntuu, että lääkkeestä olisi apua. Eilen teimme reippaan tunnin lenkin satamassa, ja ne Giin kanssa vuoroon pitivät piikkipaikkaa. Netta palaa tänäiltana mökiltä. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että kyllä kahden koiran kanssa -oli ne kaksi sitten ketkä hyvänsä- on helpompaa kuin kolmen.

Ketteryyttä

2010-09-26T20:17:00.003+03:00

Peko-treenauksen teemana on edelleen ollut ilmaisut. Perjantaina haamuina yksi seisova ja kaksi makaavaa maalimiestä metsässä, hyvin haukkui taas ne vaaditut noin 15 haukkua, vaikka ilta jo oli vähän hämärtämässä. Neljäs mm oli sitten valmiina raunion reunassa olevassa betonirengas-tornissa. Se olikin vaikeampi kuin aavistin. Gii kyllä juoksi suoraan tornille, ja tiesi, että ukko on siellä. Juoksi montamonta kierrosta lujaalujaa ympäri tornia ja yritti keksiä reittiä mm:lle. Haukkumaan vaan ei meinannut ruveta, vaikka olin kuvitellut turhauman irroittavan haukun nopeasti, kun vire oli haamujen jälkeen korkealla. Vaati sitten vähän painostusta multa, että sain haukkumaan. Jos jotain positiivista tässä haluaa nähdä, niin mm-motivaatio oli kyllä korkea, piilolta ei ollut lähdössä.

Otolle otin kolme maalimiestä rauniokasalle niin, etten tiennyt piiloja. Siitä taitaakin ikää myöten tulla vinkuen ilmaiseva, sillä tarkentaessaan paikkaa se nykyään vinkuu enemmän kuin ennen ja haukkumisen aloitus kestää pidempään.

Sunnuntaina Gii meni Nooran kanssa epiksissä maxi-mölli radan nollatuloksella, vaikkei suoritus kuulemma ihan tyylipuhdas ollutkaan. Etenkin kontaktit tarvitsee vahvistusta. Mä hain sitten koiran aksaradalta, ja jatkoimme pekotreeneihin. Paikalla meitä ei ollutkaan kuin kolme, ja päätimme treenata ketteryysesteitä. Mä jätin vielä liikkuvan tynnyrisillan, keinun ja pituushypyn väliin. Vaakatasossa olevia tikapuita kokeilimme nyt ensimmäisen kerran. Jos tein namu kädessä, niin Gii keskittyi vain sen saalistamiseen. Kokeilimmekin sitten niin, että avustaja on namujen kanssa tikkaiden päässä. Alkuaskelmat menivätkin niin hienosti, mutta loppumatkasta päätti venyttää itsensä palkkiolle kävelemisen sijaan :)

Parhaiten tikapuut sujui, jos mä laittelin namuja askelmille. Giillä oli vaan taipumusta joko jättää takajalat paikalleen ja venyttää itsensä mahalleen tikkaille tai sitten siirtää takajalat etujalkojen kanssa samalle puolalle. Mutta kyllä se jo hetkittäin kulki niitä ihan normaalistikin askeltaen. Parasta oli, ettei sitä tuntunut häiritsevän, vaikka muutaman kerran melkein putosi ja muksahteli tikkailla mahalleen. Aina se pyrki maahan päästyään kiipeämään taas toisesta päästä takaisin ;) Ehkä tätäkin pitäisi treenata toisenkin kerran...

Tunnelia otimme väli'palkkana', siinä ei ihmeempiä, kunhan vielä pysähtyminen tunnelin jälkeen saadaan sujumaan. Kauko-ohjausta teimme ilman merkkiä niin, että kolme pöytää olivat kolmiossa. Vein ensin palkat pöydille, ja sitten lähettelin koiraa järjestystä vaihdellen eri pöydille. Nyt koeohjetta luettuani havaitsen, että turhaan kutsuin koiraa välissä luokse, se pitäisi lähettää aina suoraan seuraavalle pöydälle. Tätäkin sekä ensin merkille lähettämistä pitäisi kai myös toisenkin kerran harjoitella...

Otto on taas ollut vähän vetopois lenkeillä. Ehkä sille pitäisi syöttää särkylääkekuuri. Netta on mökillä lintumetsällä vielä ensi viikon loppuun.

Taajamaetsintää yms.

2010-09-21T22:37:00.003+03:00

Näiden blogipäivitysten valossa me ei enää näköjään harrasteta kuin pekoa. Tai torstain treeni kyllä painottui tokoon. Harjoittelin Giin kanssa lähinnä eteenlähetystä namukupille. Sen mielestä eteenpäinjuokseminen oli niin kivaa, että jos ei kuppi ollut riittävän kaukana, niin se juoksi vauhdilla ohi ;)

Perjantain treeneissä ei sitten ollutkaan ketään muita. Menin kuitenkin varikolle ja Giten kanssa tein taas eteenlähetystä, eteentuloa ja kiipeilimme katsomossa ja erilaisissa rappusissa. Urhoollisesti se tuli ylöspäin ritilä-kierreportaatkin, mutta alaspäin kannoin... Oton kanssa tein myös eteenlähetystä, mistä sekin kovin ihastui pitkästä aikaa, ja lisäksi patukoiden etsimistä heinikosta. Netta oli Nooran mukana maalla, ja ne teki lyhyen jäljen.

Sunnuntaina olimme kolmen hengen yhteistreenissä, teemana taajamaetsintä. Radiomäen reunalta katsoimme alueen ehkä noin 100 x 200 m (+-50m ;)), jonka läpi meni kävelytie ja pari polkua. Aurinkoisena iltapäivänä lenkkeilijöitä sekä koiranulkoiluttajia oli kiitettävästi. Otolle otin vain yhden ukon. Kyllä se taisi heti tajuta olevansa etsimässä, vaikka kytkettynä sitä ei ole juuri harjoiteltu ja treenikaveritkin oli sille vieraita. Se, ettei ukko noussut heti, oli mun virhe. Olin huolimattomasti rekisteröinyt alueen takarajan, ja käänsin koiran liian aikaisin. Itse asiassa Otto pyrki alueen reunalla olevaan monttuun (missä maalimies oli) mutta mä käänsin sen pois. Apuja pyydettyäni mulle muistutettiin, että se monttukin kuului vielä etsintäalueeseen, ja sieltähän Otto heti ukon poimi, kun sinne palattiin. Pyrki vaan taas innoissaan ensin syliin istumaan, mutta alkoi sitten haukkua.

Gitelle pyysin kaksi maalimiestä. Gitellä oli varusteena vain tavalliset valjaat, mutta jotenkin sekin ymmärsi olevansa etsimässä, vaikka oli liinassa lenkkimaastossa. Haravoin sen kanssa ensin vasemman reunan kohtuuhuolella. Kun se sai ukosta hajun, niin ei kyllä jäänyt mullekaan epäselväksi, niin vauhdilla se lähti vetämään Uudenmaankadulle johtavalle jyrkänteelle. Olimme pohtineet, jääkö jyrkänteen reunalle hajuton alue, jos haju nousee reunalta ylös, mutta näin ei ainakaan Giistä voinut päätellä. Se sai vainun parinkymmenen metrin päästä, juoksi suoraan jyrkänteelle ja sitä n. 5 m alaspäin suoraan ukolle. Haukutkin irtosi nopeasti ja palkan sai muutamasta haukusta (vaikkei kytkettynä tarvitsisi edes ilmaista). Jatkoimme alueen kiertämistä, eikä lenkkeilijät tuntuneet häiritsevän Giten etsintään keskittymistä. Mä rupesin kuitenkin taas jo epäilemään, että onko me menty ohi toisesta ukosta, kunnes itse näin sen aivan viimeisessä kulmassa. Polku, mitä seurasimme, vei kulman yläpuolelta ja haju tuli takaviistosta eli Giten piti kulkea vähän ukosta ohi haju saadakseen. Juuri kun se pääsi hajulinjalle, niin linjalle ukon taakse osui myös kaksi lenkkeilijää, ja mua huoletti, ettei se erota ukon hajua näistä. Mutta turha huoli, hienosti se bongasi ukon ja juoksi haukkumaan! Oli tosi kiva ja opettava treeni, kiitos Taru!

Illalla menimme vielä toisiin pekotreeneihin varikolle. Nyt otin Gitelle ilmaisua. Kaikki neljä ukkoa haamuina, ekat kaksi seisomaan ja jälkimmäiset makaamaan. Aavistuksen se ennennäkemättömiä makaavia maalimiehiä ihmetteli, etenkin jälkimmäistä, jonka kasvot olivat lippiksen peitossa, mutta haukkui sitten. Kaikilla ukoilla haukkui yli 15 kertaa ja sitten palkka.

Noora kävi eilen itsekseen aksahallilla koirien kanssa treenaamassa. Giin kanssa oli ottanut lähinnä puomia. Tänään oli Giin agitreeni, ja radalla puomi. Kyllä sillä jo alkaa haju olla, mitä puomin lopussa pitäisi tehdä ja siten puomin epäröinti vähenemään päin. Kepit vaan vetivät taas kovasti puoleensa ja niitä piti yrittää juosta niin kovaa, ettei joka väliin ehdi taipumaan. Radalla teki jo maksikorkeuden aitoja, ja taisi vaan yhdestä mennä ali ;) Illan tokotreeni Orimattilassa jäi tänään kokonaan väliin, kun Noora yrittää lukea. Tokotreeni on siis normaalisti Nooran ja Giten juttu, mutta viime viikolla Noora oli siellä Netan kanssa, kun antoi Giin levätä edellisen illan koitoksista.

kutsu mua beehoo sepoks

2010-09-13T22:58:00.001+03:00

Keväällä ajatus ilmottaa Seppo ajoissa bh-kokeeseen kuulosti hyvältä, mutta kuinkas kävikään, ei saanu aikaseks järkevää teenausta. Siellä sitten keskeneräisen koiran kanssa, ei näin. Ensin tuntuu, että aikaahan on paljonpaljon ja sitten tajuaa, ettei sitä olekaan. Tän heräämisen jälkeinen aika sitten panostettiin siihen, että ketjutettiin (sinnepäin olevia) liikkeitä.
Pakko kyllä sanoa, että oon mä siinä suhteessa tyytyväinen, että sepe teki just niin hyvin kuin se on opetettu. Liikkeestä istumisen tosin käskin maahan ja luoksetulossa tuli suoraan sivulle. Mutta vire säilyi samana ja se ei mun mielestä ottanu painetta.
Muuta en muista kuin, että paikallamakuu oli erinomainen ja liikkeestä istu puutteellinen :D Tuomari (Leila Tikkanen) olisi toki toivonut esimerkiksi huomattavasti pk-maisempaa seuraamista.
Kaupunkiosuudessa se oli vähän epävarma, mutta muuten tavallisen välinpitämätön. Tuloksena siis kuitenkin Gitelle BH.

Nyt varmaan vähän taukoa ja sitten mun kirjotusten yms. kiireiden jälkeen jotain järkevää..

Kelpie-leiri

2010-09-13T21:35:00.006+03:00

Viikonloppuna Lotta oli ystävällisesti järjestänyt meille mahdollisuuden kelpieiden omaan leiriin. Me tosin oltiin vain päivisin paikalla, kun kotiin pääsi nukkumaan puolessa tunnissa.

Naxe, Nikki, Kitty, Gitte, Visa, Nemi, Jilla, Qvick (kuva Elina Pelttari)

Lauantai-aamuna oli hakutreeni, ja Gii opetteli pistoja 50 metriin. Ensin vasempaan etukulmaan haamu, Gii juoksi paikalle, haukkui 5 kertaa, tyhjensi palkkarasian, kutsuin takaisin keskilinjalle, haamu oikeassa etukulmassa, taas kohtuusuoraan paikalle, 5 haukkua ja palkka. Seuraavalla kerralla voisimme kuulemma tehdä niin, että näytetään molemmat haamut, Gii käännetään ja kävelytetään pari metriä ja sitten lähetetään hakemaan.

Illalla viimeisenä otimme vielä lyhyen ja huonosti suunnitellun ilmaisutreenin. Ukot ovat olleet kyykyssä, nyt halusin seisovia maalimiehiä. Kun muut olivat jo ruokapöydässä, ja muutama urhoollinen vielä jäi meille ukoiksi, niin ajattelin, että hoidetaan nopeasti, enkä välittänyt tuulen suunnasta, vaan pyysin ukot jonoon autolta katsoen. Eka vielä kyykyssä. Gii meinasi tuulen mukana lähteä pidemmälle, mutta nosti ukon mun takaisinpäinkutsusta, 5 haukkua. Toisen seisovan ohi juoksi, ja meni nostamaan kolmatta. Tämä seisoi navetan seinustalla, ja matkalla Gii hyppäsi maassa olevien peltien päälle. Räminä sai sen pakenemaan pellolle, mutta palasi kuitenkin ja etsi itsenäisesti toisen reitin ukolle. Haukkuessaan Gii onnistui potkimaan kiviä niiden peltien päälle ja lopetti haukkumisen kivien kolinaan. Jatkoi kuitenkin uudelleen ja sai sitten palkkansa. Viimeisenkin ukon nosti, ja haukahteli.

Sunnuntain ilmaisutreeni oli sitten huomattavasti onnistuneempi. Metsässä eka ukko perässäjuoksuna n. 50 metriin seisomaan. Gii juoksi suoraan paikalle ja n. 10 haukkua. Sinä aikana toinen ukko haamuksi vastakkaiseen suuntaan. Taas suora juoksu seisovalla ukolle ja toistakymmentä haukkua. Kolmas ja neljäs ukko samalla lailla haamuina, seisomassa ja 15-17 haukkua. Tämä hyvä, seuraavaksi pitää ottaa makaavat maalimiehet.

Lauantai-iltapäivän agilitysta en osaa juuri kommentoida. Noora totesi, että estevarmuutta ja ohjauksen oikea-aikaisuutta pitäisi ennenkaikkea parantaa. Ja joskus kai maxikorkeuksiinkin olisi siirryttävä.

Meidän osaltamme treenaus rajoittui tosiaan aksaan ja hakuun. Jälkeä emme Giin kanssa ole ajatelleet ottaa ainakaan vielä ohjelmistoon. Tokoa olisi tietty ollut tosi kiva treenata, vaikka toki kuunteluoppilaanakin opin paljon. Seuraavasta blogipäivityksestä sitten selviää, miksi Noora halusi jättää tokotreenauksen sunnuntain yhteistreenissä väliin...

Peko-leirillä länsirannikolla

2010-09-05T19:53:00.005+03:00

LKK:n pelastuskoiraporukan kanssa olimme leireilemässä perjantaista sunnuntaihin Turun palveluskoiraharrastajien pekoporukan vieraana Vehmaalla. Perjantai-ilta meni matkustamiseen ja majoittumiseen, eikä tullut edes yöherätystä, vaikka sitä vähän arvailtiin. Lauantaina jakauduimme kahteen porukkaan. Meidän ryhmä teki ensin jälkiä. Giille ei ole aikaisemmin tehty jälkeä, mutta nyt sitten aikani kuluksi tein ihan perusaloitusjäljen helppoon metsämaastoon. Alkuneliöstä tallasin maata hinkaten ja lihapullanpaloja jättäen parinkymmenen metrin pituisen jäljen jättäen rasian loppupalkaksi. Vanhetin vajaan tunnin. Giin vein jäljen alkuun ja se arvasi heti, mitä pitäisi tehdä. Lihapullat jäi pääosin syömättä, mutta jäljen ajoi. Kuono ei tainnut montaa kertaa maasta nousta. Ajoittain se nuuski jälkeä tosi tarkasti ja ajoittain eteni nopeammin.

Iltapäivällä teimme hakua. Tämä porukka treenaa yleensä pistoina, mutta halusivat nyt tehdä partioiden - juuri kun mä olin orientoinut itseni pistojen opettamiseen ;) Tuuli oli vaimea ja etuviistosta vasemmalta. Alue oli kapea (50m), mutta pitkä (200-300m). Alkulähetyksellä oikeasta etukulmasta Gii irtosi pitkälle, melkein sivurajalle. Kun lähdimme siksakkaamaan, seurasi mielestäni minua ja odotti ohjausta enemmän kuin yleensä. Eka löytyi ok, samoin toinen siksakatessa. Kolmas oli vasemmassa takakulmassa olevien kahden suuren kivenlohkareen välissä. Gii sai ukosta kauempaa (20-30 m?) hajun, mutta lohkareiden taakse muodostui katvealue, jossa haju hävisi. Katveista on ollut puhetta, mutta nyt ekan kerran havaitsin sen näin selkeästi. Jos mä en olisi itse epäillyt ukon olevan siellä lohkareiden välissä juuri takakulman sisäpuolella ja erikseen lähettänyt koiraa sinne tarkistamaan, niin olisi jäänyt Giiltä nostamatta. (Mä en siis tiennyt, missä ukot on.) Giitä ei nyt välipalkattu haukkumisesta, vaan 3-6 haukun sarjasta rasia.

Sunnuntaina jakauduimme taas kahteen ryhmään. Me teimme ensin paikallamakuun, 8 koiraa rivissä, 3 minuuttia ja hetken olin näkymättömissä. Ei tainnut vaihtaa asentoa. Gii sai myös taas ilon olla muiden kannettavana, otti jo rennommin. Sitten teimme hakua vanhassa navetassa, jossa VPK harjoittelee savusukellusta. Navetta oli siis pimeä, pahanhajuinen ja kalustettu vanhoilla sohvilla. Annoin Giin nähdä, että kaksi ukkoa meni sisään. Jäin itse ulos, kun se lähti etsimään. Reippaasti meni ilman epäröintiä ja pian haukkui ekan ukon. Toinen ukko teetti vähän pidempään töitä, haju ei tainnut oikein nousta takanurkasta. Molemmat haukkui n. 5 kertaa ja sitten rasia.

Seuraavaksi ohjelmassa oli vesistöetsintä. Rannassa yritin muistella, oliko Gii ollut mökillä ollenkaan moottoriveneessä - tuskinpa. Tässä veneessä oli keulassa tasanne, jossa Giin kokoinen koira mahtui hyvin istumaan ja jopa makaamaan. Alkumatkan se kuitenkin pyöri veneen pohjalla nuuskimassa ja ihmettelemässä. Mulla ei ollut sille edes hakuliivejä päällä, joten epäilin ettei se ymmärrä yhtään mitä siltä odotetaan. Kun lähdimme lähestymään kaislikon keskellä pienellä saarella olevaa maalimiestä tuulen alta, niin se selvästi sai hajun jo melko kaukaa (ehkä 150-200 m). Ajoimme kaislikon reunaa, jolloin haju hetkeksi katosi, kunnes kaarsimme taas kohti saarta. Koko ajan se kökötti keulatasanteella tosi skarppina. Saaren rantaa lähestyessämme ajoimme korkean kaislikon läpi, mutta sekään ei haitannut, vaan se olisi hypännyt muutama metri ennen rantaa, jos en olisi pitänyt valjaista kiinni. Kokan osuessa rantaan päästin irti ja se ampui n. 10 m ukolle haukkumaan ennen kuin mä ehdin veneestä maihin. Tosi hieno suoritus Sintiltä - siitähän voisi vielä tulla vepe-koira ;D

Meillä oli siis antoisa leiri ja monta uutta kokemusta. Niin, ja viime viikolla Gii osallistui ensimmäisen kerran epiksiin. Ekalla oli mennyt A:sta ohi, mutta muuten puhdas möllirata ja sijoitus toiseksi :)

MH-luonnekuvaus

2010-08-31T20:41:00.002+03:00

Kun Jillan pennut perjantaina tosiaan täyttivät nuo kriittiset 18 kk, niin olin ilmoittanut Giten (jo helmikuussa jonotuslistalle Briard-yhdistyksen järjestämään) MH-luonnekuvaukseen. Saimme paikan viime sunnuntai-iltapäivälle. Testaajana oli Riitta Liimatainen (toisena Kai Tarkka). Kuvaus oli Santahaminassa, missä koko odotusajan ammuttiin, eikä jyske ollut ihan pientä. Joku asiantuntevampi sanoi sen olevan kranaattien ampumista, tai sinko :o Ja me fiksut olimme ottaneet Netan mukaan, joka on meidän paukkuarin koira. Onneksi Gitte ei tainnut jyskeestä kummemmin välittää, vaikka Netta tärisi viereisessä häkissä.

Kaiken kaikkiaan Gitte oli testissä reippaampi ja rohkeampi kuin olin odottanut. Aloittaessa se meni itse tervehtimään testaajaa (1a:4) ja lähti testaajan mukaan epäröimättä (1b:4). Käsitelystä, joka oli kuin tuomarin tutkiminen näyttelyssä, se ei edelleenkään pidä, mutta alistui osaansa, vaikka oli pitkällä hihnalla enkä mä saanut mitenkään käskyttää (1c:2).

Leikkimään se ei oikein innostunut vieraan kanssa. Lelukin oli kyllä tosi iso. (2a&b:2, 2c:1)

Vieheen perään se lähti ensin ja juoksi puoleenväliin (3a:2). Toisella kertaa testaaja unohti, että piti käsimerkillä ilmoittaa vieheen liikkeelle laittamisesta, ja huusi sen sijaan ohjeen. Gitte kääntyi katsomaan huutajaa, eikä nähnyt vieheen lähtöä, eikä sitten myöskään lähtenyt perään (3a:1, 3b:1).

Neljän minuutin paikallaseisoskelusssa Gii söi heinää, pyöri ympärillä, katseli yleisöä ja minua ihmetellen, miksei mitään tapahdu (4:4).

Etäleikissä syöksyi vapauduttuaan leikittäjän luo. Jälkikäteen leikittäjä kysyi testaajalta, että olisikohan hänen sittenkin pitänyt (en tiedä tarkkaan mitä, mutta tehdä kai jotain toisin?) kun koira tuli luo ja otti katsekontaktin. Testaaja sanoi, että olisi. Nyt siis Gii meni leikittäjän luo, haukahti hetken päästä kerran ja sitten hetken päästä lähti juoksentelemaan piilon ympärillä (5a:3, 5b:1, 5c:4). Kun leikittäjä rupesi höpöttämään ja hyppelemään edestakaisin patukka sylissään, Gii juoksi mukana ja haukkui, mutta ei tarttunut patukkaan (5d:2). Hengasi kuitenkin leikittäjän mukana koko ajan, myös tämän ollessa passiivinen (5e:4).

Haalareilla pelästytettäessä singahti vauhdikkaasti puskaan (6a:5), mutta palasi pian haukkumaan (6b:2). Haalarien luo tuli, kun mä kyykyssä kutsuin (6c:2). Ekalla kerralla haalarien ohi kävellessä vähän väisti (6d:2), mutta sitten ei enää (6e:1).

Räminöitä säikähti vähemmän (7a:3), joskaan räminä ei kyllä kestänyt 3 sekuntia. Räminälaitetta meni myös itse tutkimaan (7b:5), eikä ohituskerroilla enää huomioinut (7c&d:1).

Aaveiden saapuessa yritti ensin olla huomaamatta, mutta sitten alkoi 'osoittaa useita uhkauseleitä' (8a:3). Tarkkaili ja haukkui lähestyviä aaveita (8b:3). Ja testaajien mukaan pakeni enemmän kuin taluttimen mitan (8c:5). Meni kuitenkin itsekseen tutkimaan aavetta (8d:5) ja ottamaan tähän kontaktia (8e:4).

Loppuleikkimisessä aktiivisuus oli lisääntynyt (9a:3), mutta ei vieläkään tarttunut esineeseen, vaikka kävi sitä taas nuuskimassa (9b:2).

Testin ampuminen tehtiin 9mm starttipyssyllä varsin läheltä. Leikkiessä keskeytti hetkeksi ja yritti katsoa, mikä pamahti. Passiivisena ollessa pysyi edelleen istumassa ammuttaessa (10:3).

Varsinaisia yllätyksiä testissä ei tullut. Haukkua se jaksoi, niin leikki- kuin uhkausosiotkin ;) Pelotteluissa se oli rohkeampi kuin odotin. Vieheen perään luulen, että se olisi toisella kerralla lähtenyt, jos olisi lähdön nähnyt. Giillä taisi pääosin olla hauskaa testissä, sitä kuvannee myös testin lopussa alkua innokkaampi leikkiminen. Noora videoi kaikki osiot, ja eiköhän ne videot jossain vaiheessa löydy tuolta mistä muutkin kuvat.

Ja säläpäivitystä

2010-08-28T21:59:00.004+03:00

Giten kanssa yritettiin mennä Heinolan näyttelyyn viime sunnuntaina, tai mentiinkin, mutta myöhästyttiin kehästä. Juuri kun pääsimme paikalle, kehä loppui. Israelilainen tuomari Zeev Trainin olikin ollut yllättävän nopea. Arvostelu kuitenkin saatiin, joka kuului:

Well balanced young bitch. With right coat black colour. Nice head. Scissor bite. Perfect topline. Middle sized chest. Well angulated. Very nice gait. ERI

Tuomaria Gii niiasi aavistuksen, mutta antoi tutkia. Kehäsihteeri sitten ripotti suolaa haavoihin toteamalla, että nartuille ei oltu saatu sertiä jaettua, mutta Gitte olisi sen saanut, jos olisi ehtinyt varttia aikaisemmin paikalle.

Sunnuntai-iltana Gii pääsi vielä aksaradalle, jossa pitkästä aikaa treenattiin keinua. Hienosti muisti bang gamen millä Noora on opettanut. Nyt poistimme jo siivekkeen keinun alta ja Gii teki koko keinua niin, että mä enää aavistuksen jarrutin pamautusta. Tiistaina Giillä oli taas tuplatreenit: ensin aksaa Villähteellä ja sitten Orimattilassa tokotreeni.

Tiistaina käytimme Nettaa eläinlääkärissä. Se on ollut tosi kärttyisä Otolle. Heinäkuun alussa ajattelimme kireyden johtuvan juoksunteosta. Lauantaina, kun Otto palasi mökiltä, niin heti ensi näkemältä Netta oli käymässä kiinni. Otto kuitenkin ehti karkuun. Sunnuntaina takapihalla koirat oli keskenään, ja silloin Netta retuutti Ottoa kurkusta. Onneksi labukan kaulanahka on niin paksu, ettei spanieli saanut siihen reikää. Netta on edelleen tosi laiha, vaikka on viime viikot syönyt suunnilleen tupla-annokset ruokaa. Halusimme siis tarkistuttaa, onko sen kilpirauhasarvoissa tms. jotain poikkeavaa. Veriarvot olivat kunnossa, samoin ultralla katsoessa kaikki näytti olevan kunnossa. Painoi ell:n vaakassa 18 kg. Nyt pitäisi kerätä kolmelta päivältä kakkanäytteet vielä tutkittavaksi. Ja itse asiassa päätimme kerätä ne kaikilta kolmelta, koska mökillä ainakin Otto söi naapurin rantaan heitellyt kalojen perkausjätteet. Lapamatokin voisi siis olla mahdollista.

Keskiviikkoillan vietimme tuomarien koulutustilaisuudessa, missä Gitte sai hyvää siedätystä tuomarien käsittelyyn. Mä mittasin sen mittatikulla, voi kyllä olla että jäi vähän ilmaa väliin, sillä lukema oli 47,5 cm. Painoa on kotivaakassa ollut 15 kg, ehkä on vähän pyöristynyt.

Pekopäivitystä 2

2010-08-28T09:53:00.002+03:00

Kylläpä tämä blogin päivitys nykyään jää vähiin, kun Nooralla on muita kiireitä... Pekorintamalla Giin kanssa pyritään nykyään treenaamaan torstaisin, perjantaisin ja sunnuntaisin. Treenit ovat olleet raunioilla tai varikolla. Eilen meillä oli vieraileva kouluttaja Oulusta, ja hänen(kin) kommenttinsa oli, että onpa se nopea - nii-in. Ja epäili, että vielä tulee aika, ettei se kutsusta tule luo, ainakaan jos on maalimiehen hajulla. Musta tämä on aina yhtä vaikeaa itsekään hahmottaa, mitä sitä oikein haluaa: itsenäisen ja irtoavan koiran, jolla on vahva maalimiesmotivaatio, mutta kuitenkin koiran, joka pysyy näkyvillä, on täydellisesti ohjattavissa tehden suoria pistoja pyydettäessä ja tulee aina kutsusta.

Itse asiassa mä olen tällä hetkellä hyvin tyytyväinen Giten työskentelytapaan. Olisi vaan niin kiva iloita tästä vaiheesta eikä ennakoida mahdollisia tulevia ongelmia. Esimerkiksi viimeksi varikolla sen kanssa oli ilo työskennellä. Kolme ukkoa oli valmiina piiloissa. Se etsi partioiden, kun kävelin eteenpäin, mutta jos pysäytin ja lähetin sopivasti tuuleen, niin eteni suoraan. Haukutkin irtosi hyvin, jopa ennestään täysin tuntemattomalle miehelle. Ensi viikonloppuna meillä on peko-leiri Vehmaalla, ja katsotaan sitten, mitkä sen jälkeen on fiilikset...

seppo, mikä sua vaivaa

2010-08-19T17:36:00.004+03:00

Se oli sitten eilenkin mätsärissä väistämättä tuomaria, sai punaisen nauhan, voitti punaisten kehässä ja oli bis3 :o No okei, ei ihan kymppi suoritus: bis-kehässä se väisti yhtä tuomareista, mutta nostin sen takaisin paikalleen ja antoi sitten koskea, mä tosin pidän hihnan lyhyellä ja mahdollisesti vähän poskesta kiinni. Kuulostaa karulta :D Tuomari tykkäsi kuulemma meidän yhteistyöstä, Giistä näki ettei se tykkää tuomarin lähentelystä, mutta sieti ja mä kuulemma kannoin sen hyvin :D

Tiistaina oli aksaa. Vaikeeta meille oli 3-7 väli. Git olisi halunnut hypätä vitosen sijaan 8. ja kaahata putkeen. Muutenkin mutkat tuppas mennä vähän pitkiksi ja jouduin normaalia voimakkaammin käskyttämään. Loppusuoralla, tai oikeastaan viimisestä putkesta asti, mä olin joka kerta myöhässä ja kunnolla, Git kuitenkin pelasti, pari kertaa vaan ajautui 16 hypystä ohi ulkokautta.
Kepit kaipaisi niin toistoja, Git menee vähän epävarmaksi jos tulee virhe ja hidastuu. Vasen puoli oli vaikeampi.

Tiistai iltana oltiin tokossa, tai se oli 'vaan' teoriaa. Git oli kuitenkin mukana makoilemassa jaloissa. Keskenään otettiin takapalkkarasialla 4 pätkää, kolme seuraamista ja yksi liikkeestä maahan, loisto. Sen jälkeen 5 min paikallamakuu, hyvä. Niin ja maanantaina lenkin ohessa koulun pihalla 7 min paikallamakuu.

Pekopäivitystä

2010-08-17T20:31:00.003+03:00

Ensimmäinen pekotreeni lomatauon jälkeen oli hyvin pienellä miehityksellä: paikalla mun lisäksi yksi koirakko. Kaikessa yksinkertaisuudessa päätin kokeilla, vieläkö Sintti irtoaa metsässä - ja irtosihan se. Vähään aikaan en sitten taas uudelleen kokeile, tai kohta mulla on Otto2. Eli tallasimme harvakseen alueen, joka oli kooltaan ehkä 100 x 250 m. Lähetin Sintin alueen etureunalta, ja itse ehdin ehkä puoleenväliin, kun se haukkui takareunalla. Ukko välipalkkasi nyrkistä namuja pudottamalla kunnes ehdin paikalle. Ukko ja metsä olivat ennestään jotenkuten tutut. Ilmaisutreenin teimme naamiointiverkon alla makaavalle ukolle, jonka nyrkki oli verkon ulkopuolella. Hetken Sintti ihmetteli, mutta alkoi sitten haukkua nyrkille - hyvä.

Kahdessa seuraavassa pekotreenissä raunioilla oli sitten sentään kolme muuta koirakkoa paikalla. Sintille aloittelin umpipiilojen ilmaisua niin, että näki ukon piiloon lähdön, ja umpipiilot sellaisia, että nyrkki mahtui oven välistä ulos. Nämä ilmaisut sujuivat niin hyvin, että seuraavalla kerralla voin vaikeuttaa. Nyrkin ei ehkä tarvitse enää niin selvästi näkyä?

Viime pekotreeneissä Sintti sai lisäilmaisutreenin, kun toista koiraa yritettiin opettaa haukkumaan. Päätettiin kaikki muut keinot kokeiltuamme yrittää mallioppimista ;) ja otettiin Sintti paikalle. Tosi upeasti se keskittyi vain haukkumaan maalimiestä, vaikka oli vapaana. Vieressä ollut toinen koira (hihnassa), joka himoitsi samoja nakkeja ilmaisupalkkana oli Giin mielestä pelkkää ilmaa - tai korkeintaan kimmoke haukkua vielä ponnekkaammin. Sen sijaan Sintistä oli kohtuullisen järkyttävää, kun siltä vaadittiin, että kunnon peko-koiran pitää antaa vieraan ihmisen kantaa. Korvat lurpallaan se sitten kulki sylistä toiseen, mutta ei onneksi vapauduttuaan ollut moksiskaan.

Otto on edelleen äijälomalla mökillä: kulkee omia polkujaan miten lystää. Netan juoksut ovat lopuillaan. Se on kyllä edelleen laiha, vaikka on toista viikkoa syönyt myös Oton annokset. Jossei se siitä kohta pulskistu, niin lääkäriin se on vietävä.

tämä on syksy

2010-08-13T16:14:00.004+03:00

Joo-o, ei me ihan kuolleita ehkä olla, vaikka hiljasta onkin. Netalla jäi sitten mejä-koe juoksujen takia välistä, pikkusen ehkä saatto ärsyttää. Ei sitten päässy yhteenkään kokeeseen tänä kesänä...

Viime viikonloppuna Seppo oli mulla mukana aksassa, omat treenit peruttiin niin tehtiin vähän ennen ja jälkeen mun vetämän ryhmän. Keppejä ja paria tekniikkaa. Rimat taas 45cm.
Ainiin, lauantaina käytiin vähän tokoilemassa koulun kentällä, kuumuus oli vaan törkee niin ei tehty kuin vähän rasiapalkalla perusjuttuja.

Tiistaina oli Giin aksa varmaan parin kuukauden tauon jälkeen. Rimat medi, keinu jätettiin välistä, mutta puomi ja A oli radalla. Poispäinkääntö muurille oli vähän löysä ja kepeillä meinas kovassa vauhdissa jättää ekan välin pujottelematta (kuitenkin oikeasta välistä sisään). Asenne kunnossa 8-)
Sieltä suunnattiin näyttelytreeniin Renksun halliin, tuomari syötteli eikä lääppinyt, ok.

Keskiviikkona oltiin Jokimaalla mätsärissä, Git luokassa isot 9-18kk ja Netta vaan mukana hengaamassa. Sen verran karun näkönen se on taas, ettei kehään kehtaa viedä :D
Git seisoi paikallaan eikä varsinaisesti väistänyt tuomaria(mies), aavistuksen niiasi ja söi varovaisesti. Liikkui hyvin. Sijoituksena sinisten 2.

Vaellus 20.-22.7.

2010-08-03T21:09:00.005+03:00

Alkuperäinen vaellussuunnitelma - Muotkatunturin erämaa ja 4 yötä - vaihtuikin viimetingassa 2 yöksi Saariselän kansallispuiston merkityillä poluilla. Niin uskomattomalta kuin ennätyshelteisenä heinäkuuna kuullostaakin, niin säät eivät suosineet vaellustavoitteitamme.

Starttasimme Nooran, Netan ja Giten kanssa illansuussa Kiilopäältä. Poroja oli runsaasti liikkeellä ja pidimme koirat kiinni kävellessämme ensimmäiselle majoituspaikalle. Gitte ei ollut tainnut ikinä ennen olla flexissä, mutta äkkiä se tajusi homman jujun. Flexi oli kiinni mun vyötäröllä ja Gii löysäsi aina tahtia, jos naru kiristyi. Netta kyllä tiesi, miten flexissä olisi pitänyt kulkea, mutta sen metsästysvaistot vetivät sitä liikaa porojen jäljillä. Onneksi se oli Nooraan kytkettynä ;D Ensimmäinen yö oli kylmä, ja koirat nukkuivat teltassa tiiviisti meidän välissä, ja hienosti nukkuivat ihan rauhallisesti.

Toisena päivänä koirat saivat kulkea vapaina, sillä muita kulkijoita ei juuri ollut ja näkyvyys oli hyvä. Hyvin jaksoivat noin 15 km päivätaipaleen, Netta varmaan kolminkertaisti oman matkansa ylimääräisellä juoksemisella. Ehkä se sitten kostautuikin, sillä illalla näytti, että se vähän ontui vasenta etujalkaansa. Yöpaikaksi löysimme upean privaattibeachin. Yö oli tällä kertaa lämpimämpi, mutta sateinen. Koirat nukkuivat jalkopäässä, missä oli viileämpää.

Kolmas päivä olikin sitten sateinen. Aamupalan teimme ja tavarat pakkasimme päivätuvan terassilla. Nooran mielestä tämä oli jo aivan riittävän pitkä vaellus, etenkin kun sääennuste lupasi pelkkää sadetta. Niinpä lähdimme suunnistamaan takaisin Kiilopäälle saunaan ja autokyytiin. Vaikka lyhyeksi jäikin, mutta tämä ensimmäinen vaellus koirien kanssa oli hyvin positiivinen kokemus, ja viimeistään ensi kesänä täytyy ottaa uusiksi!

kesäelämä

2010-08-02T17:50:00.000+03:00

Lauantaina oltiin erkkarissa Hesassa. Git tapansa mukaan niiasi tuomarille ja olisi mieluummin pysynyt kehän ulkopuolella. Nyt reipasta treenaamista, kiitos :D
Arvostelu oli seuraava: Kokematon esiintyjä, hieman varautunut, antaa kuitenkin tarkastaa itsensä esittäjän avustuksella. Keskikokoinen - vahva, selvä sukupuolileima. Hyvin tyypillinen, miellyttäväilmeinen pää. Hyvä eturinta. ?? lanneosan pituus. Tasapainoiset kulmaukset. Vaivaton, tehokas liikunta. Erinom. karvanlaatu. Käyttäytyminen riittää juniori luokkaan. ja laatuarvosanaksi ERI.

- ja edelleen

2010-07-11T22:19:00.003+03:00

laiskaa treenausta -tosikoitoksista puhumattakaan- tällä rintamalla. Tai tosikoitosta tosimielessä on kyllä ollut...

Noora pakkasi eilen ennen puoltapäivää leirikamoja kassiinsa, ja jossain välissä Otto ehti kassista kaivamaan ja syömään pussillisen xylitol-purkkaa. Mä olin tietty tallilla ja kännykkä autossa. Noora yritti suolalla, mutta ei saanut Ottoa oksentamaan. Otolta meinasi jo taju lähteä, ennenkuin ehtivät päivystävälle ell:lle. Siellä oksennutettiin ja glukoosinesteytettiin suoraan suoneen. Kotona sitten piti syöttää sokeria 6 rkl puolen tunnin - tunnin välein. Iltaan mennessä koira oli kuin ilmapallo, kun eihän se ollut sokeriin tottunut. Apteekista hain parafiiniöljyä. Sitten alkoi tyhjentyä molemmista päistä. Yöllä kahteen asti ripuloi ja oksensi vielä purkkapaloja. Aamulla oli onneksi jo parempi. Saa nähdä, mitä maksakontrolli sanoo ensi viikolla, miten on Otto koettelemuksestaan selvinnyt.

Peko-treenejä on peruttu helteen vuoksi, ja ainoastaan perjantaina pääsimme metsään. Otolla oli perustreeni, joka meni ihan perustavalla - tai lämpötilaan nähden ihan hyvin. Gitelle laitoin 2 ukkoa valmiiksi, kun tuntui että oli kohtuuhyvä tuulenvire. Ensimmäinen pisto olikin hieno, eteni suht suoraan ukolle ja oli aloittanut heti itse haukkumaan. Ukko palkkasi makkaralla ja lähti leikittämällä palaamaan keskilinjalle, mistä olin tulossa vastaan. Toinen ukko oli sivutuuleen, ja Gii kääntyi liian aikaisin oikealle. Juoksi siis yhden tyhjän lenkin. Toisella lähetyksellä ukko löytyi, ja palkkaaminen kuten ensimmäisellä. Sitten halusin vielä kokeilla, miten kolmas ukko löytyy laavun alle rakennetusta 'ruokakaapista', jonne siis pääsi laavun lattialla olevan luukun kautta. Ensin Gii yritti ryömiä laavun alle, mutta kohtuuäkkiä keksi hypätä laavuun sisään eli ihan hyvin meni.

Helteiden jatkuessa Sintin uinti-into ja -taito on kohentunut hienosti. Tänään ui itsekseen -ja Roopen kanssa- jo pitkiä lenkkejä ihan uimisen ilosta, eikä tyylikään ollut enää sellaista etutassuilla läiskimistä vaan jo varsin sulavaa 8)

Laiskottelua

2010-07-04T19:28:00.003+03:00

Huomaa, että Noora on ollut leirillä, kun ei kukaan päivitä blogia - ei sillä, eipä ole juuri päivitettävääkään, hyvin on ollut laiskaa treenausta. Giten kanssa pekossa on vahvistettu haukkuilmaisua. Haku on ollut pistoina, nähnyt ukon lähdön, ukolla haukkunut ja saanut namuja väli-ja loppupalkkana. Sitten ukko on leikittänyt niin, että mä ehdin paikalle asti tai tuonut leikkimällä kohti keskilinjaa. Nyt luulen, että olisi aika jättää välipalkat, ja vaatia vaan erimittaisia haukkuilmaisuja ennen loppupalkkaa. Ja myös ukon haukutusasentoa voisi ruveta varioimaan.

Netta on ollut viikon lainakoirana koiraleirillä, joten sen treeneistä ei ole raportoitavaa. Oton treenit on tainneet rajoittua yhteen kertaan metsässä hakua. Hyvin se jaksoi hakea perusradan kokoiselta alueelta kolme ukkoa, vaikka hellettä riitti. Haukku kyllä heikkeni sitä mukaa kun koira hengästyi. Kyllä Otosta on tulossa raihnainen, viikollakin se väsähti totaalisesti kesken lenkin. Rantaan se jaksoi hyvin kävellä, ja uimisintoa välipyörimisin hiekassa riitti. Paluumatkalla se teki totaalisen stopin, eikä auttanut kun soittaa sille autokyyti noutamaan..

oivoi pena

2010-06-23T13:57:00.005+03:00

Maanantai ei sitten ollutkaan lepopäivä, vaan lähin käymään aksahallilla. Netan ja Oton kanssa ekalla kierroksella aksaa ja tokalla tokoa. Netta oli aika laama tokoilija, mutta Otto oli oikeen asenteella mukana. Tehtiin sen kanssa lähinnä takapalkkajuttuja.
Giten kanssa ensin rataa, mittasuhteet oli vähän erilaiset kuin kuvassa.

Pitäs vahvistaa haltuunottoja, Git olis välttämättä halunnu kolmoselle mennessä hakea 11 matkalla.. Sylkkäri toimi parhaiten siihen kohtaan.
Kepit meni kohtuu hyvin, kovassa vauhdissa ei meinaa taipua ekaan väliin (hakee siis oikein välin ja jättää sitten yhden välin välistä). Pussia haki hyvin, kun se oli oikeasti kauempana puomin päässä. Takaakierroille lähti myös ihan hyvin.

Eilen oltiin vierailemassa tiistairyhmän hakutreeneissä. Netalle oli tarkotus tehä rullaa perässäjuoksuina, mutta niin ettei Netta näe ihan tarkkaan mihin maalimies menee. Maalimies meni aika kauas ja Netta päättikin lähteä juoksemaan jälkiä alueen ympäri. Joo, oli tosi kiva. Se tuli sieltä sitten takas rulla lauenneena.
Rulla takas U:ksi ja uudestaan. Nyt tassu meni rullan väliin ja maalimies joutui ottamaan tassun pois sieltä välistä. Rulla tassun alla komplikaatioiden jälkeen Netta ei oo palauttanu rullaa normaalisti (tiputtaa), eikä palauttanu nytkään. Kutsuin sen luo ja lähetin uudestaan. Netta luuli, että se on näytöllä ja meni vaan makaamaan maalimiehen viereen, vaikkei rasia ollu esillä, liina perässä enkä mä perässä. Maalimies yritti laittaa rullaa suuhun, mutta ei ku Netta oli vaan mielestään näytöllä. Joo, ei myöskään näin.
Uudestaan toisen maalimiehen kanssa. Rulla laukesi matkalla maalimiehelle, mutta Netta sai sen suuhun kuitenkin. Näytöllä neiti ei voinu mennä maahan, kun oli risukasan päällä, hyväksyin kuitenkin.
Sitten vielä yksi. Mä olin liikkunu normaalia enemmän tietä eteenpäin Netan ollessa hakemassa ja se palasi lähetyskohtaan, vaikka kutsuin ja se näki mut. Näytölle lähti vähän haluttomasti. Ei tainnu treeni mennä ihan putkeen?
Pakko kai se on vaan palata siihen I-rullan... Toi rulla on niin kireellä ku mahdollista, Netta saa sen just suuhun ja pois.

Gitelle ensin haukutusta, mulle se ei meinannu malttaa haukkua, vieraalle haukku hyvin. Sille oli kaksi maalimiestä alueen takalaidoilla. Aluksi se meinas lähteä paahtamaan, äiti kutsui pari kertaa takaisin ja sitten se haki näköetäisyydellä. Maalimiehet löyty hyvin, palkkasi yksitellen syöttämällä ja toisella Git ehti haukahtaakin syöttelyn välissä. Viiminen maalimies leikitti patukalla ja Seppo roikku patukassa matkan takasin.

Tänään käytin koirat uimassa. Seppo on kaikista innokkaimmin vedessä läträämässä, hullu silakka. Se myös ui hakemaan, jos sille heittää jotain. Uimatyyli on vaan ei-niin-hyvä edelleen :D

Pekoputki

2010-06-20T20:08:00.006+03:00

Jottei Seppo-silakan elämä pelkkää aksaa olisi, niin nyt on takana neljän päivän pekotreeni-putki. Täytyy kyllä myöntää, että hyvin siinä koirassa tuntuu virtaa riittävän.

Viime torstaina olimme LKK:n pelastuskoiraporukan kanssa metsässä. Hakua treenattiin pk-tyyppisesti ja niinpä Gitelle tehtiin pistoja perässäjuoksuna. Palautteena tuli, että kyllä se on nopea. Niinpä. Mutta suoraan eteni ;) Ohjeeksi seuraavaan kertaan saatiin, että ei enää ihan perässäjuoksua vaan pelkkä lähdön näyttäminen. Treenin lopussa Noora vielä haukutti parilla lyhyellä perässäjuoksulla.

Netalla tehtiin samantyyppisesti, ja treenissä pääpaino oli rullailmaisussa. Se tuntuu olevan metsässä haastavampaa kuin varikolla. Netta menee hienosti ukolle ja ottaa rullan, mutta sitten heittää kunniakierrosta ukolta eteenpäin. Puhuttiin, että Noora voisi kutsua, kun rulla on suussa, että oppisi palaamaan heti suoraan. Netalla oli toisesta päästään pannassa roikkuva rulla.

Perjantaina oli koko peko-porukan yhteinen katselmus. Kokoonnuimme siis varikolla, jossa tulimme jaetuiksi kolmeen 3-4 hengen ryhmään. Nooran kanssa olimme eri ryhmissä, mulla oli Otto ja Gitte, Nooralla Netta. Meidän ryhmän ensimmäinen rasti oli raunioilla. Tehtävänä siellä oli suorittaa sekä rauniokasan että sen lähiympäristön etsintä kahdella koiralla, jotka työskentelevät samanaikaisesti. Otto valittiin toiseksi koiraksi ja vieraileva berninarttu toiseksi. Oton osalle tuli rauniokasan ympäristön tutkinta. Täytyy tunnustaa, että Otto yllätti positiivisesti. Se oli selvästi töissä, eikä välittänyt bernitytöstä, vaikka tämä pari kertaa oli tulossa moikkaamaan. Otto myös teki huolellista työtä, ja uskalsin kohtuuvarmasti sanoa, ettei reuna-alueella ollut ihmisiä. Jälkeenpäin kuulin, että siellä oli ollut vaatteita ja ruokaa(!!!), mutta niihin ei tullut reaktioita. Rauniot tarkistanut berni ei mennyt maanalaiseen putkistoon, joten Otto sai vielä tarkistaa senkin. Jostain syystä Otto jäi vasemman haaran päähän. Se ei ilmaissut, joten ei siellä ihmistä ollut, mutta ajattelin, josko sinne jotain muuta olisi jemmattu. Kävin sen sitten yläkautta katsomassa, mutta tyhjä oli. Ehkä aikaisemmassa treenissä sinne oli nakinpaloja tippunut... Netta oli Nooran kanssa suorittanut tämän saman rastin ja raunioalueen tutkimisen. Ei ollut silloinkaan mitään löytynyt, kun ei ollut löydettävissäkään. Eikä onneksi ollut tullut virheilmaisujakaan, vaikka rulla mukana roikkui.

Seuraavana meidän ryhmä meni Jokimaan metsärastille. Sekin oli tyhjän alueen etsintä, vain tavaroita löydettävissä. Metsästähän koirien pitäisi ne ilmaista, mutta meidän käyttämät koirat eivät niitä merkanneet, onneksi me ihmiset kyllä ;)

Viimeinen osuus meidän ryhmällä oli Metsäkankaalla kaupunkietsintä, tai kaupungissa olevan metsäalueen etsintä. Alueita oli kaksi, ja mä otin Giten toiselle alueelle. En kyllä vieläkään tiedä, mitä se teki, sillä kytkettynä etsimistä emme sen kanssa ole koskaan harjoitelleet. Mutta ihan kuin se olisi etsinyt. (En kyllä käskyttänyt sitä mitenkään, eikä sillä ollut hakuvermeitä) Sillä oli valjaat ja Netan pitkä jälkiliina. Se kulki liinan päässä risteillen, kuono ilmassa. Välillä horsmat ja lupiinit olivat niin korkeita, että koko koira katosi ja silloin se ajoittain loikki korkealle nähdäkseen :D Etsittävä alue oli suuri, enimmäkseen metsää, mutta myös sitä horsmikkoa ja jyrkkää entistä hiekkakuopan reunaa. Koko puolen tunnin etsintäajan me partioimme sitkeästi, koska mä kuvittelin vahvasti alueella olevan maalimiehen. Mutta ei sielläkään ollut kuin reppu, jonka kartturimme bongasi. Ajan loputtua pyysin kartturia maalimieheksi, ja niinpä Gitte sai löytöpalkkiot ;) Sillä toisella alueella, mitä ryhmämme toinen puoli etsi, oli maalimies, joka kuitenkin jäi löytymättä. Kokonaisuutena oli kuitenkin kiva, erilainen treeni.

Lauantaiaamuna matkasimme Giten veljen luo jatkamaan samoissa merkeissä. Paikalla oli viitisentoista koiraa, joista 9 taisi olla kelpieitä.

Aamun aluksi tallailimme jäljet. Sitten jatkoimme haulla. Tuuli tuntui pihassa kohtuuvoimakkaalta, mutta metsässähän se aina vaimenee. Gitelle oli kolme ukkoa valmiina piiloissa ja ohjeena suorapalkka. Se sai etsiä vapaasti partioiden. Kyllä se heti metsään päästessään tiesi, mistä on kyse, vaikka ihmiset ja paikka olivatkin uusia. Iltapäivällä otimme nopean ilmaisutreenin perässäjuoksuina. Tämä oli eka kerta, ja yllättävän hienosti haukku irtosi. Toisella maalimiehellä pyöriminen ja hyöriminenkin jo vähän väheni. Palautteena saimme, että voisi siitä tosiaan haukkuvaakin ajatella - ei liene kenellekään yllätys, että tämä oli mulle mieluisa vastaus ;D Haukkumisen asennon ja paikan suhteen koiralle kannattaa antaa vapaus valita - tietty kunhan ei ukkoon koske. Vahvistetaan nyt haukkumista ja katsotaan miten etenee. Niin, ja kirjoitan tähän muistiin, miten suunnittelin saamani palautteen perusteella yrittää rakentaa lähellä pysyvää partioivaa etsintätapaa. Seuraavassa varikon taka-alueen treenissä tallattu alue tyhjä, kun Giten kanssa startataan, eli ei haittaa jos ampuu taas vauhdilla kohti ääretöntä. Kun olemme taka-alueella, ukot hipsivät etualueelle piiloon ja sitten me palataan ja mä osoittelen, mistä kannattaa etsiä. Kiitos LUPilaisille kannustavasta palautteesta ja meitä eteenpäin auttavista vinkeistä!

Oli muuten tositosi hienoa nähdä niin monen kelpien hakusuorituksia! Ja hienoja suorituksia olikin! Välillä nautimme grilliherkuista, salaateista, karkeista, leivonnaisista yms.yms. Täysin vatsoin jatkoimme treeniä, enkä enää muista edes järjestystä 8o - mutta ainakin totuttelimme starttipistoolin paukkeeseen (Gitessä en juuri reaktiota havainnut) ja ulkomuototuomarin käsittelyyn, jossa Gitellä treenaamista riittää. Marika ystävällisesti jaksoi tuomaroida niin kauan, että Gitte jopa rentoutui. Tätä tarvitsisi nyt kyllä ihanoikeasti treenata (eikä ainavain suunnitella).

Verijäljet vanhettuivat 5-6 tuntia. Netalle tekemäni jälki jäi vähän lyhyeksi, kun tuli liian leveä mutaoja vastaan. Jäljelle tuli siis siihen kohtaan kulma ja tienylitys. Tienylityksen jälkeen matka jatkui viistosti kalliolle, ja siinä kohtaa ajaessa oli tullut pieni hukka. Muuten jälki ja makuiden merkkaukset oli sujunut hyvin.

Tällainen ryhmätreeni oli kyllä antoisa juttu, toivottavasti syksyllä järjestyy taas uusi tilaisuus. Tästä Jannalle tuhannet kiitokset!

Sunnuntai-iltana jatkoimme vielä samoissa merkeissä LKK:n pekotreenissä varikolla. Gitelle otimme ilmaisutreenin: viisi ukkoa perässäjuoksuna. Haukkuminen sujui hienosti :) ja aloittaminenkin nopeutui ukko ukolta. Netalle oli myös ilmaisutreeni eilen ostetun u-rullan kanssa. Ja niinkuin eilen testasimme, ettei rulla voi mennä jalan alle, niin heti ekalla ukolla rauniokasalla rulla oli tassun alla. Ukko oli sitten yrittänyt rullaa repiä pois... Toiselle ukolle mennessä rulla oli sitten lauennut irti toisesta päästä... Eli just näin taas :/ Kolmas ukko oli sitten metsän puolella, ja saatiin edes yksi hienosti onnistunut suoritus.

Mitähän sitä huomenna tekisi? Tiistaina taidamme taas päästä pekoon, jos menemme taas uuteen treeniryhmään vierailulle ;D

Loputkin kuvat löytyy täältä. Tietenkin niissä kuvissa, joissa kaikki koirat on kiltisti paikallaan on tarkennus väärässä paikassa :D

super seppo

2010-06-15T20:28:00.005+03:00

Vähän yksipuolisesti taas jatkuu: blogin päivityksestä kolme päivää ja joka päivä vaan oltu agihallilla :D

Sunnuntaina myöhästyin Sissin treeneistä EINÄIN ja ehdin justjust paikalle pitämään oman ryhmän treenit. Sen jälkeen piti tehdä Jiin kanssa hyppytekniikkaan liittyen taipumisharjoituksia. Eipä tehty, kun unohdin ottaa piirroksen mukaan missä oli estevälit.
Tehtiin sitten sitä harkkarataa ihan vähän, kun siihen sattu kuulumaan olemaan puolikkaat kepit kolme kertaa. Git haki oikean välin hienosti ja pujotteli hyvin kunhan en vedätä. Tehtiin myös vähän An ja puomin alastulokontakteja, pitäs oikeesti panostaa.

Maanantaiaamuna oli Helenan koulutus. Rata oli tän näkönen:

Kakkoselle kävi hyvin sekä niisto että ennakoiva valssi. Aidoilla pyöritys suju kohtuullisin käännöksin kunhan mä olin tarpeeksi kaukana, eli 5-6 ohjatessa olin 4. aidan edessä. 6-7 väliin valssi ja en taaskaan saattanut. Putkeen haki hyvin, loppusuoralla mä olisin voinut lähteä etenemään aiemmin. Harjoteltiin siinä, että mä meen edellä & pidän ohjauksen päällä ja Git osaa lukea sen.

Sen lisäks tehtiin niin, että Git meni esteet 3,4,5,13 ja mä en tullu 6 aidan toiselle puolelle eli kerrostusta. Siinä siis samaa juttua, että mä oon kauempana ja edempänä (mun piti ehtiä valssata 13 aidan jälkeen). Gitellä ei ollu kerrostamisessa ongelmaa. Mutta pitää selvästi treenata tätä, että jätän Jiitä suorittamaan itekseen. Voisin kuulemma vähän luottaa enemmän koiraan :D

Tänään Giten viikkotreeneissä tehtiin taas Helenan rataa, mitä kouluttaja oli aamulla ollu treenaamassa.

Rataan tutustumisessa oli vähän huhhuh fiilis, mutta jos oikein muistan niin saatiin tehtyä ainakin melkeen puhdas rata. Muutaman kerran tuli 'tässätässätässä'-kohtia, kun olinpa yllättäen jäljessä.
En nyt ole varma mikä oli ohjauskuvio nimeltään, millä ohjasin 2-3. Kuitenkin olin selin kakkoselle ja ohjasin vastaisella (eli oikealla) kädellä kakkoshypyn, otin koiran oikeaan käteen oikealle puolelle ja heitin kolmoselle.
Neloselle mennessä jouduin ottamaan sen tiukasti käteen, kerran se ehti hyppäämään 16 ja useamman kerran meni kakkosen uudelleen.
Nelosen jälkeen valssi ja putkeen. Putkesta otin sen käteen, heitin kutoselle, persjättö ja seiska ennakoivalla valssilla.
Kasille heittäessä yritin olla kohtuu kaukana ja lähteä kympin suuntaan, ettei se hae mene 11 aitaa väärään suuntaan.
9-10 sylkkärillä, 11 kerrostaen ja 12 jälkeen valssi. 14 putkesta haki oikean pään, mutta kaarros valtava, sitä ei ehditty treenata, pitää tehdä itsekseen joku kerta.
15 tein ensin niistolla, mutta paremmin toimi, että lähetin takaakierrolle ja ohjasin 4 aidan puolelta kuudelletoista.

Rimat on ollu nyt medi ylärajoilla ja pudotuksia vain satunnaisesti. Pitäs sitä hyppytekniikkaa tehdä ennen nostoa... Varsinkin taipumista pitäs harjotella.

Niin, ja ollaanhan me vähän tokoiltukin. Eilen noutoa ja tänään otin Jiin mukaan kauppaan. Siinä prisman pihalla sitten seuraamista, liikkeestä maahanmenoa, luoksetuloa ja lyhyt minuutin paikallamakuu.